Rebornien viemisestä ulos ja mitä pohdittavaa se tuo tullessaan

Itse olen harrastanut reborneja nyt noin kaksi vuotta ja sinä aikana harrastus on jo ehtinyt muuttua. Aluksi en vienyt reborneja juuri lainkaan ulos. Voi olla jopa, että totesin joskus alkuaikoina ettei minulla ole mitään kiinnostusta näin tehdäkään. Nykyään vien kuitenkin osaa nukeistani ulos eri syistä: joko ihan siksi, että rebornien itsensä täytyy liikkua paikasta toiseen esimerkiksi nukketreffeille tai kylään jonkun niinkutsutun nukkemielisen luokse, haluan ottaa kuvia jossakin toisessa ympäristössä kuin kotona, joko ulkona tai jossakin toisessa sisätilassa tai sitten menen itse ulos ja otan nuken mukaan. Kaikenlaiseen ulos viemiseen liittyy kuitenkin erilaisia mietittäviä asioita.

Asiat, joita nukkeharrastajat miettivät, ovat usein samankaltaisia. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi harrastuksen paljastumisen pelko muille, muiden ihmisten kommentit nukeista, nukkejen kuljettaminen,  nukkejen rikkoutuminen tai vahingoittuminen. Olen koonnut muutaman sanasen jokaisesta näistä mutta erityisesti keskityn postauksessa siihen, miten omia sosiaalisia pelkojaan voi kenties vähentää.

Nukkejen kuljettaminen

Itse aloitan nukkejen ulosviemisen suunnittelun kuljetuksesta, siksi aloitankin siitä. Olen hankkinut vaunuja, vaunuverhoja, sadesuojia, hyttysverkon, makuupussin, kantorepun, autonistuimen ja ulkovaatteita nukeille. (Ja niille, joiden budjetti on alhainen tiedoksi: vaunuihin olisin tuhlannut vähiten rahaa, jos olisin odottanut kauemmin ja minulla olisi ollut kevyemmät vaatimukset. Kaiken tuon listatun voi saada alle satasella jos on kärsivällisyyttä odotella ja kiertelee kirppareita oikeissa paikoissa. Tyhmyyttäni käytin eri vaunuihin kaksisataa euroa, loput hankinnat on hoitunut 5-15 eurolla). Näin olen valmistellut myös sitä, että nukke ei vahingoittuisi tai rikkoutuisi kuljetettaessa. Pukemisessa pääsee vähemmällä, jos lyö nuken makuupussin sen sijaan, että vaihtaisi joka kerta nuken haalariin mutta nukke näyttää edelleen oikein puetulta. Kevyimmät nuket jaksaa kantaa lyhyillä kävelylenkeillä. Jos nukke on koko päivän mukana niin kilon painoiselle kannattaa jo ottaa kantoreppu. Jos nukke painaa useita kiloja, kannattaa ottaa vaunut. Kun jaksat kantaa ja kuljettaa nukkeja ilman kipuja ja särkyjä, tulee siitä mukavampaa, olet kaiken kaikkiaan rennompi etkä siis välttämättä muutenkaan yhtä stressaantunut.

Alva painaa vaan reilun kilon mutta on silti kivempi kantaa 

häntä useita tunteja kestävillä reissuilla rintarepussa

Kuten lasten kanssa liikkuessa muutenkin, seura saattaa myös auttaa ihan käytännön asioiden takia. Jos siis omaat nukkemielisen lähipiirissä, pyydä häntä mukaan ekoille metsälenkeille tueksi. Jos liikutte julkisissa paikoissa, voit tarvita apua johonkin. Lähetä siis huoletta seuralainen maksamaan puolestanne bussissa myös sinun kortillasi (herättää muuten hyvin vähän huomiota) tai pyydä kaveria availemaan ovia. Tarvittaessa voitte muodostaa muurin vaunujen eteen eikä kukaan huomaa nukkeasi (tehty).

Muiden kommentit nukeista

Kommenteja on yleensä kahdenlaisia: joko nukkeasi pidetään nukkena tai sitä pidetään vauvana. Kannattaa etukäteen miettiä, miten toimii tässä tilanteessa. Jos joku huomio nukkesi ja pitää häntä vauvana, vastaatko totuudenmukaisesti, että ei, tämä on nukke, turvaudutko valkoiseen valheeseen vai hymyiletkö ja jatkat matkaa tai olet olevinasi kuin et olisi kuullut. Itse olen varmaan käyttänyt kaikkia tapoja jonkun kerran, aina ei nukkekaan ole ollut mukana vaan harrastus on tullut muuta kautta esille. Jos nukkea pidetään nukkena, ole valmis lähtemään tilanteesta heti kun siltä tuntuu. Jos joku kyselee ikävään sävyyn, keksi selitys jälleen valmiiksi "pitää mennä kaverin luo ottamaan kuvia hänen vauvanvaatteistaan tämän päällä, se on morjens". Ole valmistautunut myös siihen, että kommentointi on positiivista tai pelkästään tietämätöntä, vedä henkeä ja valmistaudu olemaan puolustelematta ja pysy tosiasioissa. Joku kerta voi olla, että vastaan tuleekin joku joka löytää itsensä harrastuksen pariin vain koska olit riittävän ymmärtäväinen ja kärsivällinen.

Noista edellisistä vaunuista oli kyllä pikkumiesta tosi vaikea keksiä,

kun oli jalkapeitto käytössä

Kun haluat olla ihan vaan rauhassa ilman paljastumisen pelkoa ja selittelyjä

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä: mitäs kun haluat vaan nauttia launataipäivästä rebornien kanssa ilman selittelyjä? Tähän täytyy todeta heti kärkeen, että ihmiset ovat harvinaisen sokeita. Ihmisten aivot on rakennettu tavalla, joka pistää ne tekemään tulkinnan tilanteesta hyvin nopeasti. Suurin osa ei oleta näkevänsä nulkea joten he eivät sitä myöskään kokemukseni mukaan useinkaan näe. Osa ei edes näe sinua, koska he näkevät naisen joka työntää vaunuja, etkä sinä yleensä työnnä. Mitä enemmän olen  ulkoillut, sitä enemmän on vahvistunut ajatus: suurin osa lenkeistämme menee ilman, että kukaan noteeraa yhtään mitään.

Kukaan ei olla kertaakaan huomannut (tai huomauttanut), kun 

ollaan Anton sylissä hiihdelty vaunuja hakemaan varastosta

Tässä kuitenkin eväitä valmistautumiseen: käytä aiemmin luettelemiani varusteita sinulle sopivana kombinaationa tilanteen mukaan. Vaunukopan kanssa ja vaunuverhon ollessa kiinni kukaan ei näe nukkea. Opettele ohjaamaan vaunuja kiireettömästi ja varman oloisesti niin sinun oletetaan kuljettavan nukkuvaa vauvaa. Julkisissa tai julkisilla paikoilla ollessasi kurkista silloin tällöin koppaan sisään. Näin tekisi myös äiti tai isä ollessaan liikenteessä. Samalla varmistat ihan oikeastikin, että nukke on edelleen ihan kunnossa eikä ole kierinyt mitenkään.

Amanda Seurasaaressa, tukijoukkona oli mahtava puolisoni

 Jos kuljetat taaperoa ja haluat olla rauhassa, laita nuken kasvot itseesi päin. Harva vastaantulija huomaa mitään jos kuten aiemminkin, ajat vaunuja/rattaita kuin niissä olisi oikea lapsi. Jos joku tulee sekään takaa, ohjaa kadun viereen ja anna mennä ohi tai laske kuomu alas. Halutessasi voit myös laskea istuimen makaamaan eli lapsesi nukahti. Tätä varten opettele käyttämään vaunuja näppärästi, osasta vaunumalleista on käyttöohjevideo Youtubessa, jos ohjeet ovat hukkuneet. Isommalla lapsella voi mitä pitää aurinkolaseja jos on siihen sopiva sää. Myös muuten herkillä lapsilla voi olla aurinkolasit ulkona vaikka ei olisi ihan kamalan kirkasta (näkövammaiset lapset), joten sadesäälläkin arskat saattaa mennä kuin väärä raha.

Muutenkin vaatetuksesta kannattaa pitää huolta. Pue reborn kuin hän olisi oikea lapsi, niin häneen ei myöskään kiinnitetä huomiota. Yhtä paljon vaatteita, vuodenaikaan sopivia, peitä kädet hanskoilla kylmällä, pipo päähän. Kesällä taas shortsit jalkaan, jätä takki pois ja peitä tarvittaessa ohuilla pitkillä punteilla ja hihoilla. Taaperoikäiselle kengät jalkaan.

 Hanskat ja kengät taaperolle kevätsäihin!

Kaupassa

Kaupassa olo on ainakin alkuun erityisen haastavaa ja siksi otin sen erityistilanteeksi. Näistä vinkeistä voi olla hyötyä jos lähdet rebornisi kanssa paikkaan, jossa on erityisen paljon ihmisiä, joudut lähelle vieraita ihmisiä tai olet erityisen huolissasi muiden reaktioista.

Vaunuverho on itsestäänselvyys, pienen reborn-vauvan voi peittää kokonaan vaunuverholla halutessaan.  Kuomun voi myös laittaa niin alas kuin se menee. Paras ratkaisu varsinkin vaunuilla, joissa ei ole jalkapeitettä tai et halua sitä käyttää (talvella jalkapeitto on hyvä idea kylmyyden takia) ja kuomu ei mene tarpeeksi alas, on hyönteisverkko. Se tulee usein vaunujen mukana. Jos et ole tyytyväinen mukana tulevaan tai jos sinulla on useat vaunut ja verkko on kiinteä, kannattaa ostaa erikseen irrotettava verkko, jotta sinulla on verkko aina mukanasi. Verkon voi vetää vaunujen päälle jo kaupan ulkopuolella jossakin sivussa. Halutessasi voit laittaa vaununistumen makuuasentoon jos olet liikkeellä taaperon kanssa. Itse en kuitenkaan laske istuinta vaan käytän pelkkkää verkkoa. Silloin ainakin Antonin pää on niin ylhäällä että lähelle tuleva aikuinen ei pysty kyykistymättä näkemään vaunujen sisään ja kauempaa katsellessa verkosta ei näe läpi vaan se toimii loistavana näköesteenä. Itse näet usein lähietäisyydeltä nuken ainakin osittain kun työnnän vaunuja. Lapset taas näkevät vaunuihin mutta he eivät useinkaan kommentoi näkemäänsä vaikka osa on ehkä tajunnutkin nuken nukeksi. Osa menee niin hämilleen ettei pysty sanomaan mitään XD

Vaunuverhon takaa erottuu vain sen verran kasvoja, että

sitä hämääntyy, jos ei tiedä, mitä katsoo.

Ja tämäkin kuva on otettu läheltä, kaukaa näkyy vain mustaa verkkoa

Ole armollinen itsellesi ja sovi pelisäännöt itsesi kanssa

Jouduin kerran tilanteeseen, jossa olimme puolison kanssa puistossa. Olimme istuskelleet penkillä jonkun aikaa ja olimme lähdössä pois. Yhtäkkiä huomasin tuttuja ja sanoin puolisolleni, että haluan lähteä, koska x on tuolla y mukanaan. Emme olleet tavanneet pitkään aikaan ja puolisoa harmitti mutta itse en ollut valmis tapaamaan näitä tuttuja, joilla ei ollut siviilielämäni tästä osasta mitään käsitystä. Siksi en ollut valmis saapastelemaan heidän eteensä muina miehinä rattaiden kanssa. Halusin pitää tämän osan elämääni itselläni ja pakenin paikalta.

Oltiin vaan koiran ja pojan kanssa ulkona mutta...

Yhtäkkiä iski halu olla inkognito

Muutama päivä sitten, juurikin kaupassa, tapasin myös tuttavan, johon törmään usein lähikaupassa. Olikin siis odotettavissa, että hän näkee vaunut joku kerta. Kävikin niin, että minä moikkasin häntä eikä hän ensin tunnistanut minua. Kun tulimme kaupasta ulos, hän kysyi eikai meillä ole lapsia vai onko se vaan lainassa. Sanoimme, että lainassa on ja yritimme päästä hänestä äkkiä eroon. Päätin, että kertomisen aika ei ollut tuona päivänä.

Monesti siis tutut ihmiset voivat olla huomattavasti haastavampia kuin ne vieraat. Kannattaa siis "tulla kaapista ulos" siinä tahdissa kuin se itselle tuntuu hyvältä. Lopulta, jos todella haluaa liikkua ulkona rebornien kanssa rauhallisin mielin, kannattaa lopettaa naamioituminen, pakeneminen ja välttely, opetella oikeat taktiikat välttää ylimääräistä huomiota, jos se häiritsee ja puhua asiasta avoimesti. Itse esimerkiksi kerron, että otan rebornia vaunuissa mukaan, koska haluan kuvata nukkeja ilman kamalaa kantamisen vaivaa ja toinen lempisitaattini "pitäisit itsekin mieluummin 500 euron seteliä 20 euron lompakossa kuin juoksentelisit seteli kädessä kaupungilla". Jos nämä vaunut ovat maksaneet 50 euroa mutta nukke lähes tonnin, on ymmärrettävää, etten halua kulkea ympäriinsä pudotellen tuota nukkea. Järkisyyt menevät ihmisille yleensä paremmin perille eikä kenenkään mielestäni tarvitse tietää, että käyn ihan vaan kävelyllä useita kertoja viikossa ottamatta yhtäkään kuvaa. Ei vain ole joka päivä se oikea fiilis.

Harva ymmärtää, että tää pikkumies 

on ihan vaan tosilaadukasta seuraa!

Pahoittelut kuvien Anton-painotteisuudesta mutta kuten kerroin edellisessä postauksessa, Anton on mun paras ulkoilukaveri ja siksi hänestä on ehdottomasti eniten ulkokuvia.

Kommentoikaa ihmeessä!

Kuinka "bondata" parhaiten rebornin kanssa?

Bondaamisella tässä yhteydessä sitä, miten saat yhteyden toisen henkilön kanssa, miten luoda kahdesta yksiköstä yksi yksikkö, miten saada reborn tuntumaan omalta.

Rebornien yhteydessä yleisimmät syyt nuken jälleenmyymiselle tuntuvat olevan äkillinen rahantarve ja se, että nukke ei tunnu oikealta eli et "bondaa" sen kanssa. Koska yllättäville rahantarpeille ei kukaan voi mitään ja siinä ei hyvät neuvot useinkaan auta, tämä postaus keskittyy toiseen syyhyn eli bondaamiseen. Jos olet epävarma oman nukkesi kanssa siitä, pitäisikö sinun myydä nukke vai onko teillä vielä toivoa yhdessä, voit kokeilla näitä. Ne ovat toimineet ainakin minulla (muita kuin itsekokeiltuja neuvoja en yleensä annakaan).

 Ingalill eli Lillan

Suunnittele nukkeostoksesi huolella

Yksi asia on tietysti olla ostamatta nukkea alunperinkään, jos se ei tunnu omalta. Kun on nukkeillut riittävän kauan alkaa huomata, mikä on oma juttu ja jotkut mieltymykset eivät muutu. Moni on yrittänyt bondata esimerkiksi molempia sukupuolia olevien nukkejen kanssa - turhaan. Jos siis huomaat kerta toisensa jälkeen myyväsi poika- tai tyttönuken, voi olla ettet bondaa toisen sukupuolen kanssa.

Osa kokee bondaavansa paremmin taaperoiden kuin vauvojen kanssa ja päinvastoin. Riippuu siitä, millainen nukkeilija olet. Onko tärkeää helppo sylissä pitäminen ja kanniskelu? Osta vauva. Tykkäätkö ottaa kuvia, joissa tapahtuu ja on enemmän variaatiota? Osta taapero.

Mieti jo ostaessa, mikä on ostoksen tarkoitus. Nukkuva reborn tuo rauhan tunnetta, hereillä oleva aktivoi enemmän. Jos et pidä ilmeikkäistä nukeista, valitse neutraalimpi. Jos säälit itkevän näköistä nukkea, älä osta. Sääli on minulla ainakin muuttunut enemmän vieroksunnaksi kuin aidoksi välittämiseksi.

 

 Avelinassa on asennetta!

 Jos rahaa löytyy on yksi vaihtoehto tietysti teettää kustomoitu nukke. Silloin voi itse päättää nuken ilmeet, nukkuva/valveilla sekä nuken koon, hiusten ja silmien värin. Tällöin lopputulosta voi olla vaikea kuvitella etukäteen mutta toisaalta itselleni tämä on tuonut jännitystä, kuin perheeseen "syntyisi" uusi lapsi. Syntyvän lapsenkaan ulkonäköä voi olla vaikea tietää, vaikka hänen rakennuspalikoittensa luojien lapsuuskuvia ja heitä itseään katselisi kuinka kauan tahasa.

Muista kuitenkin, että mikä tahansa nukke näyttää erilaiselta livenä. Viimeisin asia on mennä katsomaan nukkea sen tehneen taitelijan kotiin tai sen edelliseen kotiin ennen ostopäätöstä. Itse matkustin junalla katsomaan Siljaa, koska olin epävarma. Kaupat tuli eikä tarvinnut pelätä laatikkoa avatessa, tuliko nyt tehtyä satojen eurojen huti.

Kyllä Alvassakin asennetta piisaa!

Käytä nimen valitsemiseen aikaa

Valitse nimi, joka puhuttelee. Anna nimelle aikaa juurtua. Itse olen pitänyt melkein jokaisen nuken kohdalla nimilistaa päässäni ja punninnut vaihtoehtoja ääneen kotona. Lopulta on aina joku napannut. Nukke myös tavallaan kasvaa nimensä kokoiseksi aikaa myöten kuten ihminenkin. Aluksi hassun kuuloinen nimi voi vakiintua kun sille antaa aikaa. Minun nukeillani on kaikilla ihmisten nimi ja kaikilla vain yksi etunimi. Kaikilla nukeistani on kuitenkin nimi, jota kellään läheisellä ihmisellä ei ole ollut nimeämisen hetkellä ja tämä tuntui minusta oikealta. Ole toki myös valmis vaihtamaan nimeä tai antamaan lempinimi.  

Jos olet nuken seuraava perhe, voit myös kysyä, mikä nuken nimi oli aiemmin. Tosin tässä piilee vaara: me yritimme vaihtaa Siljan nimen mutta emme pystyneet. Koska olimme kysyneet nimeä, se vain jäi. Meidän ajattelemamme Sofia ei vain toiminut enää ja niin Silja sai pitää nimensä.

Hiippis Hiippuli, pikku Piippuli

Ota aikaa kahdestaan nuken kanssa

Varsinkin jos nukkeja on useita, kannattaa vietää aikaa kahdestaan nuken kanssa, vertaamatta sitä muihin nukkeihin. En edes yritä väittää, että kaikki nukkeni olisivat yhtä laadukkaita ja hyvin tehtyjä. Osa on suorastaan kamalassa kunnossa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun suhde yksittäiseen nukkeen on kunnossa. Kun vietän aikaa nukkejen kanssa yksitellen, niitä oppii arvostamaan niiden yksilöllisyyden takia.

 

 Solveig kainalossa

Ota nukesta paljon kuvia

Joskus voi olla hyvä katsoa nukkea kameran linssin läpi erityisesti, jos valokuvaaminen on edes hiukan lähinnä sydäntäsi. Nukesta kannattaa ottaa kuvia, vaihdella filttereitä, taustoja, kuvien esineitä, nuken asentoja ja yleistä ilmettä. Kannattaa ottaa kuvia itse ja olla itse kuvissa nuken kanssa. Nukkejen piirteet, jotka saattavat paljaalla silmillä tarkasteltuina vaikuttaa hassuilta tai oudoilta, saattavat näyttää kuvissa ihan hyviltä, realistisilta ja kauniilta. Toki kaikkien nukkejen maalaus tai muut osat eivät kestä edes kameran lähempää tarkastelua mutta kuvan antama etäisyys voi antaa sinulle objektiivisemman etäisyyden myös nukkeen, erityisesti jos olet myymässä nukkea sen pienten kauneusvirheiden takia. 

 Meidän aktivistivauva Varpu nyrkki pystyssä

Kokeile nukelle erilaisia vaatteita ja haaveile kaupassa

Minulla on nukeilleni laatikkotolkulla vaatteita (tästä voisi tehdä erillisen postauksen....). Kuvaan nukkejani ja minulla on vähän sellainen huono tapa, että kuvittelen liian nopeasti, että jokin vaate on "nähty". Koska otan itse nukesta satoja kuvia samassa asussa, mutta muille näytän niistä vain muutamia, minusta tuntuu nopeasti, että vaate on aina kuvissa nuken päällä. Jos kuitenkin nukke alkaa tuntua kulahtaneelta ja vanhalta, mieti, onko jotain, jota et ole kokeillut?

Pitäisikö vaihtaa tyyli vauvamaisemmaksi, vanhoihin pehmoisiin oman vauva-ajan potkupukuihin tai toiseen suuntaan, käyttää muodikkaampia vauvanvaatteita, legginssejä ja frillabodeja, eläinkuoseja ja valokuvaprinttejä. Mene kauppaan ja haaveile siitä, miltä nukke näyttäisi tämä tai tuo päällä. Jos uskallus riittää, vie nukke kauppaan ja sovita sovituskopissa nuken "päälle" (itse en ole tätä tehnyt, mielikuvitus on sen verran hyvä, ja kestän muutamat hutiostokset...). Itse yllätyin siitä, että itse olen sellainen vaateostelija, että tuotuojatuo, kassalle ja ulos, loppuaika 4 minuuttia, itsellä vaatteet vuodeksi. Nukeille shoppaillessa olen ikkunashoppaaja ja katselija, menen sisään kauppaan ja hypistelen, katson koko valikoiman läpi ja useimmiten tulen ulos ilman mitään. Mutta olen ajatellut nukkejani lämmöllä vaikka he ovat kotona - ja bondannut samalla heidän kanssaan.

Jos pistät tyylin uusiksi, myy vanhat hutiostot vauvanvaatteiden kirpputorilla ja jos kukkaro ei kestä, osta kirpparilta pikkuhiljaa uusi vaatevalikoima samaan aikaan vanhoja myyden. Usein vaatteiden hankinta on halvempaa kuin myydä nukke (jonka arvo saattaa olla pudonnut roimasti) ja ostaa uusi nukke kuin ne uudet vaatteet.

Amanda turvaistuimessaan

Vietä aikaa myös ulkona 

Moni pelkää rebornin kanssa uloslähtemistä. Tästäkin voisin kirjoittaa erillisen blogipostauksen. Jos saat kuitenkin rohkeutesi kerättyä, vie reborn ulos, vaunuissa tai kantorepussa tai ihan vaan takin sisällä. Minulle ja Antonille teki todella hyvää huomata, että olemme "toiminnan miehiä". Me tykkäämme ulkoilla yhdessä. Tästä päästäänkin viimeiseen juttuun eli:

Löytäkää yhdessä se teidän juttu

Tämä on mielestäni tärkeintä ja kaikkien nukkejeni kanssa olen löytänyt oikean tien eli sen meidän jutun jonkin yllä olevan vinkin kautta.

- Lillan ja minä tykätään yhdessä pukea Lillan söpöksi ja sitten mun homma on ihailla häntä, kameran linssin läpi tai ilman. Lillan oli joskus se meidän pienin ja sellaisena näen hänet yhä. Pieni, kevyt ja suloinen - siksi niin ihana sylissä.

- Avelinan kanssa otamme paljon vaatekuvia myös, mutta Avelinan kuvissa on liikettä, vauhtia, joko kovatasoista poseeraamista, mallin elkeitä ja diivaa tai tuollaista sassy-asennetta kuin hänen kuvassaan aiemmin tässä postauksessa. Avelinan kanssa otimme aikaa toisillemme käymällä matkalla ja siellä löysimme toisemme paremmin.

- Alvan kanssa olemme löytäneet yhdessä kuvatarinoiden tekemisen ja luontokuvaamisen. Alvan kanssa ulos lähdetään vauhdilla - mennään eikä meinata! Alva on helppo napata mukaan ja käydä lyhyellä kiepautuksella lähimetsässä ja kuvia on helppo ottaa, koska asettelu on vaivatonta. Alva on se perheen pienin isosisko, samaan aikaan vakava ja hauska.

- Hiippis - no Hiippis on esikoinen. Hän tulee ratsastamaan tällä varmasti koko loppuikänsä. Hiippis voi vaikuttaa vain söpöltä koristeelta mutta hän istuu sitterissään kuin valtaistuimessa ja määrää koko perhettä tuolla yhdellä kohotetulla etusormellaan.

- Solveig taas on ehdottomasti lämpimien halausten tyttö, hän on sylissä silloin, kun katsotaan telkkaria eikä muuhun pystytä, ei jakseta eikä huvita. Pehmoinen ja lämmin ja hyvä halaamaan murheet pois. Pitää silti mukavista mutta tyylikkäistä vaatteista!

- Varpu hankittiin ulkona näytettäväksi ja sitä hän on myös tehnyt, esiintynyt sekä vauvana että edustanut reborneja. Meidän juttu on myös hassutella Varpun valitettavalla ongelmalla eli hiustenlähdöllä. Varpu on todella realistisesti painotettu, siksi Varpu on joskus sylissä sohvalla mutta kädet siinä väsyy! Väsykööt... Silti kädet alkaa heijata kuin oikeaa vauvaa.

- Amanda on meidän poikatyttö. Hänellä kokeilen aina vähän poikamaisempaa tyyliä toisinaan ja useimmiten hän saa monet sukupuolineutraalimmat vaatteet toimimaan. Silti näen hänessä aina tytön, vähän erilaisen tytön vain. Amandakin on hyvä halailija mutta ei ihan yhtä ahkera kuin Solveig, hiukan ujo ja arka.

- Silja on vallaton tyttö ja ensimmäinen taaperoni. Silja saa mut hymyilemään, koska hymyilee itse leveästi. Se piristää joka ikinen päivä. Joskus hassutellaan myös yhdessä.

- Anton on ainoa poika ja riskiostos sen takia. Antonista en pitänyt heti vaan jouduin opettelemaan olemaan Mamma pojalle. Ehkä juuri siksi, että näin eniten vaivaa tullakseni pojan "äidiksi", meillä on erittäin ainutlaatuinen suhde. Mutta HUOM! Meillä aikaa kului yli puoli vuotta siitä, kun Anton saapui. Siksi minusta on surullista, kun osa tuntuu myyvän ja ostavan nukkejaan kaiken aikaa, nimenomaan bondaamisvaikeuksien takia. Minusta tuntuu joskus, että nukelle ei ole annettu edes mahdollisuutta näyttää, mitä annettavaa hänellä voisi olla. Yhteys piti tässä tapauksessa juurikin luoda, se ei syntynyt ilman työtä - ja mikäpä suhde syntyisi.

Monet aukisilmäiset nukkeni saavat minut rauhoittumaan ja rentoutumaan kun taas silmät avoimina olevat aktivoivat enemmän ja laittavat tekemään ja katsomaan. Olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että jos reborneja tulee lisää, heidän pitäisi olla silmät auki olevia. Nukkuvien kiintiö on täynnä. Nämä kolme rauhan enkeliä (ja Alva joka saattaa olla silmät kiinni mutta jonka en koe nukkuvan) riittävät pitämään minun mieleni rauhallisena :)

Siljan kanssa otamme enemmän kuvia, joissa sattuu ja tapahtuu...

 

...kun taas Anton istuu mielellään kyydissä ja tutkii maailmaa

rattaiden viedessä mukanaan uusiin seikkailuihin! 

Rebornmamma kiittää, kuittaa ja kiitää kohti uusia seikkailuja! Kommentoikaa ihmeessä!