sunnuntai 16. elokuuta 2020

Kuinka minusta tuli "sellainen hullu reborn täti"?

Olen viettänyt melkoista hiljaiseloa kesän ajan sekä täällä blogin puolella, että Instagramissa. Kevät muodostui aika raskaaksi sekä koronan, että työjuttujen takia ja siksi olen kesän ajan tehnyt vain sitä mitä on huvittanut. Silja oli kyllä mukana mökillä mutta muuten en ole jaksanut kauheasti paneutua näihin nukkeihin. Anton on myös maisemamatkaillut rattailla kävelyjen muodossa mutta olen tehnyt näitä pääasiassa omaksi ilokseni. Kenties jaan kuvia myöhemmin, ehkä ne jäävät vain meidän kotiväen ihasteltavaksi. Tarkoitus on tulla kuitenkin takaisin nyt, kun taukoiltu on. Viimeisen viikon olemme jännittäneet koronaa ja postia, postia ja koronaa ja nyt se vihdoin tapahtui: 
 
Meille tuli paketti!
 
Olen himoinnut muuatta aihiota jo vähän aikaa ja tässä hän nyt olisi. En kuvaa videoita joten box opening on suoritettu kännykällä kuvia ottamalla. Pahoittelen loppupään kuvien valotusta, valo alkaa jo hiipua iltaisin. Naperosta parempia kuvia tulee kyllä mutta nämä ovat aidot ensihetken kuvat. 
 
 


Paketti oli niin pitkä, että kahdestaan oli melkein helpoin
kantaa - ja sisältö painoi myös! Levättiin sakon uhalla yksitysalueella



 
Paketti tuli Alankomaista saakka ja oli hyvin teipattu
 





Sisällys oli hyvin pakattu ja päällä oli tekijän käyntikortteja. 
Koko komeuden peittää punavalkoruutuinen paperi (ja noita käyntikortteja oli
tosiaan tossa päällä sen verran, että niitä ropisi joka
paikkaan ja vieläkin putkahtelee esiin...)





Ihmepussukka?


Tähän väliin pieni selitys. Eli pyysin tekijää laittamaan mukaan sitä materiaalia pienet näytteet, jota napero pitää sisällään. Olen kuullut kauhutarinoita rebornharrastajista, joiden nuket on avattu lentokentällä sen selvittämiseksi, mitä nukke pitää sisällään, jotta salakuljetusepäilyt voidaan hälventää. Laittamalla läpivalaisuun nuken sekä materiaalipussukat (lasihiekkaa ja pumpulia) henkilöstö voi varmistua siitä, mitä sisällä on avaamatta koskaan nukkea. Läpivalaisulla näkee, että materiaalit nuken sisällä ja pusseissa näyttävät samalta läpivalaisukuvissa. Jos tämä tyyppi siis lentää meidän kanssa, nämä näytteet lähtevät repun sivutaskussa mukaan ja voin keskittyä huoletta muihin lentämisen karmeuksiin.


Kuplamuovitettu kersani
 


Pientä popoa pukkaa

Niille, jotka eivät ole katsoneet box openingeja reborneista: Yleensä esitellään siis tavarat, joita saattaa tulla nuken mukana ja sitten vasta itse päätähti. Malttia malttia!

Zaran sandaalit, nauhat punaista ja harmaata nahkaa


Ja aina tulee vaippoja, tällä kertaa ketun ja siilin kuvilla
Voi olla ihan hyväkin, tämä koko meiltä ehkä puuttuu...


 

Ja punavalkoruudullisesta lahjapaketista paljastuu...



 
Zaran vaaleanpunainen kietaisuvillatakki koossa.... ENPÄS KERROKAAN!



 
Ja villatakin kanssa sopivat legginssit, joissa napit puntinkäänteissä

 
Rebornien tilausta harkitseville: Jos olet ihastunut nukkejen mukana tuleviin suuriin tavaramääriin, söpöihin vaatteisiin ja paketoinnin yltäkylläisyyteen huomaat, että tämä box opening oli kohtalaisen niukka. Tämä ei häiritse minua vähäänkään ja olin todella innoissani kun huomasin, että hän sai kengät tullessaan! Suomesta on joskus vaikea löytää kivoja ja oikeankokoisia vauvan kenkiä. Box openingissa mukana tulevien tavaroiden määrä ja laatu kuitenkin riippuvat paljon tekijästä. Osa laittaa mukaan satamiljoonaa pikkuvaatetta, osa taas ihan muutaman ja huolella valitun. Yleensä nukke ei tule kuitenkaan alasti. Tässä vauvassa sekä taiteilijassa arvostan ennemmin nuken laatua kuin tavaroiden määrää. Hyvä uusi harrastaja: katso siis jokaista mukana tulevaa esinettä kuin katsoisit lahjaa. Se on mukana vain siksi, että tekijä haluaa antaa sen sinulle. Box opening on toisinaan myös lisäpalvelu, josta sinun kuuluu maksaa. En ole ikinä nähnyt, että tavallinenkaan vauva tulee mukanaan kassillinen kamaa.


 
Ja sitten käärö itse!
Marjapuuronpunaisessa pehmopeitossa, pampuloita kulmissa
(Jo tokana iltana Mamma lainasi tätä... On siis ihan aikuisen mittainen)


Jalat ja toinen käsi pilkistää jo...

Raajojen näkyvät osat oli pakattu siististi kelmun sisään.



 
Ja tässä nyt on pienet varpaat paljaana.
Vaikka näitä on tullut availtua ennenkin, oli tämä jotain niin hienoa.
Ihan oikean vauvan varpaiden väriä.
Valveutuneimmat voivat arvailla aihiota jo tässä vaiheessa...


Ja siinä on pienet kädet, löyhässä nyrkissä


Ja toinen käsi, niin ikään löyhässä nyrkissä


Hämmentävän aidon näköiset kätöset


Aitoustodistus, josta selviää aihion aitous, tekijä ja aihion nimi. Eli Maddiehan sieltä tuli!             Asiaan vähemmän vihkiytyneille: tämä aihion on Liam kitin eli Antonin aihion "pikkusisko"



Ja siinä on aitoustodistus ja syntymätodistus.
Aihion nimi, nimi (vielä tyhjä), pituus 62 cm (vaatekoko 68),
paino 3,4 kg (tuntuu paaaljon painavammalta, oikea jytky) sekä syntymäpäivä 
3.8.2020 ja tekijän allekirjoitus. Tekijä on Mini Miracles by Mirte. Valokuvassa on
kohta paljastuva piipero


Ja siinä mimmi muoveissaan! Yllättävän iloinen, vaikka pää on kelmun alla




Ja sitten mimmi muovitta
Semmonen hymytapaus tuli!



Vauhtitapaus kävi heti katsastamassa uudet

höyhensisarukset




Vissiin kumminkin vähän väsyttää...


...vaikka vielä jaksaa hymyilyttää...


 
 
...vai mahtaako olla kiva olla vihdoin ulos laatikosta
ja siksi on kiva halailla sohvatyynyjä?


Pieni poseeraus sohvalla istuen



 
Sylissä vielä vähän ujostuttaa mutta ehkä se siitä.


Hänellä ei ole vielä nimeä vaan annamme muutaman vaihtoehdon muhia. Työnimenä on ollut Losehead ja sille syynä se, että tekijän lomaillessa tuijottelin parisen viikkoa kuvaa hänen pelkästä päästään XD

 Saas nähdä mihin seikkailuihin Losehead vielä pääsee ja millaiset kuvausmahdollisuudet aukeavat. Olemme ostaneet jo ainakin yhden uuden jutun, joka saattaisi enteillä ulkoilua tälle epelille.

Ai niin ja miksi tuollainen nimi postaukselle? Kun tästä harrastuksesta juteltiin joskus kotona, ja erityisesti siis nukkejen määrästä, puolisoni kysyi minulta, mihin määrään oikein pyrin. Vastasin näin: "No en aio ainakaan olla sellainen hullu reborn täti, jolla on jotain 10 rebornia!" Ja tässä sitä ollaan, nyt omistan sen 10... 


(HUOM! Blogger on päivittynyt, joten minulla on vähän asetteluissa uuden oppimista. Osa tekemistäni jutuista on ihan pöljiä, jotta saisin asiat näkymään lukijalle samoin kuin ne näkyvät minulle. En voi kuitenkaan taata, että tekemäni vippaskonstit toimivat kaikilla laitteilla. Erityisen hassuja ovat fontin koot, ne saattavat heitellä miten sattuu. Olen aina tehnyt päivitykset pääasiassa tietokoneella, joten osa asioista voi myös näyttää hassulta muilla laitteilla. Jos jotain poikkeavaa ilmenee, laita ihmeessä kommenttia, arvostan!)


Hyvää kesän loppua ja syksyn alkua, rakkaat lukijat!

Hiljaisempi kausi - uhka vai mahdollisuus?

Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä koton...