Nukkejen tuottama ilo & kiitos tästä vuodesta!

Joskus on niin hassua kuulla ihmisten piilottelevan tätä harrastusta. Vanhan vuoden 2021 viimeisenä päivänä kävin tapaamassa isääni. Hän tuli noukkimaan meidät mukaan kotimatkalla ja lupasi ajaa takaisin kotiin autolla. Joten hetken mielijohteesta kysyin, otanko jonkun mukaan. Isäni muistaa aina lähettää nukelle terveisiä ja ilahtuu heidän kuvistaan, joten isää minun ei tarvitse vierastaa. Hän ottaa harrastuksen luontevasti. Nyt kun tiedossa on autokyyti, olisi helppo ottaa joku mukaan turvaistuimessa. Otimme siis mukaan Ilsen, koska hän oli edellisen päivän ulkoilun jäljiltä jo puoliksi lähtövalmiina. 

Onneksi otimme. Isäni oli aivan innoissaan Ilsestä, nosti ilmaan kuin oikeaa lasta, sitten kertoi muille, että sai pitää sitä sylissä ja siirsi koppaa Varovasti monta kertaa. Jotta Ilse ei olisi lattialla yksin vaan sohvalla katsomassa telkkaria tai ruokapöydän ääressä kun syötiin. Lapsenlapsia ei vielä ole, joten Ilse menee harjoituskappaleesta. Mutta on se jotakin muutakin. Joka kerta ohi mennessä Ilseä otettiin kädestä, hänelle sanottiin kuinka söpö hän on ja voi ei kun sä et nyt saa ruokaa ollenkaan. Ei vain isä vaan myös muut. Ilselle puhuttiin kuin perheenjäsenelle. Ilsen kuvia läheteltiin siskoille ja tutuille "Katsokaa kuka meillä tuli käymään, et usko mutta se on nukke!" Monta kertaa puhuttiin Ilselle vauvallepuhumisäänellä, kehuttiin tähtisilmäksi ja ihanaksi iloiseksi tyypiksi.

Häntä painettiin varovasti nenästä lähtiäistervehdykseksi ja sanottiin minulle silmiin katsoen: "Ihanaa kun toit Ilsen. Oli niin kiva nähdä". Kaksi henkeä käännytetty!

Ja vielä parkkipaikalla tavattiin isän naapuri. Isä sanoi välittömästi, että käydään näyttämässä Ilseä. No mikäs siinä. Naapuri alkoi leperrellä ja voi että mikäs se täällä, niin on sirkeät silmät. Sanoin, että et ehkä usko mutta nukke on. Hän sanoi: voi hirveää onpas pelottava. Ja ilmeestä näin, vaikka minulle tuntematon henkilö kyseessä, että hän tarkoittaa "Hui miten hieno! Siis aivan sairaan hieno". Hän hoki monta kertaa kuinka pelottava nukke on, kuinka söpö se on ja kuinka se on hienosti tehty. Hän oli aivan haltioissaan ja Riemuissaan saadessaan tavata Ilsen. Pelottava oli sana kuvaamaan ihastusta, järkystystä positiivisessa mielessä. Sana taitaa puuttua suomen kielestä tälle tunteelle. Hän ei ollut koskaan nähnyt rebornia mutta osasi silti retorisesti kysyä, että se on varmaan kallis. Myönsin, että onhan se. Ja että hän oli iloinen. Tämänkin sai vielä nähdä ennenkuin vuosi päättyi. Ja isä otti kuvia ja aikoo näyttää töissä. "Eivät meinaan usko, että se on nukke. Saas nähdä, mitä naiset töissä sanovat."

Kuvateksti: Stara ite, sohvalla. Hän vei puolet sohvasta. Ku ei voi olla lattialla yksin, raukka.

Johtuu varmaan osittain Ilsen iloisesta ilmeestä ja kirkkaista silmistä mutta pelkästään Ilsen mukanaolo teki iloiseksi vähintään kolme ihmistä, joista kaksi näki rebornin ekaa kertaa. Toinen ei ollut niistä koskaan kuullutkaan joten ensireaktio oli takuulla aito ja täysin harjoittelematon. Ja kaikki pitivät Ilsestä. Heistä oli luontevaa, että hän istuu haalari päällä turvaistuimessa. Että hänet nostetaan ihmisten keskuuteen. Ei siksi, että käskisin leikkiä mukana. Vaan siksi, että se mikä tuo iloa, on mukava pitää lähellä. Ja pieni vauva, vaikka sitten leikkivauva, on iloa tuova asia. Ja se on niin hieno, että se on tavallaan karmivaa mutta hyvällä tavalla.

Kotioven edessä isä toivotti hyvää uutta vuotta, hyvää yötä Ilse ja terveisiä lopuille nukeille. Tähän on hyvä päättää vanha vuosi 2021. Tuokoon nämä nuket paljon iloa myös alkavalle vuodelle 2022.