Rebornit terapianukkeina

Varsinkin Instagramin myötä olen saanut paljon kuulla rebornien käyttämisestä niin kutsuttuina terapianukkeina. Se, miten tämä tapahtuu vaihtelee paljon. Osa halailee omia nukkeja kotonaan iltaisin, kun tuntuu rankalta. Varsinkin eriasteisista mielenterveyden haasteista kärsiville nuket tuntuvat tarjoavan tukea ja lohtua. Osa matkustaa nukkejensa kanssa ja yrittää saada reborninsa mukaan sinne minne meneekin, keinoja kaihtamatta. Osa haluaa auttaa reborneilla muita ja vie vierailulle tai lahjoittaa rebornnukkeja vanhainkoteihin tai vastaaviin. Erityisesti Alzheimerpotilaat ilmeisesti hyötyvät näistä nukkevierailuista, vaikka ne ilahduttavat yleensä myös muita. En missään nimessä kannata todellisten ihmissuhteiden täydellistä korvaamista rebornsuhteilla mutta mukavaa täydennystä nuket pystyvät luomaan oikein hyödynnettyinä.

Tänään Alva sai toimia minun terapianukkenani, ihan kokeilumielessä. 

Olin menossa sellaiseen paikkaan, johon normaalisti olisin pyytänyt seuraksi oikeaa ihmistä. K on usein ollut mukanani kun olen sitä tarvinnut, viimeksi ehdoton must hänen läsnäololleen oli leikkaukseni aikoihin syksyllä. Ilman K:ta en olisi uskaltanut lääkärin veitsen alle kävellä, kiitos siitä. Tänään kuitenkin K oli töissä ja totesin, että tällä kertaa ei ole niin isosta asiasta kyse, varmaan selviän ihan itseksenikin, vaikka jännittää. Kotona kuitenkin aloin pohtia, miten voisin helpottaa jännitystä,jota kuitenkin tunsin. 

Kun olen yötä pois kotoa, otan mukaani usein jonkun pehmolelun. Kun olen ollut leireillä, jonne tiedän tulevan lapsia, voisi pehmolelusta olla hyötyä myös muille. Lähinnä se kuitenkin tuo kodin mieleen iltaisin ja ehkä auttaa nukahtamaankin? Ei kuitenkaan tuntunut oikealta ottaa mukaani pehmolelua. Niinpä kohdistin katseeni Alvaan ja totesin, että miksipäs ei. Tarvittaessa voisin nostaa Alvan kassista ja selittää. Jos en tarvitsisi Alvaa, hän voisi istua nätisti kassissa ja nauttia retkestä.

Loppujen lopuksi Alva istui nätisti kassissa koko reissun ajan ja vastapäätä istuneella henkilöllä ei ollut aavistustakaan, mitä minulla oli jalkani vieressä sinisessä olkalaukussa. En tiedä olisiko reissu mennyt ihan yhtä hyvin ilman Alvaa, mutta ainakin minulla oli rauhallinen ja levollinen olo.

Kiitos siis tällä kertaa sinulle, Alva!

"You´re welcome..."