Reborn Mamma, kuka, vem?

Vielä vuoden 2018 alkaessa en olisi voinut kuvitellakaan, että seuraavan kesän loppuun mennessä olen kolmen (muovi)lapsen äiti. Mutta vuosi 2018 toi mukanaan kaikenlaista uutta ja talomme on valtasi vuoden loppuun mennessä kahdeksan rebornia. Olen tainnut itse osallistua valtaukseen melko tehokkaasti haluamalla alusta saakka hankkia paljon rekvisiittaa ja pitämällä yllä tietynlaista tasoa ja tyyliä kullekin nukelle. Ja tietenkin hankin myös nuket useassa eri vaatekoossa eli samoja vaatteita ei juurikaan käy siirtäminen nukelta toiselle. Säästyn tosin onneksi usein palautuksilta sen takia, että aina löytyy joku pienempi tai suurempi käyttäjä vaatteille, jotka eivät sopineetkaan.

Kuten voitte lukea nukke-esittelyistä muilta välilehdiltä, jokaiselle nukelle on kuitenkin oma paikka sekä sydämissämme että kodissamme. En suostu sulkemaan nukkeja vitriineihin ja niiden koon takia määrää täytyy rajoittaa. Meidän perheemme ei siis voi kasvaa enää kovin monella nukella eikä se ole tarkoituskaan. Jotkut nukkeharrastajat haluavat pitää kokoelmissaan kymmeniä tai satoja nukkeja. Tällöin ei viitsitä usein nimetä kaikkia nukkeja eikä niillä ole välttämättä aina omia vaatteita. Itse haluan kuitenkin pysyä kärryillä siitä, mikä tavara on ensisijaisesti kenenkin.

Haluan myös ehtiä viettää aikaa nukkejeni kanssa. Yleensä teen tämän vaihtamalla vaatteita nukeille ja kuvaamalla niitä joko uusissa vaatteissa tai tilanteissa. Tykkään tehdä myös kuvatarinoita yksittäisen nuken seikkailuista.

Nukkeharrastustani on tukemassa kotona ihana K, joka auttaa silloin tällöin kuvaamisessa ja taisipa kantaa Siljan postista kotiin, kun epäilin, etten jaksa kantaa laatikkoa yksin. Sama K kompastelee myös Hiippiksen sitterin jalkoihin ja siirtelee nukkeja tarvittaessa auringosta varjoon, jottei aurinko pahanen pääse vahingoittamaan niitä sillä aikaa, kun hän on kotona ja minä muualla. Puolisoni viihtyvyyden takia yritän pitää nuket poissa tieltä ja tavarat laatikoissaan. K on jo täysin tottunut (onneksi) siihen, että joka nurkasta katsovat jotkut silmät. Olohuoneemme nurkastakin kuuluu kommentointia jatkuvasti, häkissään majailevat myös meidän undulaatit.

Siinäpä meidän perheemme, lisää seikkailuja voitte lukea postausten joukosta!


Reborn Mamma, vem är jag?


När året 2018 började, jag skulle inte har kunnat tro att under följande sommaren jag skulle bli en mamma för tre (plast)barn. Men året 2018 kom med allting nytt och vid nyår var vårt hus erövrat av åtta reborns. Jag tror att jag har hjälpt med ganska stort efektivitet med det att jag har velat skaffa månsidigt rekvisita. Jag håller också upp en viss nivå och stil med varje docka som kommer. Och förstås har jag skaffat dockor som alla har kläder i olika storlek alltså dockor kan int byta kläder sinsemellan. Att returnera kläder behöver jag nu int så ofta för att det finns alltid en mindre användare för kläder som int passade till nån.

Som ni kan läsa i dockpresentationer i mellanlägg, var och en docka har en egen plats i våran hjärta somt i huset. Jag vägrar att stänga in dockorna till vitrinskåp och man måste begränsa mängden dockor också för storlekens skull. Vår familj kan int växa med så många dockor mera och det är inte hellet meningen. Somliga dockhobbyister vill behålla tiotals eller hundratals dockor. Då man kanske int mera ge namn på en viss docka eller får reda på vilket klädesblag tillhörs till vilken docka. Jag vill hålla koll på vilken sak för det första tillhör till vem. Jag vill också hinna spendera tid med mina dockor. Vanligtvis jag gör det med att byta kläder på dem och fotografera dem i antingen nya kläder eller situationer. Jag tycker också om att göra bildberättelser av äventyr med nån enstaka docka.

Hemma har jag min härliga K som stöder mig i min hobby. K hjälper emellanåt med att fota och må det vara så att hon också bar Silja hemma när jag tvivlade om jag kan bära henne ensam.Samma K snubblar alltid emellanåt till Hiippisens sitter och dens ben och flyttar dockorna bort från solen om jag är inte hemma. För att min kära skulle trivas här hemma också försöker jag hålla dockorna ur vägen och deras saker i lådor. K är redan van vid det (som tur) att nån tittar på henom från varje hörn.Till och med från ena hörn i vardagsrummet det hörs jämt kommenderande,där i sin häck bor nämligen våra undulater.

Här är nu våran familj, mera äventyr kan man läsa bland postningar!