Reborn aihioiden määrää ei ole kukaan laskenut mutta niitä on varmasti kehitetty kymmeniä, jollei satoja erilaisia. Aihio määrittää rebornin koon, joten aihiot määrittävät sen, minkä kokoinen rebornista kasattuna suurinpiirtein tulee ja minkäkokoista lasta se vastaa. Aihioista suuri osa on pikkuvauvaikäisen mittaisia, taaperoita on jo huomattavasti vähemmän, lapsen kokoisia aihioita vielä vähemmän. Tämä postaus käsitteleekin sitä, miksi taaperoaihioita luultavasti on niin paljon vähemmän kuin vauvoja. Samalla valotan sitä näkökulmaa, miksi itse toisinaan koen taaperoaihioiset, vähemmän suositut nuket huomattavasti mukavammiksi touhukavereiksi ja miksi toisinaan taas en millään jaksaisi kuvata taaperoitani. (Toki niitäkin harrastajia ja artisteja on, jotka omistavat ja/tai tekevät pelkästään taaperoita, joten se, mikä on "suosittua" riippuu tietysti keneltä kysyy.)
"Hankalia"
Aloitetaan sanasta "hankala". Reborn taapero on usein hankalampi säilyttää, hankalampi sylitellä, hankalampi pukea ja hankalampi kuljettaa. Reborn taaperot vievät enemmän tilaa ja niitä ei saa yhtä monta omistukseensa samalla säilytyspinta-alalla. Vaikka nykyään asumme asunnoissa, joissa on toisinaan paljonkin tilaa asukasta kohden, olemme myös taitavia täyttämään neliömme tavaralla. Usean rebornin omistajalle usean taaperon pitäminen jo pelkästään niiden vaatiman tilan takia on hankalaa. Osa haluaa säilyttää rebornejaan sittereissä, osa hyllyköissä, osa kaapeissa, osa huonekaluilla, osa hankkii pinnasängyn ja laittaa nuket vierekkäin kuin sillit suolaan. Joka tapauksessa taaperoa, saatika lasta on hankalampi työntää pois tieltä, kun sen kanssa ei vietetä aikaa. Varsinkin parisuhteissa tai perheissä nuket on säilytettävä muiden perheenjäsenten tahtoa kuunnellen ja koko sohvan valloittava taapero- tai lapsinukkekatras saattaa aiheuttaa närää. (Meillä puoli sohvaa kulmasohvasta on maksimi tilanvienti empiirisen tutkimuksen perusteella XD) Osalla tietysti vauvala/nukkehuone auttaa tässäkin ongelmassa. Itsekin tästä olen haaveillut, mutta sellaiseen ei ole vielä ollut mahdollisuutta.
 |
Kuvateksti: Hiippis istuu meillä sitterissä mutta tähän sitteriin mahtuisi kyllä taaperokin
|
Osalle aktiivisista harrastajista (versus keräilijät, en toki sano ettei keräilläkin voi aktiivisesti mutta tässä tarkoitan lähinnä nukkejen käsittelyn aktiivisuutta) tärkeä ominaisuus nukessa on usein sen syliteltävyys. Ja taaperot ovat toisinaan hankalia sylitellä. Ne eivät ns. sula syliin samalla tavalla kuin osa vauva-aihioista, joilla on kangaskehot vaan niitä pidellään enemmän ihan oikeasti sylissä, istumassa ei niinkään käsivarsilla. Osalle se, että nukke on käsivarsilla, sylissä, keinutettavana on ihanne ja tämä ei taaperoissa täyty painon takia. Itse taas pidän itseasiassa taaperoissa juuri siitä, että ne painavat paljon. On ihan eri asia halata isompaa nukkea, vaikka se sitten olisikin jäykkä. Samoin tykkään hetkittäin kanniskella taaperoa mieluummin kuin vauvaa. Käsivarsilla vauva on helpompi.
Hankala-lista jatkuu. Taaperot ja lapsirebornit voivat olla myös sekä hankalia pukea että vaatettaa. Itse pukeminen voi pitkien raajojen takia olla hankalaa. Tiettyyn rajaan saakka vaatteissa on myös pukemista helpottavat napit esimerkiksi olkapäällä tai niin sanottu kirjekuoripääntie. Kuitenkin viimeistään koossa 80-92 (vaatteesta riippuen) napeista olkapäällä yleensä luovutaan, valmistajat jättävät ne laittamatta suurempiin malleihin tai tietyt mallit alkavat tai päättyvät näihin kokoihin. Silloin pukeminen kuluttaa rebornien hiuksia myös tavallista enemmän. Myös yleisesti vaatettaminen voi olla vaikeampaa. Osa kokee, että pienille vauvoille on olemassa söpöjä vaatteita mutta taaperoiden vaatteet taas eivät kaikkien söpöysmittareita väräytä riittävästi. Erityisesti vaatteiden sukupuolittaminen saattaa harmittaa poikareborneista pitäviä. Teemat menevät joko supersankareihin tai dinoihin ja se siitä. Poikavauvareborneille löytyy taas enemmänkin vaatteita. Samoin neutraaleja, sukupuolettomia värejä löytyy vauvareborneille enemmän kuin taaperoille. Kangasvartalon peittäminen haastaa myös, kaikenlaisia toppeja ja shortseja ei voi taaperoilla käyttää.
 |
Kuvateksti: Nörttinä supersankarivaatteet ei haittaa ollenkaan. Kuvassa Antonin vaatteita. Bodeissa mainitsemani kirjekuoripääntie.
|
Hankalia, hankalia ja hankalia. Taaperot ja lapsirebornit ovat haastavia kuljettaa myös painonsa takia. Vaikka Alva painaa vain runsaan kilon, kuljetin häntä silti päivän kestävässä tapahtumassa rintarepussa osan ajasta. Taaperoa ei kuljeteta päivää edes pelkällä rintarepulla vaan minun selkäni ainakin huutaa apua ja kovaa jo muutaman tunnin jälkeen. Siksi Avelina noin 62 cm on vielä matkustamiseen soveltuva kaveri osin rintarepussa, osin rattaissa/vaunuissa. Suurempien nukkejen kanssa lähdemme yli korttelin päähän aina vaunuilla. Itse inhoan sitä, että harrastamisesta tulee raskasta jo ennen määränpäätä ja kuvien ottamiseen ja asetteluun ei riitä energiaa, koska sitä on kulunut ihan turhan päiten kantamiseen. Lapsirebornien käsittelyä olen joskus kuullut verrattavan liikuntavammaisen lapsen avustamiseen: mitä isompi lapsi, sitä useammin kannattaa käyttää kuljettamiseen rattaita tai vaunuja. Lapsireborneja ei enää voi kantaa lonkalla vaan kaikista turvallisinta kaiken kannalta on käyttää pyöriä alla kun sellaiset nyt on kerran keksitty historian saatossa. Ja sitten vielä: konttaava taaperohan on kuvissa hirveän kiva - mutta kammottava kantaa! Useat konttaavat taaperot eivät taitu lonkalla kannettaviksi.
 |
Kuvateksti: Anton on tosiaan kanniskeltaessa näin iso! Täyttää sylin.
|
|
|
|
Tähän väliin huomautus reborneja harrastamattomille: rebornit painavat aina lähtökohtaisesti vähemmän kuin vastaavankokoinen lapsi. Jos syntyvä lapsi on kolme-nelikiloinen, vastaava reborn ei sitä todellakaan ole vaan painoa laitetaan vähemmän. Silti ne saattavat olla yhtä raskaita kantajalleen. Niin sanotun kuolleen ja elävän painon ero tulee tässä ilmi. Itse olen nostellut elävää painoa avustajan roolissa paljonkin ja selvinnyt silti oikein hyvin tuntikausien avustamisesta, nostelusta ja lyhytaikaisesta kantamisesta, rebornien kanssa muutamakin kilo rasittaa nopeasti kantajaansa ja nostelijaansa, koska hän ei "auta" lihasjänteydellään.
"Kalliita"
Yksi taaperoiden suosiota hidastava tekijä on niiden hinta. Osallehan rebornit ovat ikuisia haaveita, eikä niiden ostamiseen ole koskaan riittävästi rahaa pakollisten menojen jälkeen. Ne ovat siis aina luksustuote, huonosti tai hyvin tehtyinä. Rebornien tekeminen (aihion tahi valmiin nuken) vie jo artistiltakin aikaa ja tästä, ajasta ja materiaaleista, nuken hinta koostuu.
Tämän postauksen lukevat, lopettakaa siis sen kysyminen, miksette voi saada rebornia 100 eurolla tai alle, se on loukkaavaa. Reborn ei ainakaan toistaiseksi ole apuväline tai välttämätön tuote vaan harrastusväline. Et käy pyöräkaupassakaan kerjäämässä 1000 euron pyörää 200 eurolla. Ja jos lapsesi hinkuu rebornia eikä sinulla ole varaa, sanot: "säästä tai ole ilman". Itse säästin aikuisena, opiskelevana nuorena omaan nukkeen vuosia ja aina vaan ne kertyneet ylimääräiset rahat menivät välttämättömiin menoihin kuten lääkärissä käyntiin tai lääkkeisiin. Tein toisinaan kolmeakin työtä opiskelun ohella ja silti rahat eivät riittäneet. Rebornien hankkimisen, kuten minkä tahansa muunkin kalliin ja hienon pitäisi mielestäni tuntua joltakin muulta kuin maitopurkin ostamiselta. Jos haluat minkä tahansa nuken, niitä saa kirppareiltakin, vaikka eurolla. Jos haluat tietyn nuken, joka on luksustuote, uusi ja hieno, kerää rahat. Jos kelpaa käytetty ja hiukan kulunut, tyydy siihen, saatat saada sillä satasellasi. Kuten muuan kauppaketju sanoisi: "Järki käteen ja ostoksille". Yksinkertaista. Jatketaan aiheesta.
 |
Kuvateksti: Alvakin facepalmaa. Ihan oikeasti kaverit, mäkin olen arvokas!
|
Taaperon luominen on jo tekijällekin aikaavievämpi prosessi, joten aihio on lähtökohtaisesti kalliimpi. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti nosta hintaa useammalla nollalla vaan se, miltä valmiin nuken tulisi näyttää näyttääkseen hyvältä, siis ihan se oma vaatimustaso. Vauvarebornin voi maalata laadukkailla väreillä ja pinta-alaa on vähemmän, joten jo pelkät maalit maksavat taaperon pinta-aloilla enemmän. Yksi tekijä on kuitenkin hiukset ja niiden istuttamiseen käytettävä aika. Vauvan voi jättää kaljuksi eikä näytä hassulta ja tällä lailla voi säästää paljon rahaa. Maalatutkin hiukset toimivat oikein hyvin ja näyttävät kuvissa hyviltä. Vauvalle voi myös istuttaa hyvin ohuet hiukset kohtalaisen halvoista materiaaleista, koska vauvalla hiukset ovat hahtuvaista nukkaa tai muutamia suortuvia. Toki osa haluaa vauvalleenkin tuuheat hiukset, mikä jottei jos niistä on varaa maksaa. Taaperolle hiusten istuttaminen on kuitenkin huomattavasti pidempi prosessi suuremman pinta-alan vuoksi ja siksi, että materiaalia tarvitaan enemmän, hiukset ovat usein pidempiä ja istuttamisen tulee olla tuuheampaa. Tämän takia osa artisteista ei edes halua tehdä taaperoita, koska istuttaminen vie valtavasti työaikaa ja on hyvin yksitoikkoista puuhaa sekä vie aikaa muilta töiltä. Maalattuja hiuksia ei voi laittaa mitenkään ja osalle se on juuri se juttu. Kun hiuksia alkaa olla jo enemmän, niitä halutaan alkaa kammata ja laitella.
 |
Kuvateksti: Ilse yläviistosta päällään vaaleanpunainen huppari, istuu sylissäni
|
Harva
jättää enää esimerkiksi 74 cm pitkää nukkea ihan ilman hiuksia, toki näitäkin löytyy. Kyseessä on siis joidenkin käyrien mukaan noin vuoden ikäinen lapsi, tosin aika moni esimerkiksi sanoo Antonista, että hän on selkeästi isompi, noin puolentoista vuoden tai kahden ikäinen (vaikka siis hän on mittojen mukaan 74 cm mutta jostain se isouden vaikutelma tulee). Meillä Ilse on
suurin kalju vauva ja se sopiikin mielestäni hänelle ihan hyvin vauvamaisen ulkonäön takia. Vertailun vuoksi siis: moni vauvan vanhempi kertoo huolestuneensa lapsen hiuksettomuudesta noin vuoden iässä, vaikka siinä vaiheessa se on vielä normaalin rajoissa. Sitä suurempi kalju lapsi siis vaikuttaa epänormaalilta. Joistakin lapsireborneista, jotka ovat taloudellisten syiden takia hiuksettomia tai harvahiuksisia tiedustellaan myös, onko tarkoitus roolipelata sairaan lapsen, esimerkiksi syöpäsairaan lapsen vanhemmuutta. Hiuksettomuus siis yhdistetään herkästi sairauteen ja tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi suurin osa haluaa taaperolleen kunnon hiukset haituvien sijasta.
Vauva-ajan ihannointi, taaperoajan hankaluus
Niin sanotuista fyysisistä seikoista on päästy, joten siirryn tämän asian psykologiseen puoleen, joka on pääasiassa teoreettista pohdiskelua eikä pohjaudu mihinkään tutkimuksiin tai teorioihin:
Vauva-aika on todella ihannoitua aikaa, josta käsketään ottamaan aina kaikki ilo irti, koska "ne eivät ole ikuisesti pieniä". Nämä meidän pienet ovat ikuisesti pieniä ja se on juuri se juttu! Ja kuten niin moni asiaa harrastamaton on todennut: "Tässähän tulee pelkästään ne hyvät puolet! Ei yövalvomisia eikä vaipanvaihtoja!" Juuuuust...
Mutta tottahan se on, ovat nämä aika ihanteellisia ja tekevät aika lailla sitä mitä vauvatkin, ainakin toisinaan. Pötköttelevät silmät kiinni tai auki. Reborn taapero taas on hyvin erilainen kuin oikea taapero. Nämä eivät heitä raivareita lattialle (paitsi nyt Anton vähän tossa alempana...) mutta eivät myöskään opi uusia asioita joka päivä. Taaperoaikaa ei muutenkaan ihannoida yhtä paljon kuin vauva-aikaa ja sitten on vielä se, että nämä rebornit eivät pidä sisällään niitä puolia, joita taaperoissa yleensä pidetään parhaina - liikkuvaisuutta, eläväisyyttä, oppivaisuutta.
 |
| Kuvateksti: Anton ja itkupotkuraivari eteisessä ulkovaatteissa |
|
Itse kuitenkin pidän taaperoissa nimenomaan siitä, että asioita voi lavastaa nukella itsellään. Vauvareborneilla kaikki lavastaminen pitää tehdä vaatteilla, ympäristöllä ja tavaroilla (erityisesti nukkuvilla reborneilla), itse en nosta kovin mielelläni vauvaa istumaan ilman tukea, koska se ei näytä aidolta. Toisinaan pidän Solveigta puoli-istuvassa asennossa ja tiedän, että normaalisti sen ikäinen ei istuisi ihan niin (tosin ei vauvalla ei ole niin paljon hiuksiakaan). Taaperon voi kuitenkin nostaa istumaan, leikkimään, katselemaan ja touhuamaan tai asettaa makuulle, ryömimään, konttaamaan ja jopa kiipeämään. Pään pois kääntämällä tai aurinkolaseilla saa hereillä olevan nukkumaankin. Minulla ei ole lapsireborneja mutta toisinaan kaipaan sitä, että voisin oikeasti laittaa rebornin leikkimään kotileikkiä ja hän todella jaksaisi, jos olisi oikea lapsi, leikkiä niillä leluilla niin sanotusti oikeasti. Taaperoikäinenhän leikkii lähinnä imeskelemällä ja paukuttamalla, mahdollisesti pinoamalla ja auton kanssa pärisemällä.
 |
| Kuvateksti: Silja näyttää käpyä kämmenellään. Siljan käsien asennon takia tavaroiden pitely ei onnistu muuten vaan käsi on aina sormet harallaan levynä. Kuvat on otettava aina ylhäältä |
|
Ylistys reborn-taaperolle
Sinä reborn-taaperoni AvelinaIlseSiljaAnton! Rakastan sitä, että olet sinä. Rakastan sitä, että olet ilmeikäs, katsot maailmaa uteliain silmin, haluat olla kaikessa mukana. Rakastan sitä, että piristät jokaisen päivän hymylläsi. Katseesi saa minut tuntemaan, että olet läsnä. Minä en ole yksin, kun sinä olet täällä. Talossa ei kuulu askeleita mutta voisi kuulua. Talossa ei kuulu nauru ja kikatus mutta kuvittelen, että kuuluu. Et ole huonompi kuin sisaresi, jota voi kanniskella huoneesta toiseen, kantaa yhdellä kädellä, pistää reppuun ja menoksi, olet rakas juuri sinuna. Rakastan sinua, vaikka vaatteiden pukeminen vie aikaa. Rakastan sinua, vaikka painat tonnin ja taas pitää hakea vaunut. Rakastan sinua, kun ulkovaatteinesi olet hankala käsitellä, liukas ja liian iso syliin. Rakastan sinua, kun tajuan, että hiuksesi ovat kuluneet ja ne pitäisi uusia ja se vie rahaa. Rakastan, vaikka maalit kuluvat, koska kaikkea ei aina pysty varomaan. Olet tärkeä juuri sinuna, vaikka viet tilan sohvalta ja lattialta ja vaatteesi valtaavat jokaisen nurkan, koska ovat isompia. Yhtä ison tilan viet sydämestäni, joka on täynnä rakkautta reborn-taaperoihin.
 |
Kuvateksti: Kuvassa Silja istuu harmaalla taljalla. Kuvan värejä muokattu filtterillä.
|
