Ilse reissussa - eli miten matkustaa reborn mukanaan osa 2

Heti ensimmäisen tekstin jälkeen sain viestiä kaverilta, että eikö siellä kukaan ihmettele, miten se vaan nukkuu niin rauhassa. Oikean vauvan vaunut myös heiluvat liikkuvan pienen mukana yleensä jonkin verran. 

Kuvateksti: Näin mä olen näitä tänään pitänyt. Vaunuverho estää näkemästä itse vaunuihin ja hyttysverkko pitää verkon paikoillaan tuulesta huolimatta. Samalla näkyvyys estyy vielä vähän lisää. Hyttysverkon taika on myös siinä, että kauempaa näkyvyys estyy vielä enemmän kuin läheltä.

Vastaus: Eipä kukaan oikeastaan ihmettele, suurimmalla osalla on muuta puuhaa. Pikkulasten vanhemmat, jotka istuvat lähellä ovat tässä ehkä pahin riski, heillä on "syy" kommentoida toisia pieniä matkalaisia ja he tietävät vauvoista yhtä ja toista tuoreesta omasta kokemuksesta. Mutta, kaikella toinen puolensa, pienen vauvan vanhempi uskaltautui pyytää meitä tavaroiden vahdiksi juuri siksi, että me ollaan "samaa joukkoa". Heidän joukkoonsa kuulumisesta ja niin sanotusta niputtamisesta en siis suuttuisi.

Toisaalta juuri siksi ei ehkä puututa, että tiedetään miten vähän itse toivotaan muiden kysymyksiä ja kommentteja omasta vauvasta ja niiden tekemisistä. Positiivisetkin kommentit on moni opetellut pitämään omana tietonaan nykyään.  Ei enää kommentoida samalla tavalla asioita kuin ennen. Meillä myös toisaalta matka on niin lyhyt, että siksi kukaan ei tajua mitään ihmetellä. Niillä rajoilla ollaan kuitenkin, että pystyykö oikeasti lapsi olemaan noin kauan piipahtamatta kertaakaan, ainoastaan nukkuen. Mutta ei, tälläkään reissulla kukaan ei kysynyt. Ainoa "hiffaaja" oli mahdollisesti puistossa ollut pikkutyttö, hän teki mielestäni ylimääräisen roskisreissun katsoakseen, kuka vaunuissa on mutta pyrähti pakoon kun taktisella hetkellä käänsin kasvoni hänen suuntaansa. Hänen ilmeensä oli "en tuijota, enkä ole tässä!"

Kuvateksti: tällä lailla me käveltiin myöhemmin päivällä puistossa, osan aikaa verhon kanssa tai kuomu alhaalla 

Ollaan pyöritty monta tuntia kauppakeskuksessa ja rauhassa saatiin olla, joka paikassa. Toki olen pitänyt vaunuverhoa paikoillaan kaupoissa, oleskelualueella otettiin Ilse pois vaunuista syliinkin, eikä kukaan ainakaan tullut sanomaan mitään erikseen. En kyllä nähnyt tuijottelijoita. 

Kun jätimme kauppakeskuksen taaksemme, heitimme myös verhot ylös ja Ilse pääsi maisemia katselemaan. Tarpeen mukaan veivasin kuomua ja verhoa ylös ja alas sen mukaan, miten aurinko paistaa. Jos koin, että tulee liikaa silmiin, laitoin alas ja varjossa nostin taas ylös. Minun itseni tekee häijyä katsoa,  kun aurinko tulee suoraan silmiin. Tietysti pitkiä aikoja auringossa ollessa on hyvä suojella nukkea kuumenemasta, penkillä istuessa käänsin aina kasvot varjoon päin. Näin on minusta muutenkin luontevinta, yleensä penkit on aseteltu niin, että penkin viereen laitetut vaunut ovat poispäin hiekkatiellä kävelijöistä. Näin päin muutkin vanhemmat pitävät vaunujaan, jotta saavat vahtia ja ihailla jälkikasvuaan. 

Kuvateksti: Ilse ihailee jotain punaisia kukkasia (ihan en muistanut pitää samalla hortensiapäiväkirjaa ajan tasalla).

Etenen myös yleensä matkalla seuran ja kanssaihmisten mukaan. Pidän nukkea enemmän näkyvillä, kun seura on sellaista ettei se heitä häiritse. Kauppakeskuksessa ei olla vain omassa seurassa joten pidän yksityisyyttä yllä pitämällä nuken näkyvissä. Ei kaikkien tarvitse tietää kuka vaunuissa istuu. En vedä showta eikä siksi kenenkään tarvitse sitä nähdä. Esirippu eteen. Kavereiden kesken harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ja erityisesti valokuvaus ovat niitä yhteisiä juttuja joten "oman shown vetäminen" tuntuu luontevalta. Nukke herättää keskustelua tai on herättämättä. Minusta sitä on kiva katsella ja etsiä samalla sopivia kuvauspaikkoja. Samalla tavalla suhtaudun kavereiden mahdollisiin koiriin. Tulkoon mukaan vaan! Koirilla ja reborneilla on vähän sama rytmi, molempien kanssa pysähdytään hyviin paikkoihin ja matka katkeilee. Kierrellään ja kaarrellaan ja etsitään hyviä mestoja, edetään fiiliksen mukaan. 

Tämä on myös yksi rebornmatkustelun hyviä muistisääntöjä: älä kohkaa! Jos olet luonteeltasi kohkaaja, se on asia erikseen, osalle se sopii. Mutta itse olen luonteeltani kohkaaja eikä se minulle sovi rebornmatkailussa. Tykkään suunnitella ja varautua rebornien kanssa matkustaessa. Vaunujen hyvä puoli on siinä, että mukaan mahtuu tavaraa. Me tarkistettiin sää ja pakattiin silti mukaan sekä sontikka, sadetakki että vaunujen sadesuojus. Eikä kaduta. Jos olisi satanut, ei olisi haitannut. Mukana oli myös vaatteita Ilselle kahdesta syystä: voi kuvata eri vaatteissa jos huvittaa ja voi pukea vauvan "asiallisesti", jolloin herättää vähemmän huomiota. Ulkokuvista myös usein näkee tavalla tai toisella, vastaako vaatetus säätä vai ei. Kuvatkin saattavat onnistua siis paremmin kun hiukan pakkaat ja valmistaudut. 

Kuvateksti: Itse olen kiinnittänyt jo vaunuja ostaessa huomiota alakorin tilavuuteen. Meillä kun usein on käytössä ratasistuin niin mukaan mahtuu aikalailla kamaa (kuten kuvasta näkyy). Koppa syö tuota tilaa jonkin verran ja alatilaan ei ole yhtä helppo laittaa esimerkiksi reppua. 

Matkalla: Varaa "lapsivara". Eli se aika, joka menee vaunujen kanssa kulkemiseen ja puljaamiseen. Etsi hissi, äläkä yritä itkien raahautua portaita ylös, koska on kiire. Malta odottaa ruuhkassa äläkä tunge läpi. Jos rattaat oikuttelevat, ota aikaa katsoaksesi, mistä kiikastaa. Katsele paikkoja kulkiessasi sillä silmällä, että olet liikkeellä vaunujen kanssa. Opasteet auttavat todella paljon, mutta niiden ohi ei kannata juosta kuin viitapiru vaan pitää liikkumisen tahti sopivana, jotta ne ehtii huomata myös silloin, kun et niitä siinä hetkessä tarvitse. 10 minuuttia myöhemmin se tieto, että jossain on vessa, johon mahtuu vaunut voi olla kullanarvoinen. 

Kuvateksti: ai niin, unohtui kertoa: ostin vihdoin oman kameran! Minulla on ollut jo vuosia vanha digikamera joka kuitenkin on oikutellut latauksen kanssa ja siksi ostin pienen modernin järkkärin, johon säästin ahkerasti muutaman kuukauden. Tässä näkyy kalansilmä-filtteri käytössä. Se osaa leipoa "Ilse-pullia" 🤣

Takaisin tullessa muuten varattiin liput junaan 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Ja silti saatiin ihan hyvät paikat, seuran kanssa vierekkäin ja vaunut vaunupaikalle. Joskus siis näinkin.

Kiitos kun luit! Jätä ihmeessä kysymyksiä ja kommentteja, meidän reissuista saat lukea taas viikon päästä ja voin seuraavassa postauksessa vastata mahdollisiin kysymyksiin.

(Tämä ja edellinen postaus on luotu poikkeuksellisesti kokonaan älypuhelimella. Tämä saattaa aiheuttaa tietokoneella lukijoille yllätyksiä, joista voi huomauttaa jos sellaisia huomaa. Käytän aina esikatselua ja yritän puuttua pahimpiin pulmiin ennen julkaisemista.)

Ilse reissussa - eli miten matkustaa reborn mukanaan osa 1

Olemme tätä kirjoittaessa junassa, menossa reissuun. Ilse istuu edessäni vaunuissaan ja meillä molemmilla aikuisilla on penkit. Kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota meihin (mutta eipä Ilselle ole tarjottu lastenlippuakaan, ehkä on niin pienen oloinen?). Miten tämä sitten sujuu näin hyvin?

Kuvateksti: tämän verran meistä näkyy. 

Varasin etukäteen (toisen harrastajan vinkistä hyvissä ajoin) tietyn paikan junasta. Vr:n sivuilta löytyy vaunukartta, josta voi valita istumapaikkansa junassa. Pyörätuolisymboli kertoo tyhjästä tilasta penkkien edessä ja parhaassa tapauksessa saat matkustaa kaikessa rauhassa. Jos haluat olla rauhassa ja tietysti erityisesti jos matkustat seurassa, varaa viereinen istuin TAI kuten me teimme viereisen istuimen ollessa varattu, varaa ns. parempi paikka ja koita neuvotella paikka itsesi tai seuralaisesi käyttöön vaihtamalla. Me varasimme ikkunapaikan kaksi penkkiä taaempaa, joka olisi voinut olla valttia käytäväpaikkaan nähden. Nyt kävi niin että juna oli kohtalaisen tyhjä ja matkaseura on saanut istua vieressä ilman häiriötä.

Huom! Sääntöjen mukaan vaunut täytyy taittaa jos tilanne sitä vaatii! Pyörätuolien käyttäjillä on, kuten kuuluukin, etuoikeus näihin paikkoihin. Varaudu siis siihen, että joudut ottamaan nuken syliisi. Tällöin rintareppu tai vastaava voisi auttaa, jos matkustat yksin ja nukkesi ei ole käsilaukkukokoa. Jos junassa on pyörätuolipaikkoja, on myös yleensä vessa riittävän tilava siihen, että järjestelet teidät penkissäistumiskuntoon. 

Kuvateksti: kuten kuvasta näkyy, melko monet vaunut ehti siunaantua matkaan.

Jotta vauvasi näyttää nukkuvalta, laita vaunuverhot kiinni, aurinkolippa alas ja hyttysverkko päälle, jokin näistä tai vaikka kaikki! Hermostuneita ensivanhempia on myös liikenteessä joten jos olet itse hermostunut, ei pieni ylilyönti välttämättä herätä huomiota. Yritä olla kuitenkin mahdollisimman luonteva. Jos vaunuissa on koppa ja verho kiinni, antaa moni myös "nukkuvan" olla rauhassa. Ratasistuimesta voi laskea selkänojan alas. Tämä estää myös nukkea heilumasta matkan aikana. Ilse ainakin istuvassa asennossa oli alkanut rokottaa päätään eteenpäin, kun en vielä ollut ehtinyt säätää selkänojaa. 

Kuvateksti: yksi matkustaja, tyytyväiseltä näyttää.

Muutenkin kannattaa käyttäytyä kuin lapsen vanhempi eli kurkkia vaunuihin. Tätä kannattaa harrastaa siksikin, että nukke heiluu matkan aikana tasaisimmassakin kyydissä.

Ja sitten se toinen taktiikka Jos näytteleminen väsyttää: 

OLE REHELLINEN! Kerro, että matkustat nuken kanssa. Jos joku ihmettelee, kerro miksi olet valinnut näin. Oletko menossa keräilytapahtumaan, näyttämään nukkea jollekulle vai kammoatko yksinmatkustamista? Muista, että jos käyttäydyt kuin maanomistaja etkä suostu väistämään muita, muutkaan eivät välttämättä suhtaudu sinuun yhtä suopeasti. Hymyily ja kohteliaisuus ovat parhaita tapoja selvitä kanssamatkustajien kanssa, silloinkin kun he eivät kohtele sinua hyvin. Mutta meitä on oikeasti moneen junaan (hehe) eikä juuri kukaan lähde aamulla liikkeelle sen ajatuksen kanssa, että loukkaisi tai kyseenalaistaisi jonkun päätöksiä ja menemisiä. Suurin osa suhtautuu ihan suopeasti ihmisiin, jotka ottavat muut huomioon eivätkä häiritse ketään omilla jutuillaan. Nykyään on totuttu moniin asioihin ja ilmiöihin. 

Julkaisen lisää vinkkejä ja kikkoja sekä kerron meidän matkasta kunhan se etenee. Siihen saakka: jättäkää kommentteja alle ja kyselkää! Kysymyksiin on helpompi vastata kuin päästä keksiä, mitä toiset pätkäilevät eikä tyhmiä kysymyksiä ole olemassa. On vain niitä, jotka tyhmästi jättävät kysymättä 😉

Mitä tarkoittaa "käytännöllisyys" rebornvaatteissa

"Onko millaisia kriteerejä sinulla, kun hankit ulkovaatteita? Onko pelkästään ulkonäkö ratkaisee meiningillä vai silmäiletkö myös materiaaleja tai sateenpitävyyttä yms.."

Tämmöisen kysymyksen varaan lähdin siis rakentamaan postausta. Eli kerron hiukan vaatteiden käytännöllisyydestä rebornkäytössä. Otan samalla tarkasteluun sekä sisä- että ulkovaatteet, koska kuitenkin osa huomioonotettavista asioista koskee molempia. 

Tämä minun niin suuresti rakastani kuva joutuu nyt tarkastelun kohteeksi. Kuvassa on itseasiassa yksi juttu, joka ei ole niin sanotusti sliipattu. Vetoketju on nimittäin auki ihan siitä syystä,  että se ei mene kiinni! Ilse Läskileuka Reborn liikenteessä nimittäin. Molon haalareissa on aika nafti kaula-aukko ja en todellakaan halua rikkoa kumpaakaan, nukkea tai haalaria tai sen puoleen alla olevaa vaatettakaan, joten vetoketju saa olla tyylittömästi auki. Onneksi tämä toisaalta tuo elämänmakuisuutta kuviin, harvan lapsen vaatteet ovat yhtä ryhdikkäästi päällä tilanteesta toiseen kuin meidän tenavilla.

Tässä yllä olevassa kuvassa taas näkyy tollanen "lepuke" (aika hyvä sana vaikka itse keksin, saa käyttää ja ilmiantaa Kotukselle kuukauden sanana...), joka estää sekä vetoketjua haukkaamasta palaa oikean lapsen leuasta, että (meidän tapauksessa) naarmuttamasta ja hankaamasta maaleja. Sen puuttuminen ei varsinaisesti estä käyttämästä vaatetta mutta kuvissa uskaltaa vetää vetoketjun perille asti, kun sellainen on. Nämä samat ohjesäännöt pätee myös sisävaatteissa oleviin vetoketjuihin, lähinnä siis huppareihin, joita meillä käytetään jonkun verran. Olen itse hupparifriikki joten en jaksa saada niistä tarpeekseni. Hupparit ovat toki myös käytännöllisiä pukea, ei tarvita pään yli vetämistä ja alla olevaa vaatetta voi esitellä jättämällä vetoketjun auki puoliksi tai kokonaan.

Kengät ovat aina olleet murheenkryyni. Toisaalta vetoketjut ovat käteviä mutta nauhoilla saa kengät kiristettyä paremmin oikean kokoisiksi. Kenkiä on todella vaikea ostaa reborneille. Kengissä on myös se hankaluus, että ne helposti oikean kokoisina ja tietysti myös liian pieninä hankaavat maalia. Liian suurina ne eivät välttämättä mahdollista esimerkiksi Avelinan seisomista tai photoshooteissa ne putoilevat kanniskeltaessa (muutenkin kuvaaminen ulkona saattaa olla hankalaa, siihen ei hyppiviä popoja kaivata). Ostan kuitenkin mieluummin liian suuria kenkiä ihan siksi että kengät saa jalkaan nukkea vaurioittamatta. Päädyn usein ostamaan kenkiä käytettynä mitä ei pitäisi tehdä koska mikään mittanauha kuvassa ei kerro kengän todellista kokoa (tässä minulla on harjaantunut silmä, joka kertoisi livetilanteessa kohtalaisen hyvin kenelle kengät sopii ja mitkä kengät eivät käy kenellekään). Ilsen jalkaan esimerkiksi pitää olla melko tilavat kengät. 

Kuvateksti: Nämä sandaalit ovat olleet oikea löytö! Ne saa kiristettyä hyvin ja ovat olleet riittävän tilavat. Ja maksoivat vain muutaman euron.

Kaikista helpoimmat kengät ovat tossumaiset Stonzit. Niillä voi myös kävellä mutta ne ovat enemmän tossut kuin kengät, pussimaiset suojukset, jotka on mahdollista kiristää kuminauhoilla nilkan kohdalta sekä ylempää tossun suulta. Stonzit ovat myös liikuntavammaisten keskuudessa (eniten heidän, jotka eivät kävele) suosittuja pitkälle kouluikään, samat menee säällä kuin säällä, tukikengillä ja ortooseilla sekä ilman. Stonzeihin saa myös sisälle toppaukset eli käyttää voi vuoden ympäri! Stonzeissa ainut ongelma on hinta, ne eivät ole ihan halpoja. Meillä on yhdet, ei toppauksia.

Kuvateksti: tämän näköiset on meidän Stonzit. Menee kenelle vaan! Ei haittaa vaikka menisi toisella polviin saakka ja toisilla varsi jää alemmas, tyylikkyys on silti taattu.

Sitten se vedenpitävyysasia: Antonilla on sadevaatteet, kurahousut ja saappaat. Ihan siitä syystä, että Antonia olen kuvannut useita kertoja maassa istuen ja saanut jonkun haalarin takamuksen märäksi. Mielestäni Antonin ikäinen on myös juuri siinä iässä, missä maassa kuuluukin istua ja möyriä. Vaikkei Ilsen ja Antonin kokoero ole huikea, koen heidän ikänsä ihan eri tavoin. Anton on myös kasvoiltaan enemmän ison pojan näköinen kun Ilse taas on vauvamaisempi. Voi olla että myöhemmin pitää ostaa Ilsellekin haalari, jossa ei pelota liata polvia. Juuri nyt Ilse kantaa valitettavasti söpön tytön raskasta roolia, jossa vaatteiden pitää pysyä siisteinä ja ulkokäytössä on paljon epäkäytännöllistä vaatetta, kuten vaaleaa Newbietä. 

Koskaan ei ole meillä reborn kastunut ihan kunnolla. Vaatteet ovat olleet ne, jotka ovat olleet märät, ei koskaan itse nukke. Pisaroita on voinut olla naamalla ja olen putsannut nukkejani myös hellästi vedellä ja pumpulilla.

Kuvateksti: tätä Instagramissa julkaistua kuvaa varten Anton oli istutettu muovipussin päälle istumaan varmuuden vuoksi jotta takamus ei kastu.

Sisävaatteet 

Bodyissa kietaisubody olisi muuten varmasti kätevämpi, niitä ei tarvitse kiskoa pään yli niin, että ripset ja hiukset lähtee päästä. Henkilökohtaisesti en vain pidä niistä kauheasti ja onneksi voin ottaa kaiken tarvitsemani ajan nukkea pukiessa, ei tarvitse kiirehtiä, koska puettava ei hermostu. En pidä kietäisumalleista yhtä paljon myöskään siksi, että ne myös jättävät usein eteen kaistaleen paljasta ja se ei taas kangasvartalon kanssa toimi. Meidän nukeista kangasvartalo on siis kaikilla muilla paitsi Siljalla ja Hiippiksellä. Siljallakin pään raja kulkee kaulalla, joten kietaisubody ei ole hyvä hänellekään, raja jäisi näkyviin. Yleensä suosin Siljalla bodeja tai t-paitoja, jotka nousevat riittävän ylös kaulalle. Ehdottomasti pukemista helpottavat rehelliset napit tai nepparit joko olkapäällä tai selässä. 

Housuosastossa vastaavia pulmia ei niin ole joskin venyvyys helpottaa. Jäykät farkut eivät oikein istu rebornien taipuneisiin jalkoihin. Toisaalta olen huomannut, että osa legginsseistä venyy tosi paljon osan päällä. Siljalla on muutamat legginssit venyneet kovasti jalassa olosta, koska polvet ovat sen verran koukussa ja venytys ei lopu ikinä. Jos siis olet ostanut rebornin vain siksi, että vaatteet eivät kulu päällä koskaan, joudun toteamaan että kyllä ne kuluvat, toki paljon vähemmän ja eri tavoin. 

Kuvateksti: Siljan pään raja kaulalla näkyy tosi selkeästi kun siihen kiinnittää huomiota... en tiedä olenko ainoa, jolle tämmöinen voi pilata koko kuvaussession kuvat 🙈

Jarrusukat ovat joskus tarpeen! Lähinnä nämä ovat meillä tarpeen Avelinalla, joka toisinaan seisoo kuvissa. Meillä kun on parketti niin siinä iloisesti pienet jalat luistaa... Jarruista on muuten melko paljon haittaa, koska ne eivät välttämättä mene esimerkiksi kenkiin yhtä helposti pujottaen. 

Kuvateksti: Nämä jouduttiin vaihtamaan kerran pois jalasta. Pistivät niin paljon vastaan, kun yritti laittaa kenkää jalkaan. Siljan sukissa jarrut ovat ihan turhia koska häntä ei saa seisomaan järkevästi enkä edes yritä. Olen hyväksynyt, että hän ei koskaan seiso.

T-paidat ja lyhythihaiset bodyt voivat olla käytännöllisiä. Niillä saa peitettyä kangasvartaloa esimerkiksi hihattoman mekon alla ja silloin voi ostaa erilaisia hihattomia mekkoja ja pitää kuitenkin samaa yksiväristä alla. 

Kuvateksti: ilman t-paitaa tämäkään kukkaromper ei pääsisi oikeuksiinsa ja hienot käsivarret päättyisivät kankaaseen. Itse en tykkää näyttää nukkejen "nukkemaisia osia" kuvissa. 

Yksi erittäin käytännöllinen juttu olisi, jos meillä olisi myös jotain kuosittomia vaatteita, erityisesti kuosittomia yläosia. En yleensä pue päästä varpaisiin samaa ja kahta eri kuosia en kärsi yhdistää. Tai siis Jos yhdistän, kärsin. Esteettinen sieluni ei sitä kestä. Siksi olisi ihan fiksua olla yksivärisiä yläosia tai alaosia. Mutta... niin käytännöllinen en ole osannut olla. Rakastan niin paljon erilaisia kuoseja, varsinkin luontokuoseja, että yksivärisiä ei ole niin tullut ostettua. Ilsen kohdalla olen onnistunut ostamaan melkoisen valikoiman yksivärisiä legginssejä jolloin kuosilliset paidat ovat päässeet enemmän oikeuksiinsa. 

Kuvateksti: väriä on paljon ja niin on kuosejakin

Millaisia vaatteita teidän reborneilla on? Ostatteko käytännöllisiä vaatteita vai onko ulkonäkö tärkein? Jäikö jotain vaatteita puuttumaan tai tuliko jatkokysymyksiä mieleen? Jätä kysymyksesi kommentteihin alle!

Kiitos, kun luit!

Hyvää äitienpäivää ❤ Glad Morsdag

Olen ollut juhlimassa omaa äitiäni ja mummiani. Minulla ei ole ns. oikeita lapsia enkä näitä nukkeja tunne lapsikseni. Siksi olen omaksunut Mamma-nimen, äiti on tarkoitettu sitten niille seuraaville suuhun sopivaksi. 

Paljon on myös heitä, joille reborn tuottaa myös äitiyden ilon ja siksi halusin antaa kaikille teille, rebornäidit ja rebornäitimieliset, tilaisuuden toivottaa onnea äitienpäivänä toisille rebornäideille. Tässä siis muutamia äitienpäivätoivotuksia teille, heiltä. Kiitos kaikille osallistuneille!

Jag har varit och firat min mamma och mormor. Jag har inte sk. riktiga barn och jag känner inte dessa dockor som mina barn. Därför kallar jag mig som Mamma (istället för äiti, på finska), äiti sparar för de där följande. 

Många har vi ändå dem som får moderlig glädje av dessa dockor och därför ville jag ge en chans för er alla, rebornmammor och rebornmoderliga, att önska glad morsdag för andra rebornmammor. Här har vi några lyckönskningar för er av dem. Tack för alla som deltog!

Kuvateksti: Hyvää äitienpäivää kaikille rebornmammoille/äideille, ❤:lla Taikapölyn tuvan mamma
Översatt: Glad mors dag för alla rebornmammor, med all❤ "mamma från Magiskt stoft stuga"

 

Kuvateksti: @rebornbabyelkku
Översatt: glad morsdag! ❤

Kuvateksti: Glad mors dag, önskar Maya ❤
Käännetty: hyvää äitienpäivää, toivoo Maya ❤
@reborn_babymaya

Kuvateksti: Mamman kukkaistyttö!
Mammas blomflicka!

Kuvateksti: Äitiys voi parhaimmillaan näyttää tältä - toisilla taas ei. Jos sinun äitienpäiväsi ei näytä samalta kuin muiden, toivon, että se voi olla muutakin kuin raskas. Hyvää äitienpäivää myös sinulle, joka syystä tai toisesta kärsit. 
Moderskap kan som bäst se ut så här - för nån kanske inte. Om din morsdag ser inte ut som andras, hoppas jag att det känns också någonting annat än bara tungt. Glad morsdag även för dig som lider för ett eller annat orsak.

Kuvateksti: Otin aamulla kuvan valkovuokoista, äitienpäivänä kukista. Niiden myötä toivotan hyvää äitienpäivää kaikille, jotka eivät kukkia ole saaneet, syystä tai toisesta
Jag tog en bild av vitsippor på morgonen, morsdags blommor. Med dem önskar jag en glad morsdag även för dem som inte fick blommor, av nån orsak. 

Kiitos lukijat! Jos haluatte lisää tällaisia juttuja, kertokaa millaisia! En julkaise periaatteellisista syistä muiden juttuja tekstin muodossa mutta jotain tällaista voin tehdä myös jatkossa. Ehkä saataisiin lisää porukkaa mukaan. Hyvää äitienpäivää kaikille, tasapuolisesti ❤

Tack, kära läsare! Om ni vill ha mera sådana grejer som det här, berätta hurdana! Jag publicerar inte i princip andras texter men någonting sådan här kan jag göra i fortsättningen också. Kanske vi skulle få även mera folk med. Glad morsdag för alla, opartiskt ❤