Alvan matka - lauantai

Alva lähti siis matkaan laukkunsa sisällä 16.2 lauantaina, pukeutuneena rentoihin matkavaatteisiin ja ulkoilupukuunsa. Minä sain kunnian kantaa laukkua ja K kunnian vetää meidän molempien tavaroita laukussa. Todettiin viikonlopun aikana, että toi 38 senttinen on järjestäny asiansa aika kivasti :D

Alva odotti laukussaan valmiiksi puettuna

Alva ja henkilökunta (XD) siis nousi bussiin ja bussista junaan. Henkilökunta näppäili lippuautomaattiin määränpääksi Lahti.

Alva uudessa talvihaalarissaan

Sää oli ihan kiva mutta kovasti häikäisee

Alva katseli maisemia

Tässä kuvassa uusi talvihaalari näkyy

 kokonaisuudessaan hyvin

Lahdessa kirjauduimme hotelliin ja suuntasimme tapahtumapaikalle, siis Sibeliustalolle DESUCON FROSTBITEEN! Olemme käyneet coneissa K:n kanssa jo vuosia ja tällä kertaa ohjelmassa oli erityisesti minua ja Alvaa kiinnostava ohjelma. Emme siis tehneet muuta ylimääräistä Alvan takia kuin että otimme hänet mukaan, vaikka toki siinäkin oli oma hommansa...

Alva kulki kätevästi mukana kantorepussa

Koska Alva oli edustamassa itseään, hän vaihtoi rennot matkavaatteensa eli bodyn, hupparin, housut ja tossut vähän tyylikkäämpiin kuteisiin. Tähän vaihdokseen kesken päivän oli ihan oikeakin syy eli tyylikkäämmät kuteet oli helpompi pitää suorina laukussa kuin Alvan päällä. Tapahtuman henkeen kuuluu myös vaihtaa vaatteita jopa monta kertaa päivässä joten miksipäs ei~ 

Hyödynsimme siis lastenhoitohuonetta.

Rennot asusteet...

...vaihtuivat ompelijan tekemään mekkoon

Valmis neiti!

Alva osallistui siis Desucon Frostbitessa järjestetyille nukketreffeille. Ohjelman nimi oli "Harrastuksena keräilynuket" ja mukaan sai tulla siis ihan vain nukkeilusta kiinnostuneet, omaa nukkea tai harrastuneisuutta ei välttämättä vaadittu. Osa oli tuonut oman tai omat nukkensa mukaan treffeille. Nukketapaamisia on järjestetty aikaisemmin myös muissa con-tapahtumissa ympäri Suomea. Suurin osa muista nukeista oli Pullip nukkeja tai hartsisia keräilynukkeja, muutamia monster high -nukkeja taisi myös olla mukana, Alva oli ainoa reborn-nukke.

Alva pikkukukkasena nukketreffeillä

Niin on nättinä että!

Alva kuuntelee kovasti tarkkaavaisena

Poseeraus

Nukketreffeillä keskusteltiin erilaisista aiheista siitä alkaen millaisia nukkeja kukin keräilee päättyen yhteisiin kokemuksiin nukkeharrastusten parissa. Käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa ennakkoluulot nukkejen suhteen, mistä saada laadukkaita nukkeja ja kuinka välttää liikkeellä olevat nukkekopiot ja miten nuket yhdistävät ihmisiä. Oli hassua huomata, että tietyt asiat ja kokemukset yhdistävät nukkeilijoita. Kaikki ihmiset, joiden kanssa ehdin jutella parin tunnin aikana kohtelivat Alvaa hyvin varovaisesti. Nukkeilija kohtelee aina toisten nukkeja varovasti ja kunnioittaen, henkilö, joka ei harrasta nukkeja on varomaton ja kömpelö teoissaan ja puheissaan. Melkein kaikki nyökyttelivät tietäväisesti kun puheeksi tuli vieraat ja nuket. Melkein kaikki jakoivat yhteisen kokemuksen siitä, että osa vieraista pitää nukkeja pelottavina, riippumatta siitä, millainen nukke on kyseessä. Tämä vahvistaa kokemustani siitä, että nukkejen pelko on jotakin, mikä sijoittuu vahvasti meidän jokaisen omien korvien väliin. Toki sain itse kuulla myös vanhan viholliseni eli kommentin siitä, miten rebornit ovat ehkä niitä kaikista pelottavimpia, jopa toisten nukkeharrastajien mielestä. Kun ne ovat liian eläviä. Itse en jaa tätä kokemusta ja toki moni nukketreffeillä ihaili Alvaa ja pyysi kauniisti saada pidellä Alvaa "koska ei ole ennen päässyt pitelemään rebornia". Mielelläni annoin Alvan käydä itse poistamassa ihmisten epäilyksiä nukketreffeillä ja niiden ulkopuolellakin.

Illalla palasimme hotelliin kun kaikkien 

takki alkoi olla tyhjä

Rentouduimme hiukan...

...ja nautimme vähän iltapalaa

Aika pian oli Alvan aika porukan 

pienimpänä käydä iltapuulle. Petasimme Alvalle sängyn nojatuoliin.

Aluksi olimme ajatelleet hänen matkalaukkuaan...

...mutta hyvin vaikutti uni maistuvan tässä, ehkä jopa paremmin (?).

Hyvää yötä!