Tyttöjen lempilelut

Kirjoitin tyttöjen lempileluista postauksessani "Onko nukella persoonallisuus? - Har en docka en personlighet?". Jokaisella nukella on siis lelu, joka on joko tullut heidän mukanaan edellisestä kodista tai täällä minun luonani heitä varten ostettu. Nämä lelut ovat muodostuneet myös osaksi tyttöjen kuvitteellista "persoonaa" tavalla tai toisella. Pidän yleensä huolta siitä, että tytöillä on lelunsa, kun he menevät iltaisin nukkumaan. Jos nukke matkustaa, matkustaa lelu mukana kuten oikeallakin lapsella. Hiippiksellä oli esimerkiksi omansa mukanaan aikoinaan kuvausreissulla vaikkei sitä kuvissa taida näkyäkään.

Halusin siis tehdä esittelypostauksen nukeista lelujensa kanssa.

Alva ja Garny-peikko

Alvan Garny-peikko on siis Zelfs-peikko, joille on myös omat keräilijänsä. Alva ei vaikuta oikein pehmolelutyypiltä ja siksi kun näin Garnyn, halusin hänet ostaa. Garny on peikon alkuperäinen nimi, ei meidän antamamme. Nimi kuitenkin sopii hyvin yhteen Alvan kanssa, joka nukkuu "lankalaatikossa".

Silja ja Pupu

En yhtään tykännyt Pupusta kun Silja muutti meille. Itseasiassa ostin Siljalle, meidän Puputytölle toisen pupun mutta eihän se sitten ollut yhtään sama asia. Jotenkin tuntui siltä, että toinen pupu oli huijari ja on julmaa riistää Siljalta Pupu. Luulen itseasiassa, että syy alkuperäiseen inhooni Pupua kohtaan johtui siitä, että Siljan perheen koirat olivat mahdollisesti "maistelleet" Pupua. Joka tapauksessa mielikuvieni Pupu oli likainen ja ällöttävä (voin toki muistaa väärinkin ja Pupu muuttui mielikuvissani, koska en vain pitänyt siitä). Kun Silja sitten tuli pari kuukautta alkuperäisen vierailumme jälkeen (kävimme siis tutustumassa Siljaan ennen ostopäätöstä) postissa, Pupu oli kyllä ihan freeshi ja puhdas. Nykyisin Siljalla on vain yksi Pupu ja huijarikaniini on kadonnut johonkin (varmaan Silja suivaantui meidän huijarikaniyritykseen ja heitti sen salaa parvekkeelta alas, kun emme olleet kotona..).

Solveig ja Raitapossu

Solveiglla ei ollut lelua mukanaan kun hän muutti meille. Siksi lelu piti siis hankkia. Minulla ei ollut tässä mitään kiirettä vaan odottelin, että oikea lelu kävelee vastaan. Selailin nettikirppareita ja etsin sitä oikeaa lelua. Kävin myös kaupoissa leluosastoilla ja vauvojen osastoilla mutta mikään lelu ei tuntunut oikealta. Sitten löysin omituisen näköisen possun, unirätin, joka oli muistaakseni ostettu Amerikasta. Myyjä kehui, että toista samanlaista ei tule vastaan ihan äkkiä. Ajattelin, että ompa omituisen näköinen sika - ja niin Soliksen tyylinen kaveri. Minusta tuntui heti, että tuon possun erikoisuus sopisi varmasti yhteen hiukan erikoisen Solveign kanssa. Niinpä possu tilattiin ja sen myyjä toi sen oikein itse postiluukusta (koska sattui asumaan lähellä). Aluksi näytti siltä, että tuo parivaljakko ei sovi yhteen mutta nykyään Raitapossu on ihan Soliksen oma kaveri.

Amanda ja Nuutti-Kuutti

Amanda muutti meille Nuutti-Kuutti mukanaan. Otin sen laatikosta ja vilkaisin "Kas Nuutti-Kuutti!". Niin se siis sai nimensä. Minulla on tapana antaa nimiä kaikelle muullekin yhtä spontaanisti aina kun tarvetta ilmenee (ja vaikka ei ilmenisikään). Amandan lievästi huolestuneeseen ilmeeseen Nuutti-Kuutti sopii mainiosti. Se antaa pörröisellä ilmeellään pehmeyttä Amandaankin. Amanda tuntuu nukkuvan aina rauhallisemman näköisenä kun Nuutti on lähellä. Amandalle sopii myös hiukan erilainen pehmo. Pelkät nallet koko porukalle olisivat minusta hiukan tylsiä.

Hiippis ja Miffy-pupu

Hiippikselle on aina ollut hankalaa löytää oikeanlaista pehmolelua. Siksi Hiippiksellä on edelleen yhdeltä kirpparireissulta mukaan tarttunut Miffy-pupu. Yleensä lasten lempilelut ovat isompia, siksi Miffy näyttää hiukan hassulta Hiippiksellä. Hiippis lainasi aluksi joitakin minun vanhoja vauvalelujani, jotka olen säilyttänyt mutta ei lelujen omistajuutta ole niin helppoa siirtää, ei edes nukelle. Niinpä Miffy on edelleen jäänyt Hiippiksen ainoaksi pehmoleluksi. Ehkä hänelle löytyy myöhemmin joku, joka tulee Miffyn rinnalle, mutta tuskin pystyy sitä korvaamaan.

Ingalill ja Nalle

Ingalillin Nalle tuli yhdessä valkoisen pupun kanssa, joka on ollut Peppiinalla. Nalle oli niin suloisen näköinen ja pehmoleluna niin perinteinen, että sopi hyvin yhteen Lillanin klassisen tyylin kanssa. Hauskaa Nallessa on sekin, että hän on suunnilleen yhtä pitkä kuin omistajansa ylipitkine jalkoineen.

Varpu ja Hauva

Varpulla ei ollut mitään lelua mukanaan, kun hän tuli. Niinpä, kun olin shoppailemassa ihan muita asioita, päädyin lastenvaate- ja leluosastolle, aikomuksenani mahdollisesti löytää tuo puuttuva lelu. Katseltuani tarjontaa aikani totesin, että tämä ainokainen koira sopii hyvin yhteen Varpun ruskeiden silmien kanssa. Tässäkohtaa minulla oli ehkä vähän turhan kiire ostaa joku vastaantuleva lelu, Varpu vaikutti uudessa kodissaan niin pieneltä ja avuttomalta ilman lelua. Ehkä sopivampi ja vielä enemmän Varpun näköinen ja oloinen lelu kävelee vielä vastaan. Varpu vaikuttaa olevan kuitenkin ihan tyytyväinen tähänkin kaveriin, sitä on kiva halailla iltaisin ja öisin. Koiran korvat ovat myös ihanan pehmeät. Sydän Hauvassa toi heti mieleen Varpun mukana tulleen huovan, jossa myös on sydämiä.Päätöstä joudutti varmaan myös se, että kyseinen elokuva on yksi suosikkejani lapsuudestani. Uniriepuleluja on tarjolla paljon, mutta harvoin ajattelen, että ne sopivat jonkun nuken leluksi. Varpulle ja Solikselle ne sopivat.