Joulu Lillanin kanssa

Teimme rohkean päätöksen ja otimme Lillanin mukaan viettämään joulua kanssamme. Emme siis viettäneet joulua kotona vaan Kn:n vanhempien luona. Heillä on iso talo ja merkittävästi jouluisempi tunnelma kuin meillä kotona (ei siis millään pahalla meidän koristeluyrityksiä kohtaan kylläkään, ihan ollaan parhaamme tehty). Meillä ei ole esimerkiksi kuusta ollenkaan koska sille ei oikein ole tilaa.  Toinen ongelma liittyi lahjoihin. Kaikki kuvat lahjojen kanssa olisivat olleet mahdottomia meillä kotona, koska yksikään lahja ei olisi meillä kotona enää paketissaan ja ennen joulua oli lähes mahdotonta järjestää photoshotia muille jaettavien lahjojen kanssa. Aika ei yksinkertaisesti tahtonut riittää kunnon photoshootiin kun olisi pitänyt siivotakin. Helpointa oli siis vain pakata Lillan istuimeen ja varoittaa juhlaväkeä ylimääräisestä vieraasta.

Suuren osan päivää meillä oli puuhaa tavanomaisten jouluperinteiden kanssa. Tavanomaiset joulupuurot syötiin ja lahjat jaettiin illalla ihan ilman Lillania. Hän nukkui tosi nätisti koko illan yläkerrassa eikä päästänyt ääntäkään. Myöhemmin tulleet vieraat huomasivat vasta lähtiessä,että jotain on ollut tekeillä kun kannoimme kopan alakertaan. Järjestimme kuitenkin iltapäivällä Lillan-aikaa ja kunnon kuvaamistilaisuuden ja valtasimme jouluisimmat alueet omiin tarkoituksiimme. Hiukan touhujamme ihmeteltiin mutta olin todella tyytyväinen saatuihin kuviin. Oli myös ihan hauskaa näyttää nukkeharrastusta taas yhdelle joukolle ja yrittää selittää sitä. Selittelyynkin alkaa jo puolen vuoden jälkeen tottua. Esimerkiksi turvaistuimen käyttöä on helppo selittää ulkopuolisille pelkällä nuken hinnalla. Jos on ostanut nuken 200-400 eurolla, on varmasti hyvin tyytyväinen löytäessään sille turvaistuimen viidellä eurolla käytettynä. Käytännölliset isätkin ovat selityksen jälkeen sitä mieltä, että turvaistuimen käyttö on vain järkevää. Ei tarvitse edes vetää realismikorttia esiin. Kukaan tuskin haluaisi kanniskella vastaavanhintaisia tavaroita ilman asianmukaista suojausta missään. Varsinkaan bussissa kuljettelu ei ole kauhean helppoa mitenkään päin, kaikki vaihtoehdot kassista reppuihin ja sylissä kuljetteluun, puhumattakaan rintarepusta ynnä muista eivät ole järin turvallisia. Kun turvaistuinta ei vielä ollut, Hiippis muutti minun kanssani rinkan sisälle pakattuna, vaatteilla jokapuolelta suojattuna. Ja tottakai vain Mamma sai koskea rinkkaan.

Lillan bussissa

Ennen varsinaista perillepääsyä teimme tavanomaiset valmistelut. Lillan puettiin asianmukaisesti, vyötettiin istuimeen ja mukaan pakattiin kaikki tavarat ja rekvisiitta. Asianmukainen pukeminen ja suojaaminen ovat sekä tapa saada rauhaa muilta matkustajilta (menomatkan taitoimme busseilla) että nuken suojaamista ulkomaailmalta (törmäyksiltä ja lumelta jne.) Saimme matkustaa taas kerran ilman, että kukaan varmaan huomasi,että kuljetamme nukkea. Lillan oli täysin peitetty istuimeen vaunuverhon alle, hänet oli puettu kuin oikea vauva, joten vaikka joku olisi nähnyt vilauksen hänestä, ei olisi tarvinnut kauhistella lumiseen ja kylmään vietyä alipuettua vauvaa. Lillanin jalat oli vielä varmuudeksi peitetty harsoliinalla jolloin turvavyön takia osittain aukijätetty haalaripussi ei ihmetyttänyt ketään. Nyt ymmärrän miksi joissakin haalareissa on nykyään reikä edessä auton vöitä varten, ei ollenkaan niin urpoa kuin olen niitä katsellessani ajatellut :D




Seuraavaksi kuvakollaasi Lillanin joulusta:

Pienet päikkärit sohvalla matkan päälle

Joulufiilistelyä kuusen alla ja lahjojen paljoutta

Lisää lahjapaljoutta

Lillan katselee joulukylää

"Joulukuusi on niin jännä!"

"Lahjatkin ovat jänniä, ainakin tämä naru!"

Joulukylä oli niin hieno, että sitä piti katsoa uudelleen

Yksi parhaita kuvia mitä olen Lillanista ottanut, 

niin kaunis

Nallesta voimaa jatkaa juhlintoja

Ilmeisesti oli hyvä joulu kun hymyilyttää niin

Joulunjälkeistä rauhaa ja hyvän uuden vuoden toivotuksia Rebornmammalta ja tytöiltä kaikille lukijoille!