Olenko minä tullut hulluksi vai sittenkin ne kaikki muut

Kuinka monta kertaa olet kertonut harrastavasi reborneja ja ajatellut, mitä sinusta ajatellaan? Olet odottanut outoja reaktiota ...ja saanut vielä oudompia?

Onnittelut! Olet yhä täällä, harrastamassa reborneja!

Harrastettuani reborneja nyt muutaman vuoden, olen kuullut melko monta kommenttia ja nähnyt melko monenlaisia ensireaktioita. Olen myös nähnyt melko monenlaista suhtautumista varsinaisten ensireaktioiden jälkeen. Lopulta olen todennut, ettei minussa ja harrastuksessani ole mitään omituista. Kerron salaisuuden: ne muut ne ovat outoja. 

Tässä yleisimmät (typerät) kootut kommentit ei-reborn harrastajilta: 

1. Mitä sun nukeille kuuluu? (Merkityksessä ovatko voineet hyvin, ei suinkaan oletko kuvannut viime aikoina, meneekö harrastuksellasi tai sinulla itselläsi hyvin jne.)

2. Sielläkö ne nyt on kotona yksin?

3. Eikö ole kiva kun ne ei sairastu/ ne ei itke öisin/ ne ei sotke...?

4. Eikö ole kiva, kun ne voi jättää hoitamatta, jos ei jaksa?

5. Ootko ottanut uusia kuvia? *näytän* Ne on kyllä niin aidonnäköisiä herranjumala! Kato nyt tätäkin!

6. Ne on kyllä niin hirveän aidon näköisiä, että ihan hirvittää!

7. Eikö pelota että ne ryömii siellä öisin, kun te nukutte?

Siis tota... Joo! Eli kenellä on vaikeuksia muistaa, että nämä nuket eivät ole oikeita!? Ja toisekseen, että ne on tarkoituksella tehty aidon näköiseksi. Ei sitä tarvitse hämmästellä joka ikinen kerta, se on lähinnä noloa (sinulle kommentoija, ei minulle). Ensimmäiset 10 tai 15 kertaa sen vielä ymmärtää, sen jälkeen voisit vain katsoa kuvia ja todeta, että hienoja on. Aitouden hämmästely on samaa kuin sanoisit: sä siis vieläkin olet ihan hyvä valokuvaaja vai? Ja toi artistikin näköjään osasi hommansa?

 Ja jos et siedä kuvien aitoutta, älä pyydä niitä nähdä. Muutaman kerran jälkeen olet varmaan oppinut, tykkäätkö vai et. En minäkään pyydä nähdä koirasi kuvaa ja sitten kerro, kuinka ruma se on kuvasta toiseen.

Kuvateksti: näyttää nukkuvalta vauvalta... ja siksi otin tämän kuvan! Jos ei näytä oikealta, en ota kuvaa tai ainakaan julkaise/näytä sitä (paitsi ehkä blooperseissa?). Haluan saada katsojan hämmentymään aitoutta ja ihailemaan vauvamaisia yksityiskohtia. Jos haluaisin kuvata nuken näköistä nukkea, voisin ostaa marketista halvalla

Ja rakas harrastajakollega, jos kohtelet rebornejasi kuten oikeita lapsia ja haluat muidenkin tekevän niin, se on minulle ihan fine! En vain itse kuulu siihen osaan harrastajia. Ja tämä näiden kommentoijien pitäisi tietää, se on yleensä kutakuinkin ensimmäinen kysymys ja tulee hyvissä ajoin ennen näitä yllämainittuja. Otan valokuvia ja niiden ulkopuolella nuket ovat seurana ja koristeena. Vaikka nuket kulkevat vaunuissa, vaunut ovat proppi.  Joka reissulta ei oteta kuvia yhtä paljon tai aina ei löydy sopivaa paikkaa tai tilannetta.  Luontovalokuvaajakin käy ulkona usein, saamatta yhtäkään mieleistä otosta palkaksi mutta toisaalta jos olisi täydellinen hetki ja kamera olisi kotona - kyllä harmittaisi. Joskus myös vien nuken ulos koska näytän sitä jollekulle. Mutta Ei, nukke ei ollut raittiin ilman tarpeessa eikä mankunut päästä ulos. Vaikka kirjoittaisin niin kuvani alla. Se on roolipeliä, se on osa tätä harrastusta. Se lisää sitä aitouden tunnetta, jota yritän kuvillani ilmaista ja tavoitella. Se on yhteinen vitsi, jota me rebornharrastajat ja meidän välkymmät tukijamme ymmärtävät. 

Nekin, jotka osaavat leikkiä mukana, ovat eri asia. Mutta he eivät sano noita yllämainittuja kommentteja ja ajattele niitä sanoessaan "sinähän se tässä outo olet enkä minä". He eivät pilkkaa harrastustani lapsellisilla, täysin naurettavilla kysymyksillä, aseta itseään minun yläpuolelleni omilla "normaaleilla harrastuksillaan". He eivät tuo ilmeillään ja eleillään ilmi sitä, mitä ajattelevat: että aikuinen ihminen jaksaa leikkiä tolla lailla nukkejen kanssa. Oikeat ystävät ja tukijat vitsailevat ja nauravat kanssani, eivät minulle. Ja kuten ehkä huomasit, suurin osa oudoimmista kommenteista perustuu siis siihen ajatukseen, että nuket ovat elossa tai olettaisin niiden olevan tai käytän niitä lapsenkorvikkeina. Nukkeja ei joko haluta tai osata nähdä esineinä ja välineinä tai kohteina. Ehkä pitäisi olla itsestään ylpeä, esittämällä heidät kuvissa aitoina saan muutkin unohtamaan, että ne eivät ole. Ja muuten: suuri osa näistä kommenteista on tullut samoilta ihmisiltä. Näyttää siltä, että kun päästät yhden tällaisen suustasi, niitä tulee useampia. Jokainen tapaamani kyselijä ei siis ole outo vaan osa heistä on todella, todella outoja. Tai huonokäytöksisiä tai erittäin ajattelemattomia ja sosiaalisesti sokeita. He kyselevät näitä viikosta ja kuukaudesta toiseen tai aina kun saavat mahdollisuuden. He eivät ole tai eivät ole enää ystäviäni. Vastaan kohteliaasti, koska en ole yleensä näin suora vaan minulla on käytöstavat. Tänne haluan kuitenkin jakaa todelliset tunteeni ajatuksistani ja näistä tilanteista, koska koen, että niistä voivat muutkin hyötyä.

Siis seuraavan kerran kun tapaat tällaisen oudon, ystävän tai ohikulkijan, muista tämä kirjoitus ja neuvo. Hymyile ja ajattele mielessäsi: minun hulluuteni on sentään ihan aisoissa. Se on valjastettuna hyvin tähän harrastukseen. Pidän siitä huolta ja vaalin sitä rakkaudella. Tuo tuossa vastapäätä taas ei tunne hulluutensa rajoja ja se laittaa hänet aukomaan päätään tutuille ja puolitutuille Ja luulemaan, että hän on hauska/osallistuu harrastukseesi/on siitä kiinnostunut, kun hän todellisuudessa vain pilkkaa sinua ja asettaa itsensä yläpuolellesi. Hänen harrastuksensa ei tuo hänelle samaa iloa eikä tee hänestä parempaa ihmistä ja siksi hän seisoo edessäsi/ruutunsa takana ja kommentoi ikävästi sinua/nukkejasi/kuviasi/videoitasi. Jätä hänet omaan arvoonsa ja palaa kotiin nukkejesi kanssa tai luokse. Täällä on paljon meitä, jotka ollaan juuri sinun tukenasi ja annetaan sinun olla sellainen kuin olet. Me emme naura sinulle. Jos nauramme, nauramme kanssasi.

Ja siis toi viimeinen kommentti: kiitos kysymästä, enpä ollut koskaan ajatellut tuota! Että kiitos nyt vaan hirveästi! Kiva mennä nukkumaan illalla, senkin kieroutunut tyyppi XD

Kuvateksti: ei se ole mihinkään ryömimässä. Minä asetin sen siihen, jotta se näyttäisi siltä! Eli nyt se oma mielikuvitus aisoihin (ei minun)

P.s. jos luet tämän kirjoituksen ja huomaat sanoneeni jonkin näistä kommenteista, no hard feelings. Osaan ottaa yhden tai kaksi sellaista kommenttia vastaan. Tärkeintä on se, oletko nauranut ja vitsaillut kanssani vai minulle. Ja kaikille muille, pahanilkisille sieluille neuvo: jos et osaa suhtautua johonkin asiaan, älä puhu siitä. Keksi muuta puhuttavaa. On sallittua olla ymmärtämätön ja suvaitsematon mutta hyvien tapojen pitäisi estää sanomasta kaikkea mahdollista ääneen. Mieti ensin, puhu sitten. Kiitti ja kuitti.