Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä kotona ei ole nukkeiltu. Yksi syy voi olla, että olen ollut aika levoton nukkejen vuoksi. Yksi kun on ollut pois kotoa jo ties kuinka kauan ja on nyt teillä tietymättömillä.
Voi myös olla, että minulla keväisin on tällainen kausi. Kivempaa on kuvata kun ulkona on kaunista ja nyt on ollut melko ruma kevät jos saan sanoa. Vaunut pitäisi myös varmaan ihan oikeasti saada huollettua, että eivät typeryyksien takia hajoa ja se myös estää minua nauttimasta vaunulenkeistä kun kuuntelen nitinöitä ja natinoita ja pohdin pitäisikö renkaisiin pumpata ilmaa vai antaa olla.
Minun pitäisi myös pikkuhiljaa valmistua yhden tyyppisestä koulutuksesta joten tekemistä on ollut kovasti enkä ole rentoutuessa käyttänyt reborneja saadakseni ajatukseni muualle vaan tehnyt jotakin muuta, mm käynyt kävelyllä muuten vaan tai Pokemon Go:ta pelaten, pelannut tietokoneella ja tavannut kavereitani. Ilse on ollut kuuntelemassa pari kertaa kun olen lukenut ääneen ja olen pidellyt sylissä hetken muitakin, ihan vain vanhojen hyvien aikojen vuoksi.
Vaatteita on vaihdettu mutta koska kotona pitäisi kuvia varten siivota aika paljon, ei kuvaaminen ole tuntunut rentouttavalta vaan nimenomaan lisätyöltä ja silloin en sitä ala tehdä. Kuvia on myös "käyttämättä" Aivan hirveästi joten uusille ei ole tarvetta siinäkään mielessä. Tähän en niitä laita nyt tällä kertaa ollenkaan, kuvittaminen on tässä kohtaa myös vain asia, joka tuntuu lisätyöltä.
Tuntuu myös, että rimaa olisi laskettava jostain kohtaa, edes joskus. Nykyään yritän saada luotua saavutettavia, kaksikielisiä ja kauniita ja informatiivisia postauksia. Se ei vain ole aina mahdollista ja tällä erää siihen on ratkaisuna olla tekemättä ollenkaan. Voi olla, että täytyy opetella tässäkin tyytymään omaan sen hetkiseen parhaaseen. Ei ole järkeä tehdä kaikkea aina vain muita ajatellen jos vastapuolella on se, ettei tee kenellekään, ei itselleen eikä edes osalle lukijoita ja yleisöä.
Siksi tämä postaus siis myös näyttää tältä. Se ei ole kaksikielinen eikä kuvitettu. Se saattaa olla saavutettava mutta en ole yrittänyt. Jos se on informatiivinen, se on vahinko. En yritä luoda uutta tietoa vaan työstän itse päässäni asioita ja annan teidän nähdä sen. Tämäkin on osa rebornharrastusta ja se on ihan ok.
Tällaisia ajatuksia minulla on tähän iltaan ja hetkeen. Onko kellään antaa vinkkejä tai oletko kokenut harrastusblokkia joskus?
Moni harrastus kulkee elämässä aaltoillen; joskus ei vain ehdi tai ei innosta. Ei se haittaa. Yksi parhaita asioita nukkeharrastuksessa on se, että nuket eivät kärsi, jos niitä ei ehdi tai jaksa huomioida. Harrastuksen pitää olla iloa tuottava ja stressiä lievittävä, ei aiheuttava. Sekin riittää hyvin, jos nuket tuovat sinulle iloa kotona ollessaan. Mutta jos jaksat ja innostut, niin muista tehdä ilon kautta ja oman jaksamisen mukaan. Se oma paras riittää kyllä! Kaksikielisyys ja erityiskuvaukset ovat ihana plussa, mutta jollet tiedä, että sinulla on niitä kaipaavia lukijoita, anna olla. Näitä postauksia voi editoida myös jälkikäteen ja lisätä silloin kun ennättää paremmin. :) Tsemppiä ja iloa arkeen!
VastaaPoistaNäinhän se on ja blogia olen kirjoittanut ja nukkeja harrastanut sen verran kauan että olen ehtinyt tämän aaltoliikkeen jo huomata.
PoistaJa mitä tulee saavutettavuuden edistämiseen ja kaksikielisyyteen niin toki jättäisin tekemättä asiat joiden en tietäisi olevan tärkeitä. Minua kuitenkin seuraa sekä näkövammaisia että äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja siksi paine tehdä saavutettavuuden eteen parhaansa on mielessä usein. Olen myös luonteeltani sellainen etten osaa tehdä asioita "vähemmän hyvin" minua se jää kaivelemaan. Siksi on ollut helpompi olla tekemättä vähään aikaan ollenkaan.
Kiitos tsempeistäsi :)
Ei haittaa, jos joskus jumittaa. Niin varmaan kaikilla joskus. Siitä ei vaan puhuta.
VastaaPoistaBlogiinkin olis tärkeää saada palautetta, ettei tuntis puhuvansa seinille.
Tämä on totta! Siksi olen yrittänyt ohjata kaiken kommentoinnin myös tänne blogiin. Silti kommentteja tulee hyvin harvoin, jos koskaan. Jokaisesta olen kuitenkin iloinen ja jokainen tukee kirjoittajan työtä joka muuten voi olla hyvin yksinäistä. Yksinäisyys taas aiheuttaa sitä, että ennen pitkää ideat loppuvat.
VastaaPoistaHei! Vieläkö kirjoitat blogia? Saitko nuken maailmalta kotiin?
VastaaPoistaHei, pitäisi taas aloittaa. Ihan en ole tätä touhua hylännyt vaikka tauko venyy ja venyy...
Poista