Joskus menee kuukausikin...

Luulen, että tämä on joku kausijuttu. Tapahtuu vissiin joka syksy ja kevät. On melkein kuukauden tauko, että en jaksa tai ehdi touhuta rebornien kanssa. Alkaa olla yhä hankalampi olla, tekee mieli vetäytyä peiton alle ja lukea kirjoja tai katsoa sarjoja. 

Kuvateksti: Ilse samoissa vaatteissa kuin kuukausi sitten. 

Oon ollu siis myös kipeänä paljon joten ihan sekin, että makaa sängyssä ja yrittää parantua, verottaa voimia. Että ponnistaa sieltä sängystä ja käy töissä. Ja kai loka-marraskuu on kiireistä aikaa,  sillon on paljon meneillään ja tarvitaan monessa paikassa. Töissä annat kaikkesi ja vapaa-ajalla yrität parhaasi. Itse en ole myöskääm sitä tyyppiä, joka kerää nuket sänkyyn paranteluavuksi vaan haluan olla terve, kun puuhaan nukkejen kanssa. Kipeänä en halua halailua vaan hoitoa, ihan ihmisen läsnäoloa. Siihen auttaa puoliso ja hänen kehittämänsä tee. Pahaa mieltä nuket osaavat kyllä parantaa. 

Ja sitten eilen puin Siljan isänpäivän varjolla mekkoon. Ostettu hyvän aikaa sitten, ei käytetty. Tänään poimin Ilsen ylös ja pidin sylissä telkkaria katsellessa, sitten käänsin niin, että nojaa päätä olkapäähän, pitelin käsivarrella kunnes alkoi särkeä ja sittenkin pitelin yhä. Tarve pidellä on melkein kivun kaltainen pakko. Olo on jotenkin helpottunut. 

Tämmöisiä tunnelmia, ehkä kohta palataan sorvin ääreen...

Voimia syksyyn kaikille lukijoille!