Mitä muuta Reborn Mamma keräilee? - erilaiset lelut

Eräs lukijani lähetti kysymyksen, mitä muuta keräilen kuin aidonoloisia lapsosia. Lukijalla taisi olla hiukan sisäpiirin tietoa siitä, että olen innokas keräilijä muillakin kuin reborn-nukkejen saralla, joten tämä postaus on vasta ensimmäinen useampien keräilypostauksien sarjassa. 

Aloitan siis teemalla: Lelut

Shopkins

Olen keräillyt Shopkinseja jo kauemmin kuin reborneja, joskaan en kovin kauan (mahdollisesti kaksi vuotta...?). 

Shopkinsit ovat pieniä keräilyhahmoja, joista jokaisella on omanlaisensa ulkonäkö ja uniikki nimi. Suurin osa Shopkinseista esittää kaupasta ostettavia esineitä, ruokia tai muita tavaroita, joilla on kasvot. Kasvoillaan Shopkinseilla on erilaiset ilmeet. Lisäksi Shopkins-perheeseen kuuluu Petkinsejä, jotka esittävät samaan aikaan tavaroita ja lemmikejä. Itse en ole kerännyt erityisesti Petkinsejä (en erityisemmin pidä niiden ulkonäöstä) mutta olen pitänyt kokoelmassani söpöimmät Petkinsitkin. Jokainen Shopkins on mahdollista erottaa toisistaan uniikin ulkomuotonsa takia. Jos sama aihe esiintyy uudelleen myöhemmällä kaudella, on ne mahdollista erottaa toisistaan. Esimerkiksi kaksi eri kausien vadelmaa näyttää erilaiselta ja niillä on siis oma nimi ja uniikki ulkomuoto.

Shopkinsit on luokiteltu kausiksi. Tällä hetkellä Suomessa on menossa 8. kausi. Usein kaudella on yhteinen teema. Lempikauteni on kausi 6, jonka teema on Chef Club. Jokaisessa kaudessa on ostettavissa yllätyspaketteja, joista ei tiedä, minkä Shopkinsin saa sekä "avoimia pakkauksia", joissa on yleensä yksi tai useampi ylläri mutta avoimissapaketeissa suurimman osan Shopkinseista näkee ostaessa. Tuplia saattaa siis kertyä.

Shopkins teemalla voi tietysti ostaa melkein mitä tahansa lastentavaroita mutta itse keräilen ainoastaan hahmoja. Shopkins maailmaan kuuluu myös nukkeja mutta niiden keräilyn olen myös jättänyt muille.

Shopkinseja eri kausilta, oikealla reunalla Petkins

Shopkinsien nimet ovat usein sanaleikkejä ja kertovat Shopkinsin ulkomuodosta.Yllä olevassa kuvassa seuraavat Shopkinsit takarivistä vasemmalta alkaen:

Leafy, Gran Jam, Alpha Soup, Melonie Pips, June Balloon, Snorky

Eturivissä: Bun Bun Slipper ja Asbury Rasberry

Näistä 8sta muistin 6 ulkoa. Minusta on hauskaa yrittää muistaa kaikkein Shopkinsieni nimet. Melkoinen homma kuten eräästä myöhemmin löytyvästä kuvasta ilmenee...

Uniikki ulkonäkö auttaa tunnistamisessa ja muistamisessa sekä tietenkin sanaleikit ja väännökset. Sama Shopkins voi esiintyä useassa eri värissä kuten kuvassa alla.

Ehkä lemppari-Shopkinsini, Asbury Rasberry (season 3) kahdessa eri värissä

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, en myy tuplia. Olen ajatellut mahdollisesti myydä joitain Shopkinseja pois kun niitä on riittävästi järkevän paketin perustamiseksi. Olen itsekin ostanut useimmat Shopkinsini vanhemmilta kausilta paketteina käytettynä netistä.

Shopkinseja teemalla joulu

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuinka paljon Shopkinseja minulla on. Minulla on kuitenkin luultavasti minimissään viisi tai jopa kymmenen Shopkinsia jokaiselta Suomessa tähän mennessä ilmestyneeltä kaudelta. Yhtäkään kautta en tietääkseni ole onnistunut keräämään täysin. Tämä ei ole tarkoituskaan vaan lähinnä kerätä ne Shopkinsit, joihin olen syystä tai toisesta tykästynyt. Haluan myös, että Shopkinsit, jotka omistan, ovat suht hyväkuntoisia versioita itsestään.

Shopkinsit yhteen kerättynä kahdessa kuvassa...

.... koska tämä laatikko oli tietysti jäänyt jonnekin piiloon

ekaa kuvaa ottaessani!

Kun saan uusia Shopkinseja, otan ensiksi selvää niiden nimistä. Uutena ostettujen kohdalla tämä on helppoa, mukana tulee luettelo siitä, mitä Shopkinseja kausi sisältää. Listasta on helppo haaveilla muistakin kauden hahmoista ja tarkistaa, mikä niiden harvinaisuusaste on. Harvinaisuusasteella ei tosin ole minulle juurikaan merkitystä.

Yksi viimeisimmän kauppani saaliista:

Ginger Fred!

Taloudellisempaa on ostaa Shopkinsit käytettynä. Koska kuitenkin halusin ostaa kauden 6 niin tarkkaan kuin mahdollista, lankesin ostamaan kaupasta Hot Waffle Collection-setin. Asbury sai samalla tyttöystävän!

Vadelma esiintyy uudelleen kaudella 6, mutta ulkonäkö on erilainen ja siksi uusi nimi,

Rosa Rasberry.

Siinä pieni tietoisku Shopkinseista ja niiden keräilemisestä by Rebornmamma.

Kysy ihmeessä, jos jokin askarruttaa vielä!

Ingalillin vaatehaasteet

On ollut alusta saakka helpompaa vaatettaa tietyt nuket kuin toiset. Helpoin vaatetettava tuntuu olevan Silja, hänen päälleen käy melkein mikä vain. Silja viihtyy eri väreissä ja kokoja on kivasti saatavilla. Haasteita on sen sijaan riittänyt Alvan ja Lillanin kanssa. Alvan vaatepulmiin olemme jo puuttuneet aiemmassa postauksessa mutta nyt olemme saaneet ratkaistuksi myös osan Lillanin ongelmaa.

Olen nimittäin sairaalloisen tarkka juuri siitä, mitä Ingalillin päälle puetaan. Tarkempi kuin minkään muun nuken kanssa. Hänen käyttämänsä värit ovat hillittyjä, lähinnä pastellinsävyjä, luonnollisia, vaaleita värejä ja valkoista. Hillityt kuviot tai ei ollenkaan. Hyvin harvat vaatteet ovat tavallista "vauvavalikoimaa" kuten potkuhousuja ja vastaavaa. Legginsit ja bodyt kuuluvat onneksi nykyään vauvamuotiin ja näihin olen taipunut. Lillan viettää myös paljon aikaa sukkahousuissa. Ingalillin vaatteet ovat aina hivenen hienostelevia. Kokonsa puolesta vaatteita on myös hankala löytää, passelein koko on 44 tai pieni 50. Osa vauvanvaatteista alkaa koosta 50 mutta ovat usein turhan reiluja (uskokaa pois, vauvan vaatteissakin koko 50 voi olla yllättävän vaihteleva). Koska siis standardit ovat kovat, hänellä on melko vähän vaatteita.

Kävimme shoppailemassa reborneille vaatteita ja tällä kertaa Lillan ei edes ollut varsinainen kohde. Mutta löysimme Lillanille kelpaavan tuotemerkin! Kokonaisen merkin täynnä ihania vaatteita!

Tuotesijoittelu piilotettu ovelasti söpöyden rinnalle

Hissavauva esiintyy tyylilleen uskollisena

Löysin siis täysin istuvan bodyn koossa 44, jossa on kaunis Ingalillin tyyliin sopiva kuviointi. Olisin varmasti ostanut kaupasta muutakin mutta sovin itseni (ja K:n kanssa), että ostan seuraavan kerran taas palkkapäivän jälkeen, koska kuukauden vauvabudjetti on täynnä. Vauvabudjetti ei siis ole mikään ennalta sovittu summa vaan täysin kuvitteellinen henkinen raja, jolla pidän taloutta kasassa (kerron ennenkuin joku kysyy tätä XD).

Nyt ainakin tiedän minne menen rahoineni ~ Ja eikös Lillan näytä itseensä tyytyväiseltä jälkimmäisessä kuvassa.

Siljan talviseikkailu 4 - paluu kotiin

Aina ulkoilussa tulee se hetki, kun on pakko tulla sisään. Rebornin kanssa ei onneksi tarvitse kuunnella itkua, ottaa vastaan potkuja ja rauhoitella raivareita mutta silti ulkoilu päättyi ihan realistisesti siihen, että Mammalle ja K:lle tuli kylmä :D

Ja kuten oikea lapsi, Siljakin pyöri hangessa muutaman kierroksen, joten sisään tuleminen ei ollut yhtään sen pienempi operaatio. Muilutimme siis äkkiä Siljan sisälle (naapurit eivät juuri silloin sattuneet vastaan eli tällä kertaa säästyttiin) ja suoritimme operaation "Luminen tenava sisälle".

Pudistelimme suurimmat irtolumet ulos. Silja sai taas odottaa vuoroaan, kun Mamma ja K hoitivat ensin itsensä ja sitten vasta hänet ulos vaatteista.

Siljan kengät keräsivät eniten lunta, joten hän

pääsi kenkineen suoraan kylppäriin

Hauska kuva kulisseista, näin saatiin siis ylempi kuva otettua ilman, 

että pitelijä tulee kuvaan 

Söpöliini <3

Ulkoilun jälkeen on hyvä juoda jotakin lämmintä. Me saimme siis glögiä ja Silja maitoa.

Naminami herkkuja

Silja odottaa muita pöytään "Tulkaa jo!"

Hyvä kuvapari, tässä näkee miten yhdellä valojenvaihdolla saa ihan erilaisen tunnelman

Huomatkaa myös ekassa kuvassa tukka ihanasti pystyssä :)

Silja ei malta juoda vaan kuuntelee K:ta...

Silja sai mennä lopuksi leikkimään mukin kanssa lattialle

ja aikuiset juovat juotavansa loppuun

K oli mukana avustamassa kuvauksissa pitelemällä Siljaa tai kameraa tai antamassa ideoita. Silja on sen verran iso nukke, että häntä on ulkokuvauksissa todella hankalaa käsitellä yksin ja hoitaa samalla kuvaaminen, siis iso kiitos K!

Siljan talviseikkailu 3 - leikkipuistossa ja takapihalla

Silja on seikkaillut ulkona jo kahdessa aiemmassa postauksessa ja seikkailu jatkuu edelleen. Läheisellä leikkipaikalla oli onneksi kaikenlaista, minkä kanssa kuvata Siljan kokoista taaperoa. Mikään kuvien leluista ei siis ole meidän ostamia vaan lainasimme leikkipaikan leluja/jonkun sinne unohtamia leluja. Tietenkin muiltakin muiltakin leikkipaikoilta löytyvät asennetut välineet olivat kovassa käytössä.

Auto on yhtä iso kuin lapsi

Mun yks lempparikuvista, melkein odottaa, että 

kuva jatkaisi liikkumistaan

Ihana vipeltäjä <3

On hassua, miten paljon valaistus ja vaatteet voivat muuttaa muutoin liikkumattomia ilmeitä. Tämän tietää, mutta silti joka kerta kun sen huomaa, sitä jää ihmettelemään. Tästä syystä on syytä ottaa riittävä määrä kuvia. Yleensä nimittäin parhaat ilmeiden vaihdokset tapahtuvat enemmän tai vähemmän vahingossa. Usein jopa ne kuvat, joissa on surkein valotus tai vaatteet väärin, antavat parhaat uudet ilmeet nukelle. Kuten vaikka alla oleva kuva, joka meni ihan pieleen. Naama oli varjossa ja suun peittää haalari. Mutta mikä ilme!

Silja ei ole koskaan näyttänyt niin väsyneeltä kuin

tässä kuvassa!

Ja heti kun valoitus on kunnossa ja haalari alhaalla,

kestohymy palaa

Otettiin myös vähän kantokuvia

Lisää aitoutta kuviin saa heti, kun joku 

pitää taaperosta kiinni :)

Otimme kuvia myös takapihallamme, jossa on pihakeinu eikä juuri muuta. Otimme kesällä jo ulkokuvia, mutta niitä en ole ehtinyt laittaa blogiin missään vaiheessa. Joka tapauksessa halusin ottaa samassa paikassa kuvia uudelleen, ehkä todetakseni myös, olenko yhtään parantunut kuvaajana. Totesin, että olen. Jaksan odottaa mm. että kamera tarkentaa, koska olen jo kokenut äiti. Tiedän, ettei lapsi mene rikki, vaikka se kaatuisi. Tosin tällä kertaa lapsi oli huomattavasti paremmin pehmustettu, kiitos talvihaalarin.

Silja näyttää pohtivan tosi tarkkaan jotakin

Tai sitten hän luo suunnitelmaa miten karata, vaikka

Mamma sanoi, että nyt mennään sisään

Viimeiset kierimiset lumessa

Hinamatsuri, nukkien ja tyttöjen juhla

Japanissa ollaan meitä fiksumpia. Siellä juhlitaan oikeita asioita, ainakin nukkeäidin mielestä. 

Tänään, maaliskuun 3. päivä, vietettiin siis Japanissa nukkien ja tyttöjen juhla (hinamatsuri), jolloin perheen tyttärille  rukoillaan onnea. Hinamatsurin aikaan perheissä, jossa on pieniä tyttöjä, otetaan esiin keisariperhettä esittävä nuket, hina-ningyou. Käsintehdyt nuket ovat hyvin arvokkaita, ja niitä ostetaan vähän kerrassaan lapsen kasvaessa. Nuket  myös kulkevat perheissä suvupolvelta toistelle. 

Saimme kutsun viettämään Hinamatsuria suomalais-japanilaisittain ja otimme Amandan mukaan, jotta paikalla olisi sekä nukkeja,  että tyttöjä. Ja niin, onhan Amandakin arvokas joten ainakin se osa meni oikein (?)

Amanda valmiina matkaan!

(Todellisuudessa Amanda matkusti kantorepussa)

Nuket nostetaan punaisella kankaalla päällystetylle alttarille, jossa on yleensä viisi tai seitsemän porrasta. Ylimmällä tasolla ovat keisaripari ja alempana hovineitoja, muusikkoja, ministereitä ja palvelijoita. Nukkien esillepanon taustalla on uskomus, että nuket vievät pahat henget mukanaan. Nuket otetaan esiin usein jo helmikuussa ja ne laitetaan pois heti hinamatsurin päätyttyä – vanhan uskomuksen mukaan tyttäret voivat jäädä vanhoiksi piioiksi, jos nuket ovat esillä vielä maaliskuun 4. päivänä.

Amanda ei siis todellakaan sopinut rebornina toteuttamaan perinteitä, koska hän ei muistuta millään tavoin oikeita hinamatsuri-nukkeja. Meistä oli kuitenkin hauskaa viedä Amanda ulkoilemaan ja kylään, jonne hän on tervetullut. Eikä meillä toisaalta ollut perinteisiä nukkeja saatavana joten miksikäs ei! Minusta on mielenkiintoista, että Japanissa suhtautuminen nukkeihin on niin erilaisentuntuinen kuin meillä Suomessa. Suomessa nukkeja pidetään pelottavina, Japanissa taas ne karkottavat uskomusten mukaan pahoja henkiä.

Hinamatsurin kunniaksi pienet tytöt puetaan usein parhaimpiinsa, usein punaiseen kimonoon, ja ehostetaan äidin meikeillä. Päivän ohjelmaan kuuluu myös ureshii hinamatsuri eli iloinen nukkejuhla -laulu. 

Eihän tämä kimono ole mutta punainen kuitenkin :)

Meikkiä laitettiin yhtä paljon kuin Mammalle (eli ei ollenkaan)

Päivää juhlistetaan myös erilaisilla herkuilla. Perinteisesti olisimme syöneet hishimochi-riisikakkuja ja hina-arare-riisikeksejä. Herkuttelun kruunaa chirashizushi-ateria, jossa sushiriisin päälle on siroteltu esimerkiksi mätiä, munakasta, herneenpalkoja ja esimerkiksi lohta.

Saimme erinomaista sushiriisiä kala-allergikolle sopivaan tapaan tarjoituna ja jälkiruoka oli myös hivenen suomalaistettu:

Saimme laskiaispullia, koska oli myös laskiaissunnuntai!

Kiitos, nam!

Hyvää hinamatsuria kaikille!

Tämän tekstin faktatietojen lähteenä käytin seuraavaa sivua:

https://hiramenome.wordpress.com/2012/03/03/hinamatsuri-nukkien-ja-tyttojen-juhla/)