Alva riparilla, viides päivä

Rakas päiväkirja. Tänään puhuttiin kavereista. Kavereissa parasta on jos niiden kanssa voi nauraa. Mä en osaa hymyillä. Mutta se ei haittaa mun kavereita. Ne pitää musta sellasena ku mä oon. Niiden mielestä mä oon kumminkin hauska. Tän kuvan Mamma julkaisi jo Instassa mut sä et oo vielä sitä nähny, rakas päiväkirja...

Kavereissa hyvä on myös jos ne tykkää samoista asioista ku sä. Mun kaverit tykkää ainakin kaikista luontojutuista niinku mä. Niitä on kiva tehdä yhdessä. Mamman kanssa on kiva olla myös. Se tykkää valokuvata ja musta on kiva olla kuvissa. Aina ei tarvii tykätä ihan samoista asioista ja silti voi tehdä kivoja juttuja yhessä. 

Joskus pitää sanoa myös anteeksi. Jos on ollu riitaa kavereiden kanssa. On myös hyvä sanoa "saat anteeksi". Sillon sille toiselle tulee helpompi olo. Koska se tietää ettei enää riidellä. Ollaan vaan taas kavereita. Sellaisia oon tänään oppinu. 

Me mentiin taas tolle pienelle rannalle. Mun uus kaveri tykkää olla siellä. Siellä on vähän kuin yksin yhdessä. Siellä on tosi hiljaista. Kuuluu vaan meri. Mä istun tossa kuvassa kalliosohvalla. Se on semmonen sohva, jonka meri on tehny. En tiedä millon eikä tienny Mammakaan. Mut mun oli hyvä istua siinä koska se oli pienille istujille. Niinku mä! Tänään oli mansikkahaalaripäivä. Mulla on lappuhaalarit ja teeppa. Se tarkoittaa t-paitaa. Ne kirjoittaa niin jossain netissä. Siis teeppa. Jossain missä on ihmisten naamoja kirjassa. Siellä ne myy vauvojen vaatteita eikä jaksa kirjottaa kunnolla. Mun oli pakko laittaa mun vaaleanpunanen ulkotakki päälle kans ku ulkona oli aika tuulista. Koska me ollaan saaressa. 

Mammalla on hyviä kavereita. Yks niistä anto mulle tämmösen kukan, joka tossa kuvassa on. Se näyttää melkein oikealta mut ei ole. Se ei tuoksu ja se on muovia. Mulla on muitakin kuin tää valkonen. Se pysyy hyvin mun kädessä. Musta se näyttää aika hienolta mun kädessä. Mä istun muuten huppu päässä tossa sohvalla siks ettei mun korviin tuule. 

Mut välillä mä halusin sen pois niinku tässä kuvassa. Siks ku mulla on aika hienot korvat. Monilla ei ole samanlaisia. Mun on vähän terävät. Rakas päiväkirja, arvaa mikä oli musta hassua. Pilvet! Tässä kuvassa näkyy taivaalla tommonen ohut pilvi joka on ihan putki. Vähän kuin lentokoneen viiva. Mut se oli ihan oikea pilvi. Ja se oli semmonen hattarainen, tosi ohut. Ois voinu melkein nähdä läpi. Oliskohan siellä voinu olla Jumala? Mitä luulet, rakas päiväkirja? Tai ehkä ei. Jumalan kannattaa varmaan istua niillä paksummilla pilvillä taivaassa. Ne voi olla pehmeämpiä.

Mä mietin aika paljon kaikenlaista täällä merenrannalla istuessa. Mamma otti musta tänmösen aika lähin kuvan siks kun sen mielestä on söpöä kun mä mietin. Musta se on vähän tavallista. Mut on se varmaan vähän söpöä ku mä oon aika söpö. Ja aika mietteliäs. Noi kalliot oli myös ihanan lämpimät. Aurinko paistaa niihin ja ne lämpenee. 

Tässä kuvassa  mä istun vähän hassusti, vähän ku olisin putoamassa vaikken oo mutta Mamman mielestä se on hieno kuva. Siinä näkyy samalla vähän puuta mutta myös kalliota lähellä ja kaukana. Sit siinä näkyy iso kivi, joka on jo vähän meressä ja sininen taivas. Ja taas se putkilopilvi. Tossa näkee että se on leveä ja pitkä. Ainakin kaks metriä. Tai kaksataa. En oo varma. 

Joskus Mammasta on hauskaa ottaa kuvia yläpuolella. Tässä näkee kun  istun tommosen railon reunalla. Se on semmonen halki kalliossa. Kallio on menny siitä rikki. Mutta sitä ei kannata korjata. Luonto on semmosta. Mulla on edelleen mun hieno kukka mun kädessä. Mun pää näkyy tässä ylhäältä.

Mä istuin siinä railon reunalla tolleen varovasti. Mamma sano että se ottaa kyllä kii. Ja ei se menny mereen asti se railo. Se ei ollu niin syvä. Siellä näky kyllä kiviä ja hiekkaa pohjalla. Alemmas siihen railoon meni kyllä vettä. Se päästi hassun plupsahtavan ääneen. Sinne meni aalto ja joskus se pärskähti. Musta pärskähtely on hauskaa. Mun kaveristakin varmaan, se plopsutteli kiviä mereen. Me kuunneltiin mihin ne menee. 

Siellä rannalla on aika vähän kasveja mutta oli siellä jotain. Tommosia hassuja lehtiä! Vähän persiljan tai pihlajan näköisiä. Ne on monikkaita kuten pihlajan lehdet. Mutta vähän haarakkaita niinku persilja. Tai tilli. Toi mitä on mun vieressä on kyllä nurmikkoa. Sitä voi olla myös kallioilla. Mä en ollu tienny sitä. Mä olin luullut että sitä on vaan puistossa. 

Mamma otti paljon kuvia, tässä näkyy mä vähän lähempää. Mä istun kallion railossa semmosen kiven päällä. Se oli vähän semmonen terävä muttei pistänyt peppuun. Siinä oli helppo istua.

Mä kyllä vähän väsyin. Mä otin nokoset kalliolla. Mamma otti musta kuvan ku makaan kalliolla.

On täällä ihan hienot maisemat. Tässä kuvassa näkyy isompana ku mä nukun tossa edessä kalliolla kukka kädessä ja mun takana on niitä persiljaheiniä. Vähän kauempana on lisää kalliota ja sit näkyy meri. Näkee myös tonne toisen rannan. Ehkä toi on saari. Se voi olla myös Helsinki. Mamma ei enää muistanut. 

Illalla me otettiin lisää kuvia, noita kaverikuvia mr. Nobodyn kanssa. Sit kirkossa tanssittiin muumitanssia. Iltapalan jälkeen oli vielä lisää kirkkoa. Siellä moni itki. Sitten ne alko halailla toisia. Sekin on kiva kavereissa. Niitä voi halata jos itkettää. Mamma sanoo, että mun pitää mennä nukkuu. Sen mielestä mua itkettää jos en saa nukkua tarpeeks. 

Hyvää yötä kaikki ja sinulle rakas päiväkirja 💜