torstai 16. huhtikuuta 2020

Kuinka "bondata" parhaiten rebornin kanssa?

Bondaamisella tässä yhteydessä sitä, miten saat yhteyden toisen henkilön kanssa, miten luoda kahdesta yksiköstä yksi yksikkö, miten saada reborn tuntumaan omalta.

Rebornien yhteydessä yleisimmät syyt nuken jälleenmyymiselle tuntuvat olevan äkillinen rahantarve ja se, että nukke ei tunnu oikealta eli et "bondaa" sen kanssa. Koska yllättäville rahantarpeille ei kukaan voi mitään ja siinä ei hyvät neuvot useinkaan auta, tämä postaus keskittyy toiseen syyhyn eli bondaamiseen. Jos olet epävarma oman nukkesi kanssa siitä, pitäisikö sinun myydä nukke vai onko teillä vielä toivoa yhdessä, voit kokeilla näitä. Ne ovat toimineet ainakin minulla (muita kuin itsekokeiltuja neuvoja en yleensä annakaan).



 Ingalill eli Lillan

Suunnittele nukkeostoksesi huolella


Yksi asia on tietysti olla ostamatta nukkea alunperinkään, jos se ei tunnu omalta. Kun on nukkeillut riittävän kauan alkaa huomata, mikä on oma juttu ja jotkut mieltymykset eivät muutu. Moni on yrittänyt bondata esimerkiksi molempia sukupuolia olevien nukkejen kanssa - turhaan. Jos siis huomaat kerta toisensa jälkeen myyväsi poika- tai tyttönuken, voi olla ettet bondaa toisen sukupuolen kanssa.

Osa kokee bondaavansa paremmin taaperoiden kuin vauvojen kanssa ja päinvastoin. Riippuu siitä, millainen nukkeilija olet. Onko tärkeää helppo sylissä pitäminen ja kanniskelu? Osta vauva. Tykkäätkö ottaa kuvia, joissa tapahtuu ja on enemmän variaatiota? Osta taapero.

Mieti jo ostaessa, mikä on ostoksen tarkoitus. Nukkuva reborn tuo rauhan tunnetta, hereillä oleva aktivoi enemmän. Jos et pidä ilmeikkäistä nukeista, valitse neutraalimpi. Jos säälit itkevän näköistä nukkea, älä osta. Sääli on minulla ainakin muuttunut enemmän vieroksunnaksi kuin aidoksi välittämiseksi.


 Avelinassa on asennetta!


 Jos rahaa löytyy on yksi vaihtoehto tietysti teettää kustomoitu nukke. Silloin voi itse päättää nuken ilmeet, nukkuva/valveilla sekä nuken koon, hiusten ja silmien värin. Tällöin lopputulosta voi olla vaikea kuvitella etukäteen mutta toisaalta itselleni tämä on tuonut jännitystä, kuin perheeseen "syntyisi" uusi lapsi. Syntyvän lapsenkaan ulkonäköä voi olla vaikea tietää, vaikka hänen rakennuspalikoittensa luojien lapsuuskuvia ja heitä itseään katselisi kuinka kauan tahasa.

Muista kuitenkin, että mikä tahansa nukke näyttää erilaiselta livenä. Viimeisin asia on mennä katsomaan nukkea sen tehneen taitelijan kotiin tai sen edelliseen kotiin ennen ostopäätöstä. Itse matkustin junalla katsomaan Siljaa, koska olin epävarma. Kaupat tuli eikä tarvinnut pelätä laatikkoa avatessa, tuliko nyt tehtyä satojen eurojen huti.


Kyllä Alvassakin asennetta piisaa!

Käytä nimen valitsemiseen aikaa


Valitse nimi, joka puhuttelee. Anna nimelle aikaa juurtua. Itse olen pitänyt melkein jokaisen nuken kohdalla nimilistaa päässäni ja punninnut vaihtoehtoja ääneen kotona. Lopulta on aina joku napannut. Nukke myös tavallaan kasvaa nimensä kokoiseksi aikaa myöten kuten ihminenkin. Aluksi hassun kuuloinen nimi voi vakiintua kun sille antaa aikaa. Minun nukeillani on kaikilla ihmisten nimi ja kaikilla vain yksi etunimi. Kaikilla nukeistani on kuitenkin nimi, jota kellään läheisellä ihmisellä ei ole ollut nimeämisen hetkellä ja tämä tuntui minusta oikealta. Ole toki myös valmis vaihtamaan nimeä tai antamaan lempinimi.  

Jos olet nuken seuraava perhe, voit myös kysyä, mikä nuken nimi oli aiemmin. Tosin tässä piilee vaara: me yritimme vaihtaa Siljan nimen mutta emme pystyneet. Koska olimme kysyneet nimeä, se vain jäi. Meidän ajattelemamme Sofia ei vain toiminut enää ja niin Silja sai pitää nimensä.



Hiippis Hiippuli, pikku Piippuli

Ota aikaa kahdestaan nuken kanssa


Varsinkin jos nukkeja on useita, kannattaa vietää aikaa kahdestaan nuken kanssa, vertaamatta sitä muihin nukkeihin. En edes yritä väittää, että kaikki nukkeni olisivat yhtä laadukkaita ja hyvin tehtyjä. Osa on suorastaan kamalassa kunnossa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun suhde yksittäiseen nukkeen on kunnossa. Kun vietän aikaa nukkejen kanssa yksitellen, niitä oppii arvostamaan niiden yksilöllisyyden takia.


 Solveig kainalossa

Ota nukesta paljon kuvia


Joskus voi olla hyvä katsoa nukkea kameran linssin läpi erityisesti, jos valokuvaaminen on edes hiukan lähinnä sydäntäsi. Nukesta kannattaa ottaa kuvia, vaihdella filttereitä, taustoja, kuvien esineitä, nuken asentoja ja yleistä ilmettä. Kannattaa ottaa kuvia itse ja olla itse kuvissa nuken kanssa. Nukkejen piirteet, jotka saattavat paljaalla silmillä tarkasteltuina vaikuttaa hassuilta tai oudoilta, saattavat näyttää kuvissa ihan hyviltä, realistisilta ja kauniilta. Toki kaikkien nukkejen maalaus tai muut osat eivät kestä edes kameran lähempää tarkastelua mutta kuvan antama etäisyys voi antaa sinulle objektiivisemman etäisyyden myös nukkeen, erityisesti jos olet myymässä nukkea sen pienten kauneusvirheiden takia. 


 Meidän aktivistivauva Varpu nyrkki pystyssä

Kokeile nukelle erilaisia vaatteita ja haaveile kaupassa


Minulla on nukeilleni laatikkotolkulla vaatteita (tästä voisi tehdä erillisen postauksen....). Kuvaan nukkejani ja minulla on vähän sellainen huono tapa, että kuvittelen liian nopeasti, että jokin vaate on "nähty". Koska otan itse nukesta satoja kuvia samassa asussa, mutta muille näytän niistä vain muutamia, minusta tuntuu nopeasti, että vaate on aina kuvissa nuken päällä. Jos kuitenkin nukke alkaa tuntua kulahtaneelta ja vanhalta, mieti, onko jotain, jota et ole kokeillut?

Pitäisikö vaihtaa tyyli vauvamaisemmaksi, vanhoihin pehmoisiin oman vauva-ajan potkupukuihin tai toiseen suuntaan, käyttää muodikkaampia vauvanvaatteita, legginssejä ja frillabodeja, eläinkuoseja ja valokuvaprinttejä. Mene kauppaan ja haaveile siitä, miltä nukke näyttäisi tämä tai tuo päällä. Jos uskallus riittää, vie nukke kauppaan ja sovita sovituskopissa nuken "päälle" (itse en ole tätä tehnyt, mielikuvitus on sen verran hyvä, ja kestän muutamat hutiostokset...). Itse yllätyin siitä, että itse olen sellainen vaateostelija, että tuotuojatuo, kassalle ja ulos, loppuaika 4 minuuttia, itsellä vaatteet vuodeksi. Nukeille shoppaillessa olen ikkunashoppaaja ja katselija, menen sisään kauppaan ja hypistelen, katson koko valikoiman läpi ja useimmiten tulen ulos ilman mitään. Mutta olen ajatellut nukkejani lämmöllä vaikka he ovat kotona - ja bondannut samalla heidän kanssaan.

Jos pistät tyylin uusiksi, myy vanhat hutiostot vauvanvaatteiden kirpputorilla ja jos kukkaro ei kestä, osta kirpparilta pikkuhiljaa uusi vaatevalikoima samaan aikaan vanhoja myyden. Usein vaatteiden hankinta on halvempaa kuin myydä nukke (jonka arvo saattaa olla pudonnut roimasti) ja ostaa uusi nukke kuin ne uudet vaatteet.


Amanda turvaistuimessaan

Vietä aikaa myös ulkona 


Moni pelkää rebornin kanssa uloslähtemistä. Tästäkin voisin kirjoittaa erillisen blogipostauksen. Jos saat kuitenkin rohkeutesi kerättyä, vie reborn ulos, vaunuissa tai kantorepussa tai ihan vaan takin sisällä. Minulle ja Antonille teki todella hyvää huomata, että olemme "toiminnan miehiä". Me tykkäämme ulkoilla yhdessä. Tästä päästäänkin viimeiseen juttuun eli:

Löytäkää yhdessä se teidän juttu


Tämä on mielestäni tärkeintä ja kaikkien nukkejeni kanssa olen löytänyt oikean tien eli sen meidän jutun jonkin yllä olevan vinkin kautta.

- Lillan ja minä tykätään yhdessä pukea Lillan söpöksi ja sitten mun homma on ihailla häntä, kameran linssin läpi tai ilman. Lillan oli joskus se meidän pienin ja sellaisena näen hänet yhä. Pieni, kevyt ja suloinen - siksi niin ihana sylissä.

- Avelinan kanssa otamme paljon vaatekuvia myös, mutta Avelinan kuvissa on liikettä, vauhtia, joko kovatasoista poseeraamista, mallin elkeitä ja diivaa tai tuollaista sassy-asennetta kuin hänen kuvassaan aiemmin tässä postauksessa. Avelinan kanssa otimme aikaa toisillemme käymällä matkalla ja siellä löysimme toisemme paremmin.

- Alvan kanssa olemme löytäneet yhdessä kuvatarinoiden tekemisen ja luontokuvaamisen. Alvan kanssa ulos lähdetään vauhdilla - mennään eikä meinata! Alva on helppo napata mukaan ja käydä lyhyellä kiepautuksella lähimetsässä ja kuvia on helppo ottaa, koska asettelu on vaivatonta. Alva on se perheen pienin isosisko, samaan aikaan vakava ja hauska.

- Hiippis - no Hiippis on esikoinen. Hän tulee ratsastamaan tällä varmasti koko loppuikänsä. Hiippis voi vaikuttaa vain söpöltä koristeelta mutta hän istuu sitterissään kuin valtaistuimessa ja määrää koko perhettä tuolla yhdellä kohotetulla etusormellaan.

- Solveig taas on ehdottomasti lämpimien halausten tyttö, hän on sylissä silloin, kun katsotaan telkkaria eikä muuhun pystytä, ei jakseta eikä huvita. Pehmoinen ja lämmin ja hyvä halaamaan murheet pois. Pitää silti mukavista mutta tyylikkäistä vaatteista!

- Varpu hankittiin ulkona näytettäväksi ja sitä hän on myös tehnyt, esiintynyt sekä vauvana että edustanut reborneja. Meidän juttu on myös hassutella Varpun valitettavalla ongelmalla eli hiustenlähdöllä. Varpu on todella realistisesti painotettu, siksi Varpu on joskus sylissä sohvalla mutta kädet siinä väsyy! Väsykööt... Silti kädet alkaa heijata kuin oikeaa vauvaa.

- Amanda on meidän poikatyttö. Hänellä kokeilen aina vähän poikamaisempaa tyyliä toisinaan ja useimmiten hän saa monet sukupuolineutraalimmat vaatteet toimimaan. Silti näen hänessä aina tytön, vähän erilaisen tytön vain. Amandakin on hyvä halailija mutta ei ihan yhtä ahkera kuin Solveig, hiukan ujo ja arka.

- Silja on vallaton tyttö ja ensimmäinen taaperoni. Silja saa mut hymyilemään, koska hymyilee itse leveästi. Se piristää joka ikinen päivä. Joskus hassutellaan myös yhdessä.

- Anton on ainoa poika ja riskiostos sen takia. Antonista en pitänyt heti vaan jouduin opettelemaan olemaan Mamma pojalle. Ehkä juuri siksi, että näin eniten vaivaa tullakseni pojan "äidiksi", meillä on erittäin ainutlaatuinen suhde. Mutta HUOM! Meillä aikaa kului yli puoli vuotta siitä, kun Anton saapui. Siksi minusta on surullista, kun osa tuntuu myyvän ja ostavan nukkejaan kaiken aikaa, nimenomaan bondaamisvaikeuksien takia. Minusta tuntuu joskus, että nukelle ei ole annettu edes mahdollisuutta näyttää, mitä annettavaa hänellä voisi olla. Yhteys piti tässä tapauksessa juurikin luoda, se ei syntynyt ilman työtä - ja mikäpä suhde syntyisi.

Monet aukisilmäiset nukkeni saavat minut rauhoittumaan ja rentoutumaan kun taas silmät avoimina olevat aktivoivat enemmän ja laittavat tekemään ja katsomaan. Olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että jos reborneja tulee lisää, heidän pitäisi olla silmät auki olevia. Nukkuvien kiintiö on täynnä. Nämä kolme rauhan enkeliä (ja Alva joka saattaa olla silmät kiinni mutta jonka en koe nukkuvan) riittävät pitämään minun mieleni rauhallisena :)




Siljan kanssa otamme enemmän kuvia, joissa sattuu ja tapahtuu...



...kun taas Anton istuu mielellään kyydissä ja tutkii maailmaa
rattaiden viedessä mukanaan uusiin seikkailuihin! 



Rebornmamma kiittää, kuittaa ja kiitää kohti uusia seikkailuja! Kommentoikaa ihmeessä!

3 kommenttia:

  1. Ou jee mahtava postaus, lempparikohtani on kun saa lukea millainen merkitys eri nukeilla on, mikä on sun ja heidän juttunsa per nukke. Toivottavasti innostut postaamaan rebornien viemisestä ulos ja mitä pohdittavaa se tuo tullessaan, nää aiheet, ja tää postaus, on tosi tietorikas ja antaa ajattelemisen aihetta jos harrastaa reborneja ^_^ Kiitos tästä, hienoo että olet tullu takaisin blogin puolelle~

    VastaaPoista
  2. Oi Jee! mikä postaus, todella mielenkiintoista luettavaa, jos saa kysyä niin mainitsit, että teillä on jokaisen lapsen kanssa oma juttu. Niin missä kohtaa sinulla alkaa tämä ajatus prosessi?

    Oletko koskaan alkanut miettiä sitä jo ennen nuken hankintaa, vai alkaako tämä kun nukke on saatu kotiin?
    Jos olet aloittanut mietinnän ennen hankintaa, niin onko ajatukset muuttuneet uuden tulokkaan tullessa kotiin? Onko se kenties jopa hankaloittanut prosessia?
    Sekavia kysymyksiä nyt satelee, mutta aihe on kutkuttavan kiinnostava
    T: Maalitahra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu tosi paljon nukesta. Avelinan ostin nimenomaan siksi, että hän pystyy seisomaan. Hänet on tehty minun toiveiden mukaisesti kustomoituna, joten kerroin myös tekijälle,että hänen pitää pystyä seisomaan ja taiteilija otti sen nukkea täyttäessään ja painottaessaan huomioon. Tavallaan siis valmistelin sitä, miltä meidän yhteinen tekeminen tulee näyttämään. Suhdetta kuvaan taas on vaikea muodostaa eli ihan sama mitä tehdään, sisäinen merkitys on ihan eri asia.

      Yleensä yhteinen tekeminen tulee esiin vasta kun nukkea pitelee käsissään ja sille voi vaihtaa vaatteita ja katsoa miten nuken ilme muuttuu sen myötä. Nukkea ei myöskään pääse kuvien välityksellä pitelemään niin että tietäisi kuinka nukkea pystyy asettelemaan. Nivelten liikkumista tai vartalon lötköyttä ei voi suunnitella. Jotain suuntaa kuvista voi siis saada ja asioita voi yrittää lavastaa mielessään. Asettelu ja kuvaamisen helppous tai hankaluus voi toki vaikuttaa suhteeseen mutta Yhtä lailla olla vaikuttamatta tippaakaan.

      Pyrin ehkä tietoisesti olemaan suunnittelematta liikaa. Haaveilu on eri asia kuin varsinainen suunnittelu. Eihän oikean ihmisenkään kanssa ole välttämättä mitään itua suunnitella kokonaista suhdetta.

      Toki nukkuva/hereillä on asetelma joka hiukan vaikuttaa. En ole pelkästään tekijä, joka liikuttelee nukkuvaa vaan haluan olla yhdessä kokija ja siksi haluan ostaa vastaisuudessa lähinnä silmät auki olevia nukkeja. Alvan kohdalla olen toki tehnyt sen hassun valinnan, että kohtelen häntä kuin hänellä olisi silmät auki kaiken aikaa. Tätäkään en osannut arvata vaan oikeastaan ostelin hänelle vaatteita, joiden takia hänestä muodostui oma, jopa noin muutaman vuoden ikäinen lapsi eikä niinkään vauva vaikka hän onkin Keskisen kokoluokkaa.

      Monimutkaiseen kysymykseen monimutkainen vastaus

      Poista

Hiljaisempi kausi - uhka vai mahdollisuus?

Olette varmasti huomanneet, että juuri mitään ei tapahdu täällä. Kyse ei ole vain siitä, että en kirjoita vaan myös siitä, että meillä koton...