Rebornien viemisestä ulos ja mitä pohdittavaa se tuo tullessaan

Itse olen harrastanut reborneja nyt noin kaksi vuotta ja sinä aikana harrastus on jo ehtinyt muuttua. Aluksi en vienyt reborneja juuri lainkaan ulos. Voi olla jopa, että totesin joskus alkuaikoina ettei minulla ole mitään kiinnostusta näin tehdäkään. Nykyään vien kuitenkin osaa nukeistani ulos eri syistä: joko ihan siksi, että rebornien itsensä täytyy liikkua paikasta toiseen esimerkiksi nukketreffeille tai kylään jonkun niinkutsutun nukkemielisen luokse, haluan ottaa kuvia jossakin toisessa ympäristössä kuin kotona, joko ulkona tai jossakin toisessa sisätilassa tai sitten menen itse ulos ja otan nuken mukaan. Kaikenlaiseen ulos viemiseen liittyy kuitenkin erilaisia mietittäviä asioita.

Asiat, joita nukkeharrastajat miettivät, ovat usein samankaltaisia. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi harrastuksen paljastumisen pelko muille, muiden ihmisten kommentit nukeista, nukkejen kuljettaminen,  nukkejen rikkoutuminen tai vahingoittuminen. Olen koonnut muutaman sanasen jokaisesta näistä mutta erityisesti keskityn postauksessa siihen, miten omia sosiaalisia pelkojaan voi kenties vähentää.

Nukkejen kuljettaminen

Itse aloitan nukkejen ulosviemisen suunnittelun kuljetuksesta, siksi aloitankin siitä. Olen hankkinut vaunuja, vaunuverhoja, sadesuojia, hyttysverkon, makuupussin, kantorepun, autonistuimen ja ulkovaatteita nukeille. (Ja niille, joiden budjetti on alhainen tiedoksi: vaunuihin olisin tuhlannut vähiten rahaa, jos olisin odottanut kauemmin ja minulla olisi ollut kevyemmät vaatimukset. Kaiken tuon listatun voi saada alle satasella jos on kärsivällisyyttä odotella ja kiertelee kirppareita oikeissa paikoissa. Tyhmyyttäni käytin eri vaunuihin kaksisataa euroa, loput hankinnat on hoitunut 5-15 eurolla). Näin olen valmistellut myös sitä, että nukke ei vahingoittuisi tai rikkoutuisi kuljetettaessa. Pukemisessa pääsee vähemmällä, jos lyö nuken makuupussin sen sijaan, että vaihtaisi joka kerta nuken haalariin mutta nukke näyttää edelleen oikein puetulta. Kevyimmät nuket jaksaa kantaa lyhyillä kävelylenkeillä. Jos nukke on koko päivän mukana niin kilon painoiselle kannattaa jo ottaa kantoreppu. Jos nukke painaa useita kiloja, kannattaa ottaa vaunut. Kun jaksat kantaa ja kuljettaa nukkeja ilman kipuja ja särkyjä, tulee siitä mukavampaa, olet kaiken kaikkiaan rennompi etkä siis välttämättä muutenkaan yhtä stressaantunut.

Alva painaa vaan reilun kilon mutta on silti kivempi kantaa 

häntä useita tunteja kestävillä reissuilla rintarepussa

Kuten lasten kanssa liikkuessa muutenkin, seura saattaa myös auttaa ihan käytännön asioiden takia. Jos siis omaat nukkemielisen lähipiirissä, pyydä häntä mukaan ekoille metsälenkeille tueksi. Jos liikutte julkisissa paikoissa, voit tarvita apua johonkin. Lähetä siis huoletta seuralainen maksamaan puolestanne bussissa myös sinun kortillasi (herättää muuten hyvin vähän huomiota) tai pyydä kaveria availemaan ovia. Tarvittaessa voitte muodostaa muurin vaunujen eteen eikä kukaan huomaa nukkeasi (tehty).

Muiden kommentit nukeista

Kommenteja on yleensä kahdenlaisia: joko nukkeasi pidetään nukkena tai sitä pidetään vauvana. Kannattaa etukäteen miettiä, miten toimii tässä tilanteessa. Jos joku huomio nukkesi ja pitää häntä vauvana, vastaatko totuudenmukaisesti, että ei, tämä on nukke, turvaudutko valkoiseen valheeseen vai hymyiletkö ja jatkat matkaa tai olet olevinasi kuin et olisi kuullut. Itse olen varmaan käyttänyt kaikkia tapoja jonkun kerran, aina ei nukkekaan ole ollut mukana vaan harrastus on tullut muuta kautta esille. Jos nukkea pidetään nukkena, ole valmis lähtemään tilanteesta heti kun siltä tuntuu. Jos joku kyselee ikävään sävyyn, keksi selitys jälleen valmiiksi "pitää mennä kaverin luo ottamaan kuvia hänen vauvanvaatteistaan tämän päällä, se on morjens". Ole valmistautunut myös siihen, että kommentointi on positiivista tai pelkästään tietämätöntä, vedä henkeä ja valmistaudu olemaan puolustelematta ja pysy tosiasioissa. Joku kerta voi olla, että vastaan tuleekin joku joka löytää itsensä harrastuksen pariin vain koska olit riittävän ymmärtäväinen ja kärsivällinen.

Noista edellisistä vaunuista oli kyllä pikkumiesta tosi vaikea keksiä,

kun oli jalkapeitto käytössä

Kun haluat olla ihan vaan rauhassa ilman paljastumisen pelkoa ja selittelyjä

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä: mitäs kun haluat vaan nauttia launataipäivästä rebornien kanssa ilman selittelyjä? Tähän täytyy todeta heti kärkeen, että ihmiset ovat harvinaisen sokeita. Ihmisten aivot on rakennettu tavalla, joka pistää ne tekemään tulkinnan tilanteesta hyvin nopeasti. Suurin osa ei oleta näkevänsä nulkea joten he eivät sitä myöskään kokemukseni mukaan useinkaan näe. Osa ei edes näe sinua, koska he näkevät naisen joka työntää vaunuja, etkä sinä yleensä työnnä. Mitä enemmän olen  ulkoillut, sitä enemmän on vahvistunut ajatus: suurin osa lenkeistämme menee ilman, että kukaan noteeraa yhtään mitään.

Kukaan ei olla kertaakaan huomannut (tai huomauttanut), kun 

ollaan Anton sylissä hiihdelty vaunuja hakemaan varastosta

Tässä kuitenkin eväitä valmistautumiseen: käytä aiemmin luettelemiani varusteita sinulle sopivana kombinaationa tilanteen mukaan. Vaunukopan kanssa ja vaunuverhon ollessa kiinni kukaan ei näe nukkea. Opettele ohjaamaan vaunuja kiireettömästi ja varman oloisesti niin sinun oletetaan kuljettavan nukkuvaa vauvaa. Julkisissa tai julkisilla paikoilla ollessasi kurkista silloin tällöin koppaan sisään. Näin tekisi myös äiti tai isä ollessaan liikenteessä. Samalla varmistat ihan oikeastikin, että nukke on edelleen ihan kunnossa eikä ole kierinyt mitenkään.

Amanda Seurasaaressa, tukijoukkona oli mahtava puolisoni

 Jos kuljetat taaperoa ja haluat olla rauhassa, laita nuken kasvot itseesi päin. Harva vastaantulija huomaa mitään jos kuten aiemminkin, ajat vaunuja/rattaita kuin niissä olisi oikea lapsi. Jos joku tulee sekään takaa, ohjaa kadun viereen ja anna mennä ohi tai laske kuomu alas. Halutessasi voit myös laskea istuimen makaamaan eli lapsesi nukahti. Tätä varten opettele käyttämään vaunuja näppärästi, osasta vaunumalleista on käyttöohjevideo Youtubessa, jos ohjeet ovat hukkuneet. Isommalla lapsella voi mitä pitää aurinkolaseja jos on siihen sopiva sää. Myös muuten herkillä lapsilla voi olla aurinkolasit ulkona vaikka ei olisi ihan kamalan kirkasta (näkövammaiset lapset), joten sadesäälläkin arskat saattaa mennä kuin väärä raha.

Muutenkin vaatetuksesta kannattaa pitää huolta. Pue reborn kuin hän olisi oikea lapsi, niin häneen ei myöskään kiinnitetä huomiota. Yhtä paljon vaatteita, vuodenaikaan sopivia, peitä kädet hanskoilla kylmällä, pipo päähän. Kesällä taas shortsit jalkaan, jätä takki pois ja peitä tarvittaessa ohuilla pitkillä punteilla ja hihoilla. Taaperoikäiselle kengät jalkaan.

 Hanskat ja kengät taaperolle kevätsäihin!

Kaupassa

Kaupassa olo on ainakin alkuun erityisen haastavaa ja siksi otin sen erityistilanteeksi. Näistä vinkeistä voi olla hyötyä jos lähdet rebornisi kanssa paikkaan, jossa on erityisen paljon ihmisiä, joudut lähelle vieraita ihmisiä tai olet erityisen huolissasi muiden reaktioista.

Vaunuverho on itsestäänselvyys, pienen reborn-vauvan voi peittää kokonaan vaunuverholla halutessaan.  Kuomun voi myös laittaa niin alas kuin se menee. Paras ratkaisu varsinkin vaunuilla, joissa ei ole jalkapeitettä tai et halua sitä käyttää (talvella jalkapeitto on hyvä idea kylmyyden takia) ja kuomu ei mene tarpeeksi alas, on hyönteisverkko. Se tulee usein vaunujen mukana. Jos et ole tyytyväinen mukana tulevaan tai jos sinulla on useat vaunut ja verkko on kiinteä, kannattaa ostaa erikseen irrotettava verkko, jotta sinulla on verkko aina mukanasi. Verkon voi vetää vaunujen päälle jo kaupan ulkopuolella jossakin sivussa. Halutessasi voit laittaa vaununistumen makuuasentoon jos olet liikkeellä taaperon kanssa. Itse en kuitenkaan laske istuinta vaan käytän pelkkkää verkkoa. Silloin ainakin Antonin pää on niin ylhäällä että lähelle tuleva aikuinen ei pysty kyykistymättä näkemään vaunujen sisään ja kauempaa katsellessa verkosta ei näe läpi vaan se toimii loistavana näköesteenä. Itse näet usein lähietäisyydeltä nuken ainakin osittain kun työnnän vaunuja. Lapset taas näkevät vaunuihin mutta he eivät useinkaan kommentoi näkemäänsä vaikka osa on ehkä tajunnutkin nuken nukeksi. Osa menee niin hämilleen ettei pysty sanomaan mitään XD

Vaunuverhon takaa erottuu vain sen verran kasvoja, että

sitä hämääntyy, jos ei tiedä, mitä katsoo.

Ja tämäkin kuva on otettu läheltä, kaukaa näkyy vain mustaa verkkoa

Ole armollinen itsellesi ja sovi pelisäännöt itsesi kanssa

Jouduin kerran tilanteeseen, jossa olimme puolison kanssa puistossa. Olimme istuskelleet penkillä jonkun aikaa ja olimme lähdössä pois. Yhtäkkiä huomasin tuttuja ja sanoin puolisolleni, että haluan lähteä, koska x on tuolla y mukanaan. Emme olleet tavanneet pitkään aikaan ja puolisoa harmitti mutta itse en ollut valmis tapaamaan näitä tuttuja, joilla ei ollut siviilielämäni tästä osasta mitään käsitystä. Siksi en ollut valmis saapastelemaan heidän eteensä muina miehinä rattaiden kanssa. Halusin pitää tämän osan elämääni itselläni ja pakenin paikalta.

Oltiin vaan koiran ja pojan kanssa ulkona mutta...

Yhtäkkiä iski halu olla inkognito

Muutama päivä sitten, juurikin kaupassa, tapasin myös tuttavan, johon törmään usein lähikaupassa. Olikin siis odotettavissa, että hän näkee vaunut joku kerta. Kävikin niin, että minä moikkasin häntä eikä hän ensin tunnistanut minua. Kun tulimme kaupasta ulos, hän kysyi eikai meillä ole lapsia vai onko se vaan lainassa. Sanoimme, että lainassa on ja yritimme päästä hänestä äkkiä eroon. Päätin, että kertomisen aika ei ollut tuona päivänä.

Monesti siis tutut ihmiset voivat olla huomattavasti haastavampia kuin ne vieraat. Kannattaa siis "tulla kaapista ulos" siinä tahdissa kuin se itselle tuntuu hyvältä. Lopulta, jos todella haluaa liikkua ulkona rebornien kanssa rauhallisin mielin, kannattaa lopettaa naamioituminen, pakeneminen ja välttely, opetella oikeat taktiikat välttää ylimääräistä huomiota, jos se häiritsee ja puhua asiasta avoimesti. Itse esimerkiksi kerron, että otan rebornia vaunuissa mukaan, koska haluan kuvata nukkeja ilman kamalaa kantamisen vaivaa ja toinen lempisitaattini "pitäisit itsekin mieluummin 500 euron seteliä 20 euron lompakossa kuin juoksentelisit seteli kädessä kaupungilla". Jos nämä vaunut ovat maksaneet 50 euroa mutta nukke lähes tonnin, on ymmärrettävää, etten halua kulkea ympäriinsä pudotellen tuota nukkea. Järkisyyt menevät ihmisille yleensä paremmin perille eikä kenenkään mielestäni tarvitse tietää, että käyn ihan vaan kävelyllä useita kertoja viikossa ottamatta yhtäkään kuvaa. Ei vain ole joka päivä se oikea fiilis.

Harva ymmärtää, että tää pikkumies 

on ihan vaan tosilaadukasta seuraa!

Pahoittelut kuvien Anton-painotteisuudesta mutta kuten kerroin edellisessä postauksessa, Anton on mun paras ulkoilukaveri ja siksi hänestä on ehdottomasti eniten ulkokuvia.

Kommentoikaa ihmeessä!