Nukkejen ikäkriisi

Osaa kummeksuttaa muutama nukkejen ikään liittyvä asia vallan tavattomasti: miten isosisko voi olla vain 38 cm pitkä ja hänen pikkuveljensä 74 cm? Miten vanha voi seistä tukea vasten tai istua syöttötuolissa? Miksi Alva osaa kirjoittaa? Mitä kokoa joku käyttää vs. minkä ikäinen hän on?

Monelle ei-harrastavalle tulee yllätyksenä se, että osa harrastajista ei koe nukkejensa olevan sen ikäisiä kuin miltä näyttää tai mitä kokotaulukko sanoo. Esimerkiksi meillä Alva on porukan vanhin, vaikka on samalla porukan lyhyin. Tämä on minusta itsestäni maailman luonnollisin asia, koska Alva on eri lajia kuin muut rebornit. Alva on haltia ja itse koen, että haltia voi helposti olla muita pienempi ilman sen kummempaa hämmästelyä. Minusta erityisen hauskaa oli laittaa Alva yhdessä kuvassa lukemaan kirjastossa Peukaloliisaa juuri tästä syystä. Tämä viittaus meni muilta varmaan ihan kolisten ohi mutta minulla ainakin oli hauskaa kirjaa valitessa. 

Kuvateksti: kuva Instagramissa heinäkuulta 2019. Kuvahaasteen päivän teemana oli siis "Book".

Alva on myös porukan ainut, joka näyttää kävelevän itsekseen vaikka sitä ei koskaan näytetä (muiden seikkailuissa on mukana yleensä vaunut). Alvan seikkailuista on ollut kuvia paljon ja osassa kuvista Alva seisoo (toki tukea vasten). Alvan on myös kuvissa viitattu kiipeilevän vaikka tosielämässä tai kuvissa näitä prosesseja ei ole näytetty,  vain lopputulos eli Alva puussa tai tuolin selkänojalla. Nämä kaikki viittaavat samaan ajatukseen eli minusta tämä lyhytkasvuinen Alva on porukan vanhin ja fiksuin, pienestä koostaan huolimatta. Itse olen toiminut avustajana vuosikausia ihan in real life joten siinäkin ehkä näkyy minun ajatukseni pystymisen ja itse tekemisen suhteesta: jos avustan kirjoittamisessa, se on silti henkilö itse joka kirjoittaa kirjeen. Avun antamista ei aina näytetä kuvissa mutta voitaisiin näyttää ja silti koen, että Alva "itse tekee asiat", joista kuvissa kerrotaan. 

Kuvateksti: esimerkki kuvasta jossa Alva seisoo "itsenäisesti". Harvinaisen onnistunut rajaus, jossa pystyssä pitelijän käsi on saatu pois kuvasta. Tässä auttaa juuri Alvan pieni koko.

On myös mahdollista, että projisoin omia tuntemuksiani Alvaan. Voi olla että pieneen kokoon viehtymykseen on syynä myös se, että olen itse ollut aina lapsena "kompaktin kokoinen" kuten itse asian muotoilen (toki ns. normaalin rajoissa). Olen ollut luokan lyhyimpiä aina ja aikuisenakin joudun lainaamaan pituutta tuolilta päästäkseni yläkaappeihin. Ehkä samaistun Alvassa juuri tähän: hänet pitäisi tunnustaa sellaisena kuin hän on, ulkokuoreen katsomatta mutta ulkokuoren takia saatetaan epäillä mihin hän pystyy. Minusta ajatus on tietyllä tavalla nykyaikainen: ulkokuoremme ei määrittele meitä. Silti edelleen moni aikuinen lyhytkasvuinen kärsii samasta asiasta, heitä ei tunnustetaan täysinä aikuisina pienen kokonsa vuoksi vaan heidän täytyy ilmentää ikäänsä jollain tavalla erottuakseen joukosta aikuisena. Kaikki me lyhyehköt tavanomaisen mittaisetkin tunnemme tämän asian mutta vain lyhytkasvuinen kokee tätä syrjintää päivittäin. Mutta takaisin nukkeihin!

Kuvateksti: Kyllä meitä hetki katsottiin ennenkuin tajuttiin tilanteen perusteella että en ripusta puuhun keskosta vaan nukkea.

Tässä päästään ihan peruskysymysten äärelle: mistä teemme päätelmämme siitä, minkä ikäinen joku on? Koko on siis yksi määrittelevä tekijä mutta mitä muita on? Moni tekee eroa vaatteilla. Alva ei käytä vauvamaisia vaatteita mutta eipä niitä meillä käytä juuri kukaan muukaan. Alvan vaatteet on kuitenkin huolella valittu niin, että ne ilmentävät hänen vanhempaa ikäänsä. Käytän Alvalla paljon tunikaa ja legginssejä, mikä on mielestäni puuhakkaan viisivuotiaan vaatetukseksi ihan sopiva. Mutta koska näitä käyttävät meillä paljon muutkin, kyllä se tärkeämpi asia on käytös ja tilannetaju. Moni päättelee lapsen iän liikenteessä vieraasta lapsesta siitä, miten lapsi käyttäytyy. Taapero ryntäilee ympärilleen katsomatta ja perässä ryntää aikuinen. Voimme päätellä, että lapsi on siis kenties noin vuoden tai maksimissaan kaksi. Yli kolmevuotias alkaa jo katsella ympärilleen, jää katselemaan ja hyvänä päivänä kuuntelee ja odottaa, sekä on jo pidempi pituudeltaan ja vähemmän vauvamaisen näköinen kasvoiltaan. Ei enää pyöreä pallukka vaan hontelompi ja liikkuu varmemmin, ei enää taaperomaisesti taapertaen. 

Kuvateksti: Ilsellä on edelleen vielä melko pyöreät posket joten ajattelen häntä melko vauvamaisena ja ikääkuin kuulen hänen pitävän vauvamaista jokellusta. Sen tekee ilme. Nyrkissä olevat kädet vahvistavat myös tätä vauvamaista vaikutelmaa. Isompi lapsi pitää yleensä sormia auki "lepotilassa"

Tiesitkö muuten että ruotsin sana taaperoiälle, koltåldern, tulee tietynlaisesta mekontapaisesta vaatteesta (kolt), jota kaikki taaperot sukupuoleen katsomatta, siis noin 1-3 vuotiaat, käyttivät ennen? 

Kuvateksti: suunnilleen tältä kolt näyttää. Ennen vanhaan tämä oli arkivaate, nyt Newbien viime vuoden joulumalliston hienoimpia mekkoja ilman esiliinaa

Ja onhan se myönnettävä, mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä hankalampi lasten ikää on päätellä jos ei ole samanikäisiä lapsia itsellä (ja vaikeaa on vaikka olisikin). Lapset ovat todella eripituisia keskenään ja käytöskin voi olla yhdessä tilanteessa aivan toista kuin toisessa. Kypsyystasokin vaihtelee ja vanhempien seurassa käyttäydytään ihan eri tavoin kuin kavereiden. Päätelmiä on siis hankala tehdä. Rebornit kuitenkaan eivät varsinaisesti "käyttäydy", joten mistä sitten päätellä minkä ikäinen reborn on? Tausta, asento ja tavarat kertovat paljon. Makuutan yleenä kaikkia alle 68 cm pitkiä kuvasta toiseen (poikkeuksena Alva ja Avelina) joko kokonaan tai osittain, sitterissä nuket ovat puoli-istuvassa asennossa. Kuvista yhdessä siis muodostuu "käytös" ja mielikuva jostakin tietystä rebornista. Ilsen olen jo laittanut istumaan ja nousemaan tukea vasten mutta hän istuu kumarassa, vähän kasassa, ei vielä ryhdikkään pystyssä selkä suorana kuten esimerkiksi Silja ja Anton. Silja nousee myös tukea vasten seisomaan ja Anton taas seisoo muutamassa kuvassa. Avelina harjoitteli kävelemistä mutta koska ei voi seistä ilman tukea ei hän ikinä lähde kävelemään. Hauskaa on kuitenkin ollut kuvia ottaessa, mikä on mielestäni tärkeintä. Avelinan kokohan ei ihan täsmää seisomisen kanssa mutta hänet on tarkoituksella tehty seisomaan pystyväksi ja käytän sitä usein kuvissa hyödyksi. Tällä olen onnistunut myös huijaamaan ihmisiä luulemaan Aveliinaa kookkaammaksi kuin hän on, mikä myös viittaa siihen, että kuvaustilannetta muokkaamalla on mahdollista huijata ihmisiä pitämään nukkea "vanhempana" kuin hän onkaan. 

Kuvateksti: harvinaisia kuvia Antonista seisomassa ihan ilman Mamman tukea. Ihan ilman tukea ei kuitenkaan seisominen onnistu vaan Anton nojaa kaiteeseen.

Näistä kaikista mainitsemistani asioista olen antanut ihmisten itsensä päätellä ja muodostaa kuvaa iästä mutta varsinaiseen kysymykseen, kuinka vanhoja nukkeni ovat, en ole antanut vastausta enkä anna. Kerron sen sijaan mitä kokoa nuket käyttävät. En koe, että ikä on minulle varsinaisesti tärkeä osa nukkeja vaan liikun enemmän tiettyjen reunaehtojen sisällä. En pidä ikää muutenkaan tärkeänä osana kenenkään identiteettiä ja minulla on ihan in real life hyvin eri-ikäisiä ystäviä. Kysyn jopa lapsilta ja nuorilta usein "minkä ikäinen sä nyt taas olitkaan?". Iällä ei sinänsä ole minulle väliä ja toivon ettei kukaan näistä unohteluista loukkaannu. Sinun iälläsi ei ole minulle väliä! Olet minulle jotain muuta kuin ikäsi antama numero ja sama pätee oikeastaan näihin nukkeihin. He ovat minulle paljon enemmän, paljon laadullisempaa kuin pelkkä määrällinen numero. 

Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen postaussarjan mutta tässä pieni maistiainen omaan ajatukseeni aiheesta.

Mitä itse ajattelette rebornien iästä? Ihan turha juttu vai ajatteletteko asiaa usein? Juhlitteko rebornien merkkipäiviä? Me emme juhli, niin sanotut oikeat juhlapäivät riittävät meille ja tarvittaessa teemme arjesta juhlaa, tässä olemme puolisoni kanssa muuten vaan hyviä (juhlimme vuosipäivien lisäksi mm. sellaista kuin Kirjan ja ruusun päivä, se oli 23.4).