tiistai 15. kesäkuuta 2021

Alva riparilla, kuudes päivä

Rakas päiväkirja. Yöllä oli myrsky. Mä ja Mamma vähän herättiin siihen mutta ei paljon. Me otettiin illalla kaikki pyyhkeet ja muut sisään ettei ne mene tuulen mukana.

Aamulla oli taas kirkkoa. Siellä taas laulettiin jotain laulua jossa piti tehdä liikkeitä. Ainakin miettimisliike ja taivasliike. Ja sitten sydänliike. Niissä on välillä vaikea pysyä mukana. 

Lounaaksi oli porkkanalettuja. Aika jees 😋 Mamma ei ole varma tykkääkö se niistä. Se tykkää enemmän letuista joissa on vadelmahilloa. Eikä porkkanaa. Mä en kyllä nähny niitä porkkanoita mutta ne oli varmaan hyvin piilossa. Tai sitten ne oli pelkkää porkkana-ainetta. Niinku karkeissa. 

Tänne on tullut myös lapsia. Ne on erilaisella leirillä. Ne juoksee ja pitää hauskaa. Ne varmaan lähtee kohta laivalla pois, ne ei taida olla yötä. 

Iltapäivällä me ei menty kuvaamaan. Täällä on hyvä ilma mutta tuulee tosi kovaa. Meillä oli myös vähän muuta tekemistä. 

Illalla me mentiin kyllä vähäksi aikaa ottamaan kuvia vaikka tuuli edelleen. Mamma oli löytänyt muutaman hauskan jutun!


"Alva ite kuvailee!"

Tässä kuvassa on iso pelilauta. Sen nimi on shakki. Siinä on mustia ja valkoisia nappuloita, vaikka nämä toiset onkin puun värisiä. Tämä shakki on jättiläisen kokoa. Siinä nappulat on kuin korkeita laatikoita, joita nostetaan. Tässä kuvassa mä istun sen nappulan päällä, jossa on kruunun kuva. Mä olen nimittäin kingi ja best! Tätä shakkia pelataan ulkona koska pelilauta on ulkona kiinni maassa. Aika hassua! 


Tässä kuvassa näkyy paremmin se, miten korkeita nappulat on. Niissä on sisällä sellanen tanko, josta niitä voi nostaa.


Kun mä katon näitä kuvia missä mä istun nappulalla mä vähän tajuan miten se englanniksi ja suomeksi on "your highness", teidän Korkeutenne. Ollaan tossa aika korkealla!


Mamma sano, että mä pääsin korkeuksien makuun. Mä oon katsellu aika paljon merta ja etsiny kukkia mutta onhan täällä puitakin! Niin mä sitten kiipesin tähän! Toi oksa näyttää aika kuivalta ja harmaalta mutta kyllä se kesti mut.


Tässä oksanhaarassa on aika kiva istua. Mä istuin jalat oksan molemmin puolin ni kyllä mä pysyin... mulla on muuten päällä mun aika uus jumpsuit. Siinä on kukkia ja vihreää. Vihreää ja pinkkejä kukkia päällä. Se sopii hyvin kun on kylmä tuuli. Siksi mulla on päässä myös mun raidallinen pipo. Ja myös mun violetit tossusaappaat.


Me löydettiin myös outo mökki. Sen ikkunassa lukee ettei sinne saa mennä. Silti me katsottiin vähän tätä laatikkoa. Mä istun tässä kuvassa Sen reunalla. Siinä kasvaa jotain. Mä en oikein tiedä mitä. Siellä ei saa leikkiä, sitä varten on eri laatikko.


Mä löysin vielä korkeamman puun. Se taitaa ehkä olla mänty. Mä en muista kaikkia puita. Niitä on niin monta ja eri nimisiä on liikaa. Musta kaikkien nimi vois melkein olla puu. Tässä oli kuitenkin vahva oksa, jonka haarassa mä istun, selkä puun runkoa vasten. 



Tuolla takana taitaa olla se outo mökki. Se näkyy mun takana vähän suttuna koska kamera katsoo mua joka istun edessä oksalla. Se kuitenkin näkyy että se mökki on punainen, siinä on musta ovi ja valkoiset ikkunat. Semmonen mummonmökki. Tai noidan. Tai sit vaan sen Paten. Tai pääsiäispupun. Tai sitten Leikon. Kun tää on Leikosaari.


Kukahan mua vetäisi näissä isoissa kärryissä? Rakas päiväkirja, ei ainakaan Mamma. Se sanoi ettei se käy. Nää vois kyllä olla meillä hyvät. Pääsis kaikki mun sisarukset mukaan kerralla. Tää on kuulema maitokärry. Mutta mä en nähny maitoa missään eikä kukaan jaksa juoda niin monta purkkia kuin tohon menee. Että enpä usko. 



Rakas päiväkirja, täällä on kyllä niin kummia juttuja. Toikin on tommonen tosi vanha istumajuttu. Ainakin 100 vuotta. Tai tuhat! Mä luulen että ainakin dinosaurukset on istunu siinä ku se on menny tolleen vähän rikki. Tai sit tuuli puhaltaa täällä ihan tosi lujaa. Mä en osaa arvata mikä se on. Mutta se on vähän kuin puolikas häkkiä paitsi että se on auki. Se on puuta ja puoliympyräpenkkiä. Se on maalattu punaseks.


Tässä kuvassa mä istun aitan kynnyksellä ja poseeraan. Mulla on toinen käsi niskassa, koska se on tyylikästä.






Tässä kuvassa näkee, että tässä aitassa on tosi iso ovi! Mutta siinä on lukko, joten me ei päästy sisään. Mamma kerto, että ennen aitat maalattiin punasella mullalla. Oven reunat maalattiin kuitenkin valkoiseksi. Ovi on harmaa. Aika värikästä. Tää oli varmaan sen jälkeen kun mustavalkoinen aika loppu. Niillä oli niin tylsää että ne alko maalata kaiken värikkääksi. Siksi varmaan tuli väritelevisio. Sitä ennen oli myös vaan radio. Ei ollu kuvia ollenkaan varmaan. 



Mä katselin vähän jos se laiva tulis. Mulla on vähän ikävä kotiin. Aurinko laskee taas ja laivalaituri on tyhjä. Tässä aurinko ei ole vielä ihan alhaalla. Mä katselin sitä vähän aikaa mutta se ei menny ihan nopeasti alas. Mä en jaksanu oottaa niin kauan. 


Mä tutustuin vähän tän alueen karttaan. Mamma luki mulle että täällä on Kallahden matalikko. Se sopis mulle ku oon matala. Tossa kartassa näytetään missä se on. Mutta meidän laiva tulee vasta myöhemmin. 


Yleensä ei saa leikkiä ruualla eikä vakavalla asialla. Mutta tässä mä vähän leikin niin, että menin makaamaan pelastusrenkaaseen. Sillon saa leikkiä vähän kun kukaan ei ole hukkunut. Jos on ni etsitään ja heitetään rengas.



Vihdoin löyty se laatikko jossa saa leikkiä!


Nimittäin hiekkalaatikko!


Mä löysin tommosen sinisen muoviharavan. Se on aika hyvin mun kokoa. Mä pystyn pitämään sitä hyvin kädessä. Mä vähän leikin että mullakin on laatikko jossa kasvaa jotain mitä me ei vielä tiedetä. Mä seison näissä kuvissa tossa hiekkalaatikon kulmassa. Reuna oli just hyvällä korkeudella että mä yletän mun lyhyillä jaloilla. 


Mä vähän kattelin etteikö kukaan tuu mun kaa leikkii?


Haloo?



Paljon leluja mutta ketään muita ei näy. Tässä Mamma otti kuvan yläviistosta ni näkee että on se ihan oikeankokoinen hiekkalaatikko. Joskus mä näytän niin kauhean suurelta kun Mamma ottaa kuvia alhaalta. Se on kiva. Ei ole aina kiva tuntea itseään ihan pieneksi. Täytyy olla sellanen kuva mielessä että on ainakin vähän iso. Ja paljon tärkeä. 

Joskus saa kyllä olla pienikin.  Rakas päiväkirja, joskus on pieni olo kun väsyttää ja silloin...




Rakas Alvan päiväkirja, Alva jatkaa huomenna koska on jo nukahtanut touhukkaan päivän jälkeen. Kuvassa Alva, Surujensyöjän eli Sorgenfresserin, kilpparin ja mr. Nobodyn kanssa, peiton alla. Hyvää yötä! 💜


1 kommentti:

  1. Voi Alva, koti-ikävän ymmärtää kun kaikki siskot ja veli jotka vois tulla hiekkalaatikolle leikkinään on kotosalla, täs postauksesta jää mieleen kirjas toteamus: Alva, olet söpö. Hänen kuninkaallinen korkeutensa, kyllä, mutta kumminkin niin Söpö että söpömpää pikkuhaltijaa ei varmasti olekaan.

    VastaaPoista

Hiljaisempi kausi - uhka vai mahdollisuus?

Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä koton...