lauantai 27. huhtikuuta 2019

Projektivauva

Jo ennen kuin Peppiina oli asetettu syrjään, aloin puhua "projektivauvasta". Projekti sijoittuu kesään ja sitä varten tarvitsin nuken. Ei kuitenkaan tuntunut siltä, että voisin ottaa mukaan ketään minulla jo olevista nukeista. Pohdiskelin asiaa pitkään ja arvioin, kuka saisi uhrautua yhteisen hyvän puolesta. Sitten aloin pohtia sitä, olisiko helpompi nimetä joku uusi nukke tätä kyseistä projektia varten. Meiltä alkoi kuitenkin tila loppua, joten annoin asian olla. Voisin toisaalta ostaa nuken ja säilyttää sitä varastossa laatikossaan niin kauan, että tarvitsisin sitä mutta tunsin itseni turhan hyvin. Tuskin pystyisin jättämään nukkea varastoon eikä se olisi ehkä järkevääkään. Meillä ei ole kunnollisesti lämmitettyä varastoa ja sen verran varovainen olen nukkejen kanssa, että en jätä niitä pitkiksi ajoiksi suoraan auringonpaisteeseen, liian kuumaan tai kylmään. Sen verran kalliita kukin tytöistä on ollut.

Niinpä asia jäi siihen.

Mutta ei unohtunut täysin. Niinpä kun olin tehnyt päätöksen laittaa Peppiina syrjään, asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Nyt meillä saattaisi olla tilaa yhdelle vauvalle. Peppiinan paikka ei olisi tyhjä (koska en ollut enkä ole vieläkään päättänyt, myydäänkö Peppiina vai ei) mutta toisaalta voisin vaihtaa nukkejen paikkaa keskenään tarvittaessa. Ehkä me asettaisimme toisinaan jonkun nukeista odottamaan vuoroaan?

Jokainen nukeista laitetaan tarvittaessa pois näkyvistä. Pidämme esimerkiksi tärkeänä, ettei vieraiden tarvitse olla nukkejen kanssa, jos he eivät sitä halua. Tiedän itse tietynaisia nukkeja pelkäävänä ihmisenä, millaista on olla huoneessa, joka on täynnä nukkeja. Siksi emme halua altistaa ketään muuta sille. Kannamme tarvittaessa kaikki  seitsemän makuuhuoneeseen ja suljemme oven. Toistaiseksi niin on onneksi tarvinnut tehdä harvinaisen vähän ja harvakseltaan käyneet yökylävieraat ovat pystyneet nukkumaan nukeista huolimatta.

Siis hetkonen, yhäkö seitsemän? Niin, Peppina on nykyään odottamassa vuoroaan, ja meillä majailee...



maanantai 22. huhtikuuta 2019

Mitä muuta Reborn Mamma keräilee? - siivekkäät

Ensimmäisen varsinaisen keräilykohteeni aloitin jo melko nuorena. Todellisuudessa ensimmäiset kokoelmaani kuuluvat asiat eivät ole edes minun ostamiani vaan minun huoneeseeni hankittuja. Liekö idea lähtenyt siis joltain muulta mutta olen aina pitänyt erilaisten siivekkäiden keräilystä, toisin sanoen - linnuista ja enkeleistä!



Tässä on ensimmäinen (ja ainut) enkelitauluni


Minun versioni (ilmeisesti) tuosta samasta enkelistä.
Älkää kertoko 8-vuotiaalle minälleni että yhdennäköisyys
on hyvin hatara XD


Albatrossi/lokki vauva-ajoilta

Albatrossilokki ansaitsee pidemmän tekstin. Se on siis roikkunut huoneessani niin kauan kuin muistan. Äitini mielestä se on albatrossi lentotyylin perusteella, minusta se saattaa hyvinkin olla pelkkä lokki. Albatrossi tietysti kuulostaa hienommalta. Jokatapauksessa. 

Kun olin pieni, osoittelin sitä ja halusin, että se vedetään alhaalla roikkuvasta narusta "käyntiin" niin, että se nostaa ja laskee siipiään. Rakastin sitä niin paljon, että ensimmäinen lauseeni olikin "Lintu lentää". Albatrossilokki sai vihdoin ansaitsemaansa kohtelua nykyisessä asunnossa, kun selvitimme sen narut uudelleen ja ripustimme sen monen vuoden jälkeen taas makuuhuoneemme kattoon. Huomatkaa taustalla oleva kuviotapetti, jossa on valkoisia köynnös- ja lintumotiiveja. 

Olen siis vuosien mittaan pikkuhiljaa koonnut itselleni varsinaista lintu- ja enkeliarmeijaa. Tärkeintä ei ole ollut kokoelman nopea kasvu vaan keskittynyt kerääminen. Osan olen ostanut itse, osan kanssa ovat minut tuntevat sukulaiset ja ystävät auttaneet ostamalla ja tekemällä itse lahjoja minulle rakkaalla motiivilla. Kaikkea on, t-paidoista mukeihin ja koriste-esineisiin.


Ensimmäinen vähän isompi koriste-enkeli
Oikeassa reunassa kahvikuppi, jonka eräs ystäväni teki minulle lahjaksi


Vähän halvempi mutta suloinen koriste-enkeli


Kokoelmani pienimpiä enkeleitä, alemmassa kuvassa
sormus antamassa mittakaavaa



Muutama vuosi sitten matkustin ensimmäistä kertaa työmatkan puitteissa ulkomaille ja matka suuntautui minun onnekseni enkeleiden luvattuun kaupunkiin eli Roomaan. Sieltä tarttui yhtä ja toista matkamuistoa mukaan. Hinnat eivät päätä huimanneet, enkelitavaraa sai muutamalla eurolla melkein jokaisesta myymälästä. Otin matkalta myös satoja valokuvia, joista monessa esiintyy arkkitehtuurissa esiintyvää enkelikuvitusta. Säästin kuitenkin teidät lukijat matkakuvilta, koska Italian viranomaiset eivät antaneet minun liittää niitä virallisesti kokoelmiini.... No tuskin ne olisivat mahtuneet laukkuunkaan.... :D



Minulle niin rakas enkelitaulu pienempänä,
seisovana matkaversiona


Kaunis pieni enkelitaulu


Minua on tosiaan muistettu erilaisilla enkelilahjoilla vuosien mittaan. Jos satut lukemaan tätä postausta etkä löydä itse antamaasi lahjaa näistä kuvista, se ei tarkoita, että lahja olisi unohdettu. Kaikki eivät vain millään mahdu tähän postaukseen.



Isäni antama pieni enkelityttö,
ulkomaantuliainen


Tämän kyltin sain lahjaksi taiteilijaystävältäni. Kaappi, jonka ovessa kyltti
roikkuu, tunnetaan meillä nykyään nimellä enkelikaappi :)


Saman lahjakkaan ystäväni tekemä avaimenperä
Kuvituksena on aikoinaan roolipelaamani enkelihahmo


Suurin osa kokoelmani enkeleistä edustaa perinteisempää käsitystä enkeleistä. Minulla on myös hurja määrä erilaisia lintuesineitä mutta ne jäivät vähemmälle huomiolle koska yhtäkkiä niistä rakkaimpia ja eniten kuvauksen arvoisia ei löytynytkään kuvauksia varten. Kyllä ne tallessa ovat...

Jätin tästä postauksesta pois myös muihin keräilypostauksiin liittyvät enkeli- ja lintuaiheiset jutut.

Viimeisenä mutta ei sentään vähäisimpänä, modernimpaa enkelikäsitystä figuurin muodossa.


Tämä oli vaan pakko saada:
Rakka sarjasta Haibara Renmei



Rakka eri kulmasta

Jos haluat kysyä tai kommentoida, tee se ihmeessä kommenttikentässä! Lisää keräilyaiheisia postauksia tulossa taas!

Hyvää kevättä kaikille lukijoilleni!

Hiljaisempi kausi - uhka vai mahdollisuus?

Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä koton...