Vuosi 2019 Rebornmamman silmin - År 2019 med Rebornmammas ögon

Olen pitänyt blogia jo vuoden ja  tulin itse uteliaaksi, mitä kaikkea viime vuoden aikana tapahtuikaan. Blogista on helppo tarkistaa vuoden tapahtumat sekä kuva-arkistosta. että tekstien julkaisupäivämääristä. En ole ikinä pitänyt päiväkirjaa mutta tämä blogi toimii tavallaan samalla myös harrastuspäiväkirjana minulle. Halusin jakaa tämän päiväkirjani myös lukijoille ja jos mukaan on tullut uusia, on helpompi hypätä mukaan meidän nukenrattaille!

Vuosi lähti käyntiin  Siljan lumileikeillä

Året började med Siljas lek i snön

 

Silja keinuu

Silja gungar

 

Rebornmamma liittyi Instagramiin! 

Rebornmamma  gick med på Instagram!

 

Alva matkusti junalla Lahteen...

Alva  reste till Lahtis med tåg...

 

...nukketreffeille! 

... till dockträff

 

Alva näytti kantoliinassa niin paljon aidolta vauvalta,

että turvamiehet pysäyttelivät meitä useampaan kertaan.

Alva såg så mycket ut som en riktig bebis  att 

säkerhetsmännerna kom flera gånger till oss.

 

Alva pääsi jopa kuvauspalveluun, jossa

hänestä otettiin myös yksityiskuvia

(Valokuvaaja kyllästyi jossain vaiheessa 

Mamman pyörimiseen ja käski sivummalle,

että Alva sai olla rauhassa kuvissa XD)

 Alva slapp också in till fotograferingsställe där man

tog bilder av henne ensam.

(Fotograferaren blev trött på Mamma om en

stund och schasa bort så Alva fick koncentrera XD)

 

Illalla oli kiva chillailla hotellissa ja syödä juustonaksuja

På kvällen var det kiva att chilla i hotellet och äta ostbågar 

Helmikuun lopulla Amanda sai kokea laskiaisen ja Hinamatsurin samana päivänä.

Maaliskuun 3. päivä, vietettiin siis Japanissa nukkien ja tyttöjen juhla (hinamatsuri), jolloin perheen tyttärille  rukoillaan onnea. Hinamatsurin aikaan perheissä, jossa on pieniä tyttöjä, otetaan esiin keisariperhettä esittävä nuket, hina-ningyou. Käsintehdyt nuket ovat hyvin arvokkaita, ja niitä ostetaan vähän kerrassaan lapsen kasvaessa. Nuket  myös kulkevat perheissä suvupolvelta toistelle. 

Saimme kutsun viettämään Hinamatsuria suomalais-japanilaisittain ja otimme Amandan mukaan, jotta paikalla olisi sekä nukkeja,  että tyttöjä. Ja niin, onhan Amandakin arvokas joten ainakin se osa täyttyi! 

Nukkien esillepanon taustalla on uskomus, että nuket vievät pahat henget mukanaan. Nuket otetaan esiin usein jo helmikuussa ja ne laitetaan pois heti hinamatsurin päätyttyä – vanhan uskomuksen mukaan tyttäret voivat jäädä vanhoiksi piioiksi, jos nuket ovat esillä vielä maaliskuun 4. päivänä.

Amanda fick uppleva fastlagen och Hinamatsuri på samma dag.

Hina Matsuri, flickornas festival (också kallat flickornas dag eller dockornas dag), firas i Japan den 3:e mars. Man ber lycka till familjens döttrar. Under Hina Matsuri familjer som har små döttrar, man tar fram speciella dockor som föreställer kejsarfamiljen. Dockorna är dyrbara och man köper de lite åt gången medan barnet växer. Dockorna går vidare i familjen som arv.

Vi fick inbjudan för att fira Hinamatsuri på finskt-japanskt sätt och vi tog Amanda med så att vi skulle ha både dockor och flickor på plats. Och Amanda är dyrbar så den delen gick åtminstone rätt!

Man sätter dockorna fram för att de skulle ta onda andar med sig. Man tar fram dockorna oftast redan i februari och sätter bort dem genast när Hinamatsuri tar slut - enligt gammal folktro döttrarna hittar inte nån man till sig själv  om dockorna är ännu framme på 4. dagen.

 

Amanda pääsi kyläilemään

Amanda fick komma med på besök  

 

Jälkkäriksi söimme laskiaispullat  laskiaisen kunniaksi. Kuvassa Amandalla on

punaista yllä Hinamatsurin värejä noudatellen

Som efterrätt åt vi fastlagsbullar. Amanda (i bilden) har rött på sig

enligt Hinamatsuris färger

Rebornmamma kyseli vähän lukijoiden toiveita aiheiksi, 

joten kuvia myös keräilykohteistani enkeleistä.

Rebornmamma frågade lite läsarnas önskemål som tema

så jag har också bilder av änglar som jag också samlar

Pieni taulu Italiasta tutulla motiivilla

Liten tavla från Italien med bekant motiv

 

Solveig (kuvassa) kuuluu virallisesti Viisukansaan.Solis oli kuvan

asu päällään viisukatsomossa

Solveig ( i bilden) tillhörs officiellt till Viisufolket. Solis hade samma 

dräkt på sig när vi tittade på Eurovisionen

 

Aktivisti-Varpu taas puolustaa nyrkkiä heiluttaen lasten oikeuksia

Pride-kulkueessa 

Aktivist-Varpu  försvarade barnens rättigheter i Pride-paraden

med knytnäven i luften

 

Silja pääsi kesälomamatkalle

Silja fick komma med till sommarlovsresa

 

 Silja ei ollut ikinä ennen nähnyt niin mahtavan kokoista takkaa

 Silja hade inte någonsin sett en så stor brasa

 

Sääkin suosi

Vädret var på vår sida

 

Luonto oli lähellä... 

Naturen var nära...

 

...ja se oli upeaa! 

...och det var så fint!

Nukkeperheeseemme liittyi myös uusia jäseniä! Peppiina myytiin jo edellisen vuoden puolella ja pitkään olimmekin ilman tulokkaita, perheemme oli riittävän kokoinen. Keväällä otin kuitenkin yhteyttä suomalaiseen nukentekijään ja niinpä juhannuksen tienoilla aloimme valmistella Antonin, perheen ensimmäisen pojan ja isoveljen saapumista.

Det kom nya medlemmar till vår dockfamilj! Peppiina såldes redan under förra förra året och vi var ganska länge utan nån nykomling efter det, familjen var tillräckligt stor. På våren kontaktade jag en finsk dockmakare och vid midsommar vi började förbereda oss till det att Anton, familjens första pojke och storebror skulle komma.

 

Antonilla oli hiukan hämmentynyt ilme, kun otimme hänet laatikosta:

 "Mitäs kummaa, missä minä olen?"

Anton hade lite förundrande min när vi tog honom ur lådan:

"Vad i världen, var är jag?"

 

 Mamma näyttää taloa ja pihaa isolle pikkumiehelle

Mamma visar huset och gården åt stora lille pojken

Kylänluuta-Alva pääsi vuoden aikana aika monelle reissulle, tässä niistä muutamia.

Alva fick åka på många resor under året, här är några av dem.

 

Alva lukee kirjastossa Peukalo-Liisaa

Alva läser Tummelisa i biblioteket

 

Alva pääsi Mamman synttärireissulle Kotkaan

Alva katselee ikkunasta laivoja ja syö viineriä

Alva kom med på mammas födelsedagsresa till Kotka

Alva tittar skepparna utanför och äter wienerbröd

 

Varpu oli niin kaunis tässä kuvassa, että oli pakko jakaa,

tämäkin kuva viime vuodelta

Varpu var så vacker i den här bilden att jag var tvungen 

att dela den, också en bild från förra året

 

Anton pääsi ulkoilemaan, tosin vain parvekkeelle,

koska sää yllätti

Anton slapp ut, fast bara på balkongen,

vädret överraskade oss

Minulta kysyttiin kerran kotona, montako nukkea on hyvä raja. No ensin se oli viisi. Sitten viisi oli ja meni ja nyt se on yhdeksän. Miksi? Koska vastasin kerran, että ei kai minusta sellaisa rebornhullua tule, jolla on jotain 10 nukkea. XD No, se yhdeksäs piti tietysti olla laadukas ja sellainen tulikin.

Hemma frågades det en gång av mig hur många dockor är en bra gräns. Njah, först var det fem. Sen fem var och for och nu är det nio. Varför? För att jag svarade en gång att jag blir inte en sådan reborngalning som har 10 dockor. XD Ja, den där nionde ville jag att ska vara av hög kvalité och så blev det också.

 

Tilasin myös Avelinan, meidän pikku-prinsessan 

Jag beställde också Avelina, vår lilla prinsessan

 

Rebornmamma osallistui melko moneen valokuvahaasteeseen

Instagramissa, kuvassa Anton teemalla "mask, naamio"

Rebornmamma deltog i ganska många reborn

 photograph challenge i Instagram, Anton med tema "mask"

 

Uutta tulokasta syliteltiin tietysti paljon,

raukka tuli sentään Amerikasta saakka

Nykomlingen fick många kram, stackaren kom ju ända

från Amerika

Solveig ja Alva menossa Nukketohtorille remontin hinta-arvioon

Solveig och Alva på väg till Nukketohtori för att avgöra hur 

mycket en remont skulle kosta

 

Ja Alva sai juhlia joulua tyylikkäästi isolla porukalla!

Och Alva fick fira jul med stil med en större gäng!

Sellainen vuosi meillä oli viime vuonna! Kysykää ja kommentoikaa, laittakaa erityisesti aihetoiveita tälle vuodelle jos sellaisia tulee mieleen, aiheina rebornit ja keräily pääasiassa mutta saatan kirjoittaa myös muista aiheista, jos ne liippaavat mielestäni riittävän läheltä.

Sådant år hade vi! Fråga och kommentera, skicka nya önskemål för ämnen till det här året om ni kommer på nåt, speciellt av reborn eller att samla saker men jag kan skriva av annat också om det ändå är någorlunda nära.

Rebornien pukeminen

Reborneista puhuttaessa puhutaan usein hoitamisesta ja pukemisesta. Joskus rebornien mukana tulee hoito-ohjeita ja niissä lukee usein "pitää hoitaa ja pukea yhtä varovasti kuin oikeaa vauvaa": Voin kertoa: ei riitä varovaisuusasteeksi. Siksi olen kehittänyt itse hyödyllisiä tapoja ja otteita pukea nimenomaan reborn. Samoja otteita en ikinä käyttäisi oikeaan vauvaan, koska se ei ole tarpeellista. Osaa otteista en ikinä käyttäisi oikeaan vauvaan myöskään siksi, että se suojelee kummallisesta ukonäöstään huolimatta rebornia mutta ei todellakaan oikeaa vauvaa. Huomatkaa, että seuraavat ohjeet eivät sovellu välttämättä kaikkien nukkejen pukemiseen ja ovat ehkä vain tapa, joka toimii minulla parhaiten.

Siljaa, kuten muitakin nukkeja on helpoin pukea selällään.

Siljan housut puen poikittain sylissä,

paidat istualtaan

Kuvautin Hiippiksen pukemisen kokonaan alusta saakka, jotta on helpompi havaita, mitä teen. Harkitsin tekeväni videon mutta totesin, että kuvasarjasta saattaa tulla jopa informatiivisempi kuin videosta ja perfektionismini tuntien tämä tapa myös säästää rutkasti aikaa. Jos kameran nappia painaa vain sarjatulella, joku kuva onnistuu eikä tarvita uusintaottoja :)

"Äää, nyt se alkaa!"

Apua!!!

Uskokaa tai älkää tämä on nuken kannalta turvallinen tapa, jolla en ikinä kohtelisi oikeaa vauvaa. Vauva kestää paidan vetämisen pään yli, toki sitä voi avittaa venyttämällä kaula-aukkoa äärimmilleen mutta rebornilta voi lähteä istutetut ripset tai kulmakarvat kuluvat. Minun käteni ei siis ole rebornin kasvoilla vaan kuppimaisesti kuin maski. Puristan sormilla kevyesti kasvojen sivuilta ja vedän paidan tai bodyn omien sormieni ylitse. Silmät ja kulmakarvat ovat vahingoittumattomina sormieni alla suojassa. Vaatteet eivät myöskään veny tätä tehdessä yhtä paljon kuin venytystaktiikalla. Itse vihaan venyneitä vaatteita.

Kun olen päässyt silmien ohitse, vedän bodyn tavallisesti pään ylitse, tukien toisella kädellä niskasta.

Kädet voi pujottaa hihaan ihan tavallisesti ja tulla vastaan hihan toisesta päästä omien sormien kanssa sekä ottaa lopuksi kiinni ojennetuista sormista ja vetää varovasti toisella sormista ja toisella bodyn kankaasta. Tällä tavalla puen nykyään kaiken käsien osalta, mitä pukea tarvitsee, ihmisen ranne on yläosastaan hyvä ja kestävä kohta ottaa kiinni ja vetää ja sama pätee useimpiin muihin puettaviin myös.

Hiippiksen toisessa kädessä on yksi sormi pystyssä, joten se jää aina hihaan kiinni. Olen myös huolissani siitä, että sormi taipuu herkästi, joten pujotan kaksi sormeani hihaan ja otan varovasti ranteesta kiinni ja vedän. Näin pukisin myös tavallista vauvaa, ranne kestää vetämisen tällä otteella, kun ottaa kiinni riittävän ylhäältä.

Loppupukeminen bodyn osalta sujuu aikalailla vastaavalla kaavalla kuin tavallisen vauvan kanssa. En kuitenkaan koskaan enää nosta Hiippistä jaloista kun vedän bodya selkäpuolelta alas, kuten tekisin oikean vauvan kanssa nilkoista nostamalla vaan nostan koko rebornia kyljistä. Hiippiksen jalka ei mennyt rikki tällaisessa pukemistilanteessa mutta ei välttämättä kestäisi sellaista nykytilassa. Tämä pätee siis nukkeihin, joilla ei ole kangasvartaloa vaan kokovartalo. Muita nukkeja nostelen suht huoletta nilkoista.

Kun puen bodya, pidän pipoa päässä kaikilla muilla nukeilla paitsi Alvalla ja Lillanilla, jotka ovat kaljuja. Pipo suojelee hiuksia kulumiselta ja irtoamiselta. Toisinaan on helpompaa vaihtaa pipo napakkaan malliin ennen vaatteiden vaihdon aloittamista, jotta pipo ei lähde päästä kesken pukemisen ja ala itsessään vetää hiuksia. Sekä pipon riisuminen että pukeminen alkaa aina otsalta venyttämällä pipon reunaa. En ota koskaan kiinni pipon kärjestä ja vain vedä, hiuksia saattaisi jäädä sormien väliin tai pipo irrottaisi hiuksia.

Lopuksi nostetaan varovasti niskasta ja otetaan pipo varovasti pois

Pipo puetaan otsalta alkaen ja venytetään varovasti pään yli niskaan

Housut puetaan melko samoin kuin yleensä, molemmat nilkat sisään ja varovasti ylös

"HEY!"

Helpompi on kääntää Hiippistä kokonaan sivulle, kun nostaa housuja

Pidän yleensä nuken kädet koko pukemisen ajan ylös kohotettuina. Tällöin ne ovat vähiten tiellä eivätkä retkahda. Hiippiksen kädet liikkuvat hiukan eri tavalla kuin muiden ja ne ottaisivat vastaan vielä enemmän, jos olisivat alhaalla. Siksi olen huomannut, että on kätevää pitää käsiä ylhäällä.

JA NÄIN ON FEIKKILAPSI PUETTU!

Toki pukemiseen löytyy muitakin tapoja mutta ylläkuvattu tapa on minusta paras kun puettavana on vauvaikäinen, reilusti yli kaksikiloinen rerborn. Taaperot ja kevyemmät rebornit voi olla kätevämpää pukea mukautetusti. Poikkeuksena ylläkuvatusta on meillä esimerkiksi  Alva, jota puen toisinaan istuvassa asennossa, koska hän on niin kevyt kannatella myös istuviltaan. Alva painaa vain vähän yli kilon.

"Miksi en yleensä tee shoppailupostauksia" eli miten rebornharrastus on muuttanut minua?

Viihdyn vaateosastolla ja vaatekaupoissa

Minä olin se lapsi, jonka äiti uskoi joutuvansa ostamaan lapsensa vaatteet tämän kuolemaan saakka jollei lapsen tuleva puoliso tekisi sitä. Äiti kysyi usein, mitä haluan laittaa päälleni ja minulla oli vapaa pääsy vaatekaapilleni ja olihan minulla lempivaatteet - mutta kiinnostus tyylin tai vastaavan löytämiseen täysi nolla. Osasin yhdistellä värejä ja tiesin, etten pidä tiukoista vaatteista mutta minua ei saanut viihtymään vaateosastolla eikä vaatekaupoissa. Yleensä pyysin lupaa mennä leluosastolle tai tuijottelin ulos ikkunasta. Murrosiässä äiti todella huolestui siitä, mahdanko ikinä kehittää mitään tyyliä vai otanko aina pinon päällimmäisen paidan kaapista.

Nykyään on tietyt kaupat, joiden ohi en kävele. Kappahl, H&M, Cubus, Lindex... ja oikaisen niissä suoraan vauvojen osastolle. Tiedän tasan missä näiden kauppojen vauvojen osastot sijaitsevat, aikuisten osastosta minulla ei ole hajuakaan. Käyn järjestelmällisesti läpi vaatteita ja uusia kuoseja ja todella tiedän vaatteista kaiken tietämisen arvoisen. Minua ei saa enää pois vaatekaupasta ja viihdyn niissä paremmin (vaikka osasto on hiukan väärä). Ehkä tulevaisuudessa viihdyn enemmän myös aikuisten osastolla?

Näitä kuvia en ennen ymmärtänyt, nyt luon niitä

Ostan yhtäkkiä sukupuolitettuja vaatteita ja pidän pastellinsävyistä

Minä olin se tyttö, joka halusi pienenä, että huone maalataan vaaleanpunaiseksi ja seuraavan muuton yhteydessä ilmoitti, ettei missään nimessä ainakaan vaaleanpunaiseksi! Minulla oli prinsessakauteni ja se meni. Minun värini ovat tummansininen ja musta, hätätilassa musta ja tummansininen. En itse käytä juuri koskaan pastellivärejä tai vaaleita värejä vaan ennemmin tummia ja selkeitä värejä. En pidä juurikaan kuvioista. Käytän itse arjessa aina housuja, mekot ahdistavat eivätkä tunnu luontevilta.

Suurimman osan reborneistani puen kuitenkin todella tyttömäisesti ja pastellinsävyihin. Antonille dinoja ja autoja, tytöille mekkoja, sydämiä, pastellinsävyjä ja kaikkea prinsessamaista. Toki selkeitä värejä ja kuoseja heillekin, usein melko yksinkertaisia vaatteita mutta myös röyhelöitä ja hörhelöitä, joita itse en ikinä sietäisi vaatteissani. Pitsi on minulle kauhistus! - paitsi kun se on Newbien mekossa.

Inhokkivärini vaaleanpunainen kuvassa Ingalillin päällä

Tiedän kaiken tietämisen arvoisen vauvojen tavaroista

Tiedän todellakin melkein koko teknisen puolen jo valmiiksi sitten, kun minulla on omia vauvoja. Sekä vaatteista, että muista tavaroista. Tiedän, mitkä vauvojen vaatemerkit ovat in, mitkä out. Tiedän, miksi tuplanappilista bodyssa on kätevä ja miksi Popin (eli Polarn O. Pyretin) vaatteita suositaan. Tiedän, mitkä merkit ovat kalliita ja mitkä halpoja (tätä käytän hyväksi metsästäessäni vaatteita kirpparilla), "se on pakko ostaa, se on sentään Gapin!" Osaan säätää vaunuja ja turvaistuimia ja tiedän, etten tarvitse telakkaa ja että se liittyy autoiluun eikä laivoihin. Koska Instagram kuvittelee, että minulla on oikeita vauvoja, näen mainoksista, missä vanhemmat nykyään kantavat isompia vauvojaan ja taaperoitaan (lantiolle kiinnitettävän muhkuran päällä, se säästää selkää) sekä miten vauvat nukutetaan, mikä on uusin metodi. Muut rebornharrastajat ovat myös postauksissaan tykittäneet elektronisoitujen keinujen parhautta, joten ymmärrän niidenkin hyviä ja huonoja puolia.

Pysyn nykyään mukana keskusteluissa, joissa vanhemmat vertailevat lastensa juttuja ja uusimpia uutuuksia.Toisinaan saan outoja katseita, "miten se voi tietää noin paljon vaikkei sillä ole lapsia...?", usein tunnen päässeeni salaiseen sisäpiiriin. Koska olen informaatiofriikki, pidän siitä, että olen oppinut näin paljon uutta rebornien lisäksi myös vauvoista ja tarvikkeista.

Olen tunnustanut Hello Kittyn olemassaolon

Se Hello Kitty. Se on ollut olemassa jo kun siskoni olivat pieniä, koska meillä on ollut sen verran ikäeroa. Se oli hitti jo silloin ja se kummittelee edelleen lasten vaatteissa, peleissä, peitoissa, leluissa... Joka paikassa. Ja minä olen vihdoin tunnustanut, että hän on olemassa! Minä ostan vaatteita, joissa tuo vihaamani katti komeilee etupuolella! Olen ostanut huovan, jossa tuo kisuli on monistettuna sata kertaa ja minä Tykkään tuosta huovasta! Monet muutkin kirotut hahmot ovat alkaneet vähintään kiinnostaa.

Olen siis virallisesti seonnut. Jos kuitenkin kirjoitan tai julkaisen kuvan Pipsa Possusta, voi minut toimittaa kiltisti hoitoon samantien. Vielä ei olla siellä.

Peppiina (jo kotoa muuttanut nukke)

 ja kirottu Hello Kitty. Vaikka Peppiina muutti

puku jäi Varpulle

Miten rebornharrastus on muuttanut minua - syvältä sisältä?

Koska siitähän minun piti kertoa. Minä en siis ole ikinä, kuten otsikko toteaa, levitellyt ostoksiani mihinkään nettiin, koska en ole ostellut. En näe mitään syytä esitellä muille mitä aion pukea päälleni, he näkevät ne kun ne ovat päälläni, piste. Tämä harrastus on kuitenkin muuttanut minua monella tapaa ja opettanut monia uusia asioita. Minusta on tullut kauniiden tavaroiden arvostaja, kiitos kauniiden reborn-nukkejen. Suurin muutos on tietysti se, että minä ylipäätään pidän nukeista, aina en ole sitä tehnyt. Ja se muutos, että pidän kauneudesta. Jaksan vaalia sitä nukeissani, olen heidän kanssaan varovainen ja teen kaikkeni, jotta nukke näyttää hyvältä sekä kuvissa, että livenä. En ole ikinä itse ymmärtänyt laittautumisen päälle, mutta nyt olen oppinut paremmin ymmärtämään, mikä siinä viehättää.

Se, mikä ei ole muuttunut on se, että olen aina pitänyt valokuvaamisesta. En ole kuitenkaan ikinä ymmärtänyt, miksi kukaan kuvaisi muuta kuin mielenkiintoisia, yllättäviä ja uskomattomia asioita ja sitten ihmisiä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mutta minusta osa ihmisten ottamista kuvista oli täysin turhia. Nyt olen kuitenkin oppinut, että sisustuskuvien ja muiden "turhien" kuvien takana piilee halu löytää harmonia ja tasapaino. Kauniita asioita on kiva katsella vaikka ne eivät kerro aina todellisuudesta kuvien ulkopuolella. Arki ei ole sisustuslehden välissä mutta ideat, joilla saadaan kauneutta aikaan sen sijaan ovat. 

Minua kiehtoo reborneissa myös taito luoda kauneutta ja inhimmillisyyttä elottomilla asioilla. Minua kiehtoo katse, joka on elossa, vaikka katsojan silmät ovat lasia. Minua kiinnostaa kuvassa tunne, joka on kasvoilla, jotka eivät liiku. Minua kiinnostaa liike, joka todellisuudessa puuttuu. Minulla on nykyään loputon kiinnostus tutkia rebornien kautta, mitkä osat kuvassa voi vaihtaa ja säilyttää tunnelman ja mitkä osat poistamalla, mitä muuttamalla, mitä hiukan kääntämällä tunnelma muuttuu. Minua kiinnostaa illuusio, vaikka itse (ainakin ennen) inhoan niitä. Haluan, että asiat ovat aitoja mutta löysin rakkauden illuusioiden luomisesta. 

Harva uskoo kuvan nähdessään, että Avelina

ei ole oikea lapsi, niin aito on katse,

niin luonteva tytön asento