Marrasvauvan kuulumiset - Det nyaste av novemberbarnet

Olen päivittänyt uuden pikkuisen tiedot hänen välilehdelleen. Uuden pienokaisen nimeksi tuli siis...

Amanda

...är namnet av novermberbarnet. Gå och läs av henne i hennes egen flik. 

Rebornmamman poppoo jouluisissaan -ihastelupostaus

 On hyvin harvoja tilaisuuksia, jolloin ajattelen, että koko poppoon pitäisi jollain lailla pukeutua teeman mukaisesti. Joulu on kuitenkin sen verran suuri juhla, että halusin vaatettaa kaikki tytöt enemmän tai vähemmän jouluisesti. K oli myös sitä mieltä, että meidän sisustukseen sopii muutama tonttu lisää oikein erinomaisesti. Tämä on siis ihastelupostaus tyttöjen vaatteista.

Ensimmäiseksi pukeutui Alva jo hyvissä ajoin ennen joulua (syystä lisää myöhemmässä postauksessa) ja viimeisenä päivää ennen joulua Silja. Suurimman osan porukasta puin joulua edeltävänä viikonloppuna. Koska aattona porhalsimme  täyttä häkää reissuun Lillanin kanssa, en halunnut jättää pukemista aattoaamuun. Koulukuvaus-postauksesta voi lukea, että tyttöjen pukemiseen menee noin viisi minuuttia per tyttö eli nykyisillään siis 35 minuuttia (eikä aina riitäkään). Minulle erityisesti aamut ovat vaikeita, joten fuskasin niin paljon, että Lillan istui jo haalarinsa sisällä aattoaamuna vetoketjua ja vöitä vaille valmiina.

Det finns bara få tillfällen när jag vill klä någonting fint på alla flickor. Jul är en så pass stor fest att nu ville jag sattsa på det. K tänkte också att vi kan ha några tomten i huset för inredningen också. Jag väntade inte till julafton utan klädde på flickor i god tid, så vi fick inte brottom på själva julen.

Så här hade jag klätt på flickor:

Tässä siis kuvia kaikkien tyttöjen vaatteista:

Solis

Lillan

?

2. asu ?:lle

Alva tonttu Tomerana

Silja

Peppiina

Hiippis

Kerro kommenteissa, kenen asusta pidit eniten/ken on kuvauksellisin!
Berätta i kommentar vems kläder du tyckte mest om/vem är mest filmatisk!

Joulu Lillanin kanssa

Teimme rohkean päätöksen ja otimme Lillanin mukaan viettämään joulua kanssamme. Emme siis viettäneet joulua kotona vaan Kn:n vanhempien luona. Heillä on iso talo ja merkittävästi jouluisempi tunnelma kuin meillä kotona (ei siis millään pahalla meidän koristeluyrityksiä kohtaan kylläkään, ihan ollaan parhaamme tehty). Meillä ei ole esimerkiksi kuusta ollenkaan koska sille ei oikein ole tilaa.  Toinen ongelma liittyi lahjoihin. Kaikki kuvat lahjojen kanssa olisivat olleet mahdottomia meillä kotona, koska yksikään lahja ei olisi meillä kotona enää paketissaan ja ennen joulua oli lähes mahdotonta järjestää photoshotia muille jaettavien lahjojen kanssa. Aika ei yksinkertaisesti tahtonut riittää kunnon photoshootiin kun olisi pitänyt siivotakin. Helpointa oli siis vain pakata Lillan istuimeen ja varoittaa juhlaväkeä ylimääräisestä vieraasta.

Suuren osan päivää meillä oli puuhaa tavanomaisten jouluperinteiden kanssa. Tavanomaiset joulupuurot syötiin ja lahjat jaettiin illalla ihan ilman Lillania. Hän nukkui tosi nätisti koko illan yläkerrassa eikä päästänyt ääntäkään. Myöhemmin tulleet vieraat huomasivat vasta lähtiessä,että jotain on ollut tekeillä kun kannoimme kopan alakertaan. Järjestimme kuitenkin iltapäivällä Lillan-aikaa ja kunnon kuvaamistilaisuuden ja valtasimme jouluisimmat alueet omiin tarkoituksiimme. Hiukan touhujamme ihmeteltiin mutta olin todella tyytyväinen saatuihin kuviin. Oli myös ihan hauskaa näyttää nukkeharrastusta taas yhdelle joukolle ja yrittää selittää sitä. Selittelyynkin alkaa jo puolen vuoden jälkeen tottua. Esimerkiksi turvaistuimen käyttöä on helppo selittää ulkopuolisille pelkällä nuken hinnalla. Jos on ostanut nuken 200-400 eurolla, on varmasti hyvin tyytyväinen löytäessään sille turvaistuimen viidellä eurolla käytettynä. Käytännölliset isätkin ovat selityksen jälkeen sitä mieltä, että turvaistuimen käyttö on vain järkevää. Ei tarvitse edes vetää realismikorttia esiin. Kukaan tuskin haluaisi kanniskella vastaavanhintaisia tavaroita ilman asianmukaista suojausta missään. Varsinkaan bussissa kuljettelu ei ole kauhean helppoa mitenkään päin, kaikki vaihtoehdot kassista reppuihin ja sylissä kuljetteluun, puhumattakaan rintarepusta ynnä muista eivät ole järin turvallisia. Kun turvaistuinta ei vielä ollut, Hiippis muutti minun kanssani rinkan sisälle pakattuna, vaatteilla jokapuolelta suojattuna. Ja tottakai vain Mamma sai koskea rinkkaan.

Lillan bussissa

Ennen varsinaista perillepääsyä teimme tavanomaiset valmistelut. Lillan puettiin asianmukaisesti, vyötettiin istuimeen ja mukaan pakattiin kaikki tavarat ja rekvisiitta. Asianmukainen pukeminen ja suojaaminen ovat sekä tapa saada rauhaa muilta matkustajilta (menomatkan taitoimme busseilla) että nuken suojaamista ulkomaailmalta (törmäyksiltä ja lumelta jne.) Saimme matkustaa taas kerran ilman, että kukaan varmaan huomasi,että kuljetamme nukkea. Lillan oli täysin peitetty istuimeen vaunuverhon alle, hänet oli puettu kuin oikea vauva, joten vaikka joku olisi nähnyt vilauksen hänestä, ei olisi tarvinnut kauhistella lumiseen ja kylmään vietyä alipuettua vauvaa. Lillanin jalat oli vielä varmuudeksi peitetty harsoliinalla jolloin turvavyön takia osittain aukijätetty haalaripussi ei ihmetyttänyt ketään. Nyt ymmärrän miksi joissakin haalareissa on nykyään reikä edessä auton vöitä varten, ei ollenkaan niin urpoa kuin olen niitä katsellessani ajatellut :D




Seuraavaksi kuvakollaasi Lillanin joulusta:

Pienet päikkärit sohvalla matkan päälle

Joulufiilistelyä kuusen alla ja lahjojen paljoutta

Lisää lahjapaljoutta

Lillan katselee joulukylää

"Joulukuusi on niin jännä!"

"Lahjatkin ovat jänniä, ainakin tämä naru!"

Joulukylä oli niin hieno, että sitä piti katsoa uudelleen

Yksi parhaita kuvia mitä olen Lillanista ottanut, 

niin kaunis

Nallesta voimaa jatkaa juhlintoja

Ilmeisesti oli hyvä joulu kun hymyilyttää niin

Joulunjälkeistä rauhaa ja hyvän uuden vuoden toivotuksia Rebornmammalta ja tytöiltä kaikille lukijoille!

Marrasvauva - Novemberbarnet

Meidän taloudessa on jo monta pientä tyttöä. Toukokuusta 2018 alkaen meille on tullut noin yksi uusi tyttö per kuukausi. Tahti toivottavasti hiipuu pian mutta ennen sitä...

....toivotamme tervetulleeksi marrasvauvan!

Posti toi hänet siis jo marraskuun puolella ihanasti pakattuna. Olemme olleet asiasta ihan hissuksiin, kunnes on saatu hyviä kuvia otetuksi.
Tässä teille ensimakua cliff hangeriksi kuvan muodossa, paljastamme myöhemmin hänen omilla sivuillaan, mikä tekee tästä pienokaisesta erityisen. Samalla selviää, mikä tulikaan nöpönenän nimeksi...


Novemberbarnet


I vårt hushåll finns det många små flickor. Det har kommit ungefär en ny flicka per månad från maj 2018. Takten börjar förhoppningsvis att avta men före det...

...välkomnar vi novemberbarnet!

Posten hämtade henne härligt packeterat redan i november. Vi har varit hållit lite tyst om saken tills vi hade fått bra bilder.
Här finns det lite försmak i form av en bild som cliff hanger. Vi avslöjar senare i hennes egna sidor vad som gör henne så speciell. Samtidigt ska vi förmedla vad heter lilla sötnosen...

Nukkejen psykologia

Tämä postaus on itsenäistä jatkoa postaukselle, jossa käsiteltiin nukkeharrastusta (Harrastuksena reborn). Siinä, missä aiempi postaus käsitteli enemmän rebornharrastuksen ilmenemismuotoja, sitä minkä muut näkevät, tämä postaus keskittyy enemmän reborn-nukkejen herättämiin tunteisiin yleisesti ihmisissä ja harrastajissa itsessään. Usein kysytään, mikä nukeissa niin kiehtoo. Vastaus jää ehkä reaktioiden pelossa helposti sille tasolle, mitä nuken kanssa voi tehdä (valokuvaaminen, somistaminen jne.). Hankalampaa on selittää puolitutulle tai vieraalle henkilölle tämän harrastuksen psykologista puolta ilman, että tulee loukatuksi tai väärinymmärretyksi.


Hassua kyllä, minusta yksi ilkeimmistä kommenteista (vaikken sitä itse ole vielä kuullutkaan) on "Etkö sä ole vähän liian vanha tohon?" tai "Eikö se ole sellaista aikuisten nukkeleikkiä?". Voi ollakin. Kuka kuitenkaan määrittelee, milloin pitää a. lopettaa lastenohjelmien/-elokuvien katsominen b. lopettaa leikkiminen c. luopua leluista... Suurin osa aikuisista tekee joitain lapsekkaita juttuja mutta aikuisella tavalla. Aikuisille "sovelias" tapa tuntuu olevan kerääminen. Mutta vaikka olen nukkejen kanssa vuorovaikutuksessa, mm. puen nukkeja, en pue niitä sata kertaa päivässä ja käy niiden kanssa keskusteluja, joissa ne muka käyvät heräävät, leikkivät, syövät, menevät nukkumaan ja pim, aloittavat taas alusta. Näinhän lapset nukeilla leikkivät. Puen nuket,otan kuvat ja siinä se. Kyllä, myönnän, että katson televisiota toisinaan nuken kanssa ja saatan siirtää nuken huoneeseen, jonne itse menen. Erityisesti Hiippistä tervehdimme K.n kanssa molemmat silittämällä Hiippiksen masua :) Kerran laitoin ruokaa ja Silja "leikki" keittiön tavaroilla vieressä. Siitä tuli hauskoja kuvia. Youtubessa on myös paljon videoita esimerkiksi teemalla Reborn morning routine. Niissä näytetään, kuinka "äiti" herää, pukee vauvan, syöttää, vie päiväkotiin... Osittain näiden videoiden tarkoitus on ehkä päästä käyttämään ja näyttämään sitä tavara-arsenaalia, joka rebornille on hankittu,ei niinkään nukkeleikki. Itse en omista kartanoa, joten minun rebornini nukkuvat sohvalla, sitterissä ja säkkituolissa. Osan nuket kuitenkin pötköttävät vaunuissa tai pinnasängyissä. Routine videoita on hauska katsella ihan siksi, että näkee muiden tapoja käsitellä nukkejaan. Erityisesti pukeminen ei aina ole ihan sitä, mitä kuvittelisi. Hankalasti taipuvat nuket kysyvät pukijalta melkoista akrobatiaa :)

Turvallisinta on pukea housut selällään sylissä kun

kyseessä on isompi nukke ja selkä kaareutuu

Niin, paljon joutuu varustautumaan jo etukäteen muille kertoessaan nukkeharrastuksen psyykkisestä ja mediassa myös hyvin kiistellystä puolesta. Olen saanut kuulla jo muutaman kuukauden harrastettuani, että on creepyä, että nuket vain ovat talossa, vaikkeivät ne osallistu mihinkään, ovat vain. Toki silmät auki oleva nukke seurailee erityisesti lasisilmillä aika tarkkaan, mitä talossa tapahtuu mutta niin "seuraavat" kaikki muutkin esineet, joilla on silmät. Pyrin aina kertomaan uusille vieraille heti aluksi "Ne eivät sitten ole aitoja". Suurin osa hätkähtää "lasta, jota talossa ei pitänyt olla". Ymmärrän tämän hyvin ja itsekään en ehkä menisi suin päin taloon, jossa tiedän olevan kymmeniä nukkeja. Suhtautuminen nukkeihin lähtee kuitenkin omasta päästä ja tarkoituksena harvoin on säikäyttää ihmisiä tai hakea huomiota, vaikka moni näin luulee. Toki on ihan eri asia pitää nukkea kotona kuin mennä sen kanssa ostoksille. Osa pitää nukkejen seurasta ja ottaa niitä toisinaan mukaansa autoon turvaistuimessa tai ostoskeskukseen rattaissa tai kärryissä. Osa käy niiden kanssa kävelyllä lastenvaunujen kanssa Jos nukkeja on kymmeniä tai satoja,kuten ahkerimmilla keräilijöillä, täytyy nukkeja viedä kaikkialle, jos aikoo varmistaa, että yksittäinen nukke saa ansaitsemansa huomion. Liiallisen huomion antaminen, kuten kohteleminen oikeana lapsena ovat niitä asioita, joita reborneihin liitetään enemmän kuin mihinkään muuhun nukkeharrastukseen ja voi olla, että se on creepiyden taustalla. Harvoja muita nukkeharrastajia epäillään siitä, että he ehkä unohtavat eron nuken ja todellisuuden välillä. Toki reborneja käsitellään enemmän oikean lapsen tavoin mutta osin tämän tekee myös niiden valmistustapa. Kannan Solista kuin vauvaa pää hartiaa vasten painettuna sylissä, koska pää on painava ja niin on itse nukkekin. Muovisia onttoja nukkeja nostelee yhdelläkin kädellä ja mistä kohtaa vaan ilman, että nukke menee rikki (jos se ei satu olemaan sata vuotta vanha tietenkin).

Tätä tyttöä ei nostella kuin kahdella kädellä,

niin paljon on painoa

Kaiken varovaisuuden keskellä yritän aina muistaa sen, mikä niin usein tekee asioista kiisteltyjä ja ihmisistä loukkaavia kommentteja esittäviä hölmöjä - pelko. Tätä yritän muistella joka kerta, kun saan tai pelkään saavani kommentin, joka voi loukata. Nukke on maailman vanhin lelu eikä se syyttä herätä kahtalaisia tunteita. Koska nukke muistuttaa ihmistä, siihen liitetään varmasti tiedostamatta enemmän erilaisia tunteita kuin muihin leluihin. Yksi reborn-nukkejen käyttötarkoitus onkin vastaavanlaisten tunteiden herättäminen kuin mitä oikealla vauvalla saisi aikaan. Vauva, erityisesti nukkuva, antaa rauhallisen tunteen sekä katsellessa, että pidellessä. Monet nukkuvista nukeista on painotettu niin,että ne tuntuvat sylissä rentoutuneilta ja niiden ilme on usein luottavainen. Tämä vauva haluaa olla sylissä juuri niin kauan kuin pitelijä haluaa, se ei vaadi mitään vaan on ikuisesti samanlainen, tyytyväinen, nukkuva, iloinen... Reborneista voidaan tehdä myös oikeiden lasten muovisia kuvajaisia siinä, että ihana vauva-aika ei koskaan pääty. Toisaalta nukeilla voidaan haluta herättää pelkoa tai kauhistusta myös tietoisesti (kauhunuket). Mutta myös tavallinen hereillä oleva tai nukkuva vauvareborn voi herättää kummallisia tunteita ja nämä saatetaan tulkita helposti peloksi. Pelkoaspektin ymmärrän hyvin, koska sille, että valitsen itse nukkeni hyvin tarkkaan on todellinen syy.

Minä pelkään nukkeja.

Hassua kyllä, pelkään eniten vanhannäköisiä nukkeja, sekä vatsastapuhujan nukkeja. Lapsena en myöskään pitänyt käsinukeista kovinkaan paljon. Minua omat nukkeni eivät kuitenkaan pelota tippaakaan ja tämä kiehtoo minua kovasti. Mikä aidonnäköisessä nukessa saa aikaan toisissa pelkoa mutta minussa täysin päinvastaisen reaktion? Miksi en hätkähdä pimeässä koskaan Siljan tuijottavaa katsetta mutta posliininuket saaavat minut erityisesti pimeässä kauhun valtaan? Tuskin saan tähän koskaan vastausta. Yksi syy, mikä sai minut varmaankin hylkäämään BJD-nuket oli se, että nukkea, jota en varmasti pelkäisi, ei tuntunut löytyvän. BJD-nuket muistuttivat liikaa nukkeja, joita olen pelännyt ja pelkään. Jo pelkkä kuva Hiippiksestä riitti kuitenkin vakuuttamaan, että tätä nukkea en tulisi pelkäämään. Jos olen kuitenkin epävarma jostakin uudesta nukesta, en hanki sitä tai menen katsomaan sitä kuten aikoinaan Siljaa. Voisin jopa väittää, että rebornit ovat hälventäneet pelkoani myös muita nukkeja kohtaan. Aluksi nuket olivat aina öisin muissa huoneissa mutta nykyään saatan nukahtaa niin, että nukke on lähettyvillä, jopa ihan vieressä. Toisaalta tunnen itseni hyvin. enkä altista itseäni pelolle turhaan enkä ala haastamaan sitä. En esimerkiksi aio katsoa kauhuelokuvia, joissa on nukkeja pääosissa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Kenestä vaan saa pelottavan,

kun oikein yrittää

Kukas se sieltä tulee?

                                          Käykää lukemassa Peppiinan päivitetty esittelysivu!

                                                         Svenska texten ännu i vardande...

Esittelyssä Lillan - Får jag presentera Lillan

Lillanin eli Ingalillin esittelysivu on päivitetty, käykäähän siis tutustumassa häneen!

Lillans alltså Ingalills egen sida har uppdaterats, nu kan ni bekanta er med henne!

Kommentti-haaste!

Hei!

Vielä ehdit käydä kommentoimassa jotakin vanhoista postauksistani ja kertoa sähköpostitse osoitteesi saadaksesi ajoissa jouluksi erityisen joulukortin rebornaiheella varustettuna.

Kommentoi 15.12 mennessä ja laita osoitteesi minulle rebornmamma25@gmail.com.

Mukavaa joulunaikaa kaikille blogilukijoille!

Toivoo Rebornmamman pesue

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Toivoo Alva (+muut)

P.s. Alva ei ehtinyt kirjoittaa enempää kun pitää katsoa linnanjuhlia ja katsoa onko siellä hienompia mekkoja kuin hänen...