lauantai 21. syyskuuta 2019

Alva reissuaa taas

Alva pääsi jo kesäkuussa mukaan Mamman ja K:n kanssa vähän pidemmälle reissulle. Kuvien siirtäminen tänne blogiin vain on tupannut jäämään valtavan suuren määrän takia, siksi hiukan myöhässä liikenteessä. Juhlittiin erästä merkkipäivää ja sen kunniaksi pääsi Alvakin taas matkustelemaan. Alva onkin meidän perheestä eniten reissussa, pienen kätevän kokonsa takia.


Aikainen herätys ei sovi kaikille


Pulloposki


Bussissa on hyvä nukkua vielä hetki

Retki vei siis Kotkaan Merikeskus Vellamoon. Bussimatka itsessään kesti hetken ja perillä jouduimme vielä kävelemään melkoisen matkan. Lopulta väsyneet matkaajat kuitenkin pääsivät nauttimaan museosta.



Alvasta oli kiva kun hän pääsi itse tekemään
Tässä piti kiertää kampea saadakseen elokuvan käyntiin


Mitä kummaa, roskia?


Alvaa hämmentää


Uudelleen Alva, nyt eri suuntaan

Tällaisen elokuvan Alva sai pyöräytettyä kammesta:











 








 Tarinan opetus: roskat ovat pahimpia merihirviöitä.
Puhtaan meren katselu on paljon kivempaa.


 Sitten niitä varsinaisia hirviöitä!


Alvan mielestä aika kummallista porukkaa


Näitä taideteoksia sai koskettaa


Ne olivat kankaisia tai huovutettuja


Ja niissä oli kivoja yksityiskohtia pienille käsille



Ja sitten ratsastamaan


Mamma piti tietysti kiinni...


...sillä tämä hirviö oli aika iso!


HUI!


Alva löysi myös leppoisia kavereita


Kuten tämän valtavan ison ja
valtavan kiltin mustekalan


Mutta mitäs ihmettä nää on?


Imukuppi...?


Aika hassuja Alvan mielestä


Monien lasten mielestä hauskinta kuitenkin oli...


...kun oudossa valossa kaikki valkoinen alkoi hohtaa


Äiti kato mun sukkiksia!


Alva kävi ihan maailman reunalla saakka


Samma på svenska


Tällainen kaverikin löytyi, nimeltään Helmi Simpukka


Kaikkea outoa lasipurkeissa


Sitten oli hirviö, joka hohti punaista valoa


Sen sisälle sai mennä...


... mutta Alva aloitti varovaisesti reunalta


Lopulta hän totesi, että hurjan näköinen...


...mutta myös hurjan pehmoinen


"Kuunari, kaljaasi, kutteri,
jäi jäljelle yks ainut mutteri!"


Alvan mielestä runo oli hauska,
vaikkei hän ihan ymmärtänytkään kaikkia sanoja


Sisään- ja uloskäyntiä vartio iso meduusa ja kuului 
seireenien laulua


Se oli Alvan mielestä samaan aikaan 
"vähän jännittävää ja vähän pelottavaa"


Toisen näyttelyn puolella 
Alva tykkäsi lastennurkasta


Siellä pääsi rakentelemaan palikoilla....


...ja loikoilemaan säkkituoleilla



Välillä katsottiin pätkä filmiä...


...ja sitten taas leikkimään linnaan


Alvan mielestä linna oli aika sopivaa kokoa



Palikat oli kyllä vähän isoja ja painavia


Niiden kanssa tarvittiin vähän äiskän apua


Sitten olikin aika pienelle tauolle ja välipalalle


Kengät pois penkiltä


Ulkona satamamaisemassa riitti kaikenlaista katseltavaa


Alva ei meinannut malttaa edes keskittyä pullaansa!


Lopulta pulla kuitenkin voitti


Kun vaan tietäisi, mistä ottaa eka haukku!


"Vähän suolaista myös!",
 kuului Mamman määräys


Vähän on iso lasi


Mutta Mamma auttaa!


Mamma peitteli lopuksi Alvan penkille


Hetken päästä alkoi nimittäin tulla väsy 


Väsynyt söpöläinen


Sillä aikaa, kun 
aikuiset kuuntelivat meritarinoita nauhalta...


.... Alva löysi kivan lukunurkan


"Hiiohoi!"


Iso sänky, pieni lukija



Pieni ja onnellinen



Alva sai myös pelata K:ta vastaan


Laivanupotusta!


Mutta otti vain yhden laivan,
oli kuulema helpompi peli silleen


Ei ihme, että K jäi vähän alakynteen, hänellä
kun oli kaikki laivansa merillä


Hienoja aluksia



Näin Alva matkusti reissun aikana niin, että äiskän
oli vähän helpompi jaksaa kantaa,
vaikka rintareppu jäi kotiin



Lopuksi kävimme linja-autoaseman vieressä nakkikiskalla hakemassa maailman maukkaimmat ranskalaiset valkosipulikastikkeella, jotka syötiin sitten rikollisesti bussissa (koska ennen ei ehditty). Tästä ei ole kuvatodisteita, koska porukka oli sen verran nälkäistä. Pitkä reissu mutta tulipahan tehtyä!

Hiljaisempi kausi - uhka vai mahdollisuus?

Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä koton...