Tämmöisen kysymyksen varaan lähdin siis rakentamaan postausta. Eli kerron hiukan vaatteiden käytännöllisyydestä rebornkäytössä. Otan samalla tarkasteluun sekä sisä- että ulkovaatteet, koska kuitenkin osa huomioonotettavista asioista koskee molempia.
Tämä minun niin suuresti rakastani kuva joutuu nyt tarkastelun kohteeksi. Kuvassa on itseasiassa yksi juttu, joka ei ole niin sanotusti sliipattu. Vetoketju on nimittäin auki ihan siitä syystä, että se ei mene kiinni! Ilse Läskileuka Reborn liikenteessä nimittäin. Molon haalareissa on aika nafti kaula-aukko ja en todellakaan halua rikkoa kumpaakaan, nukkea tai haalaria tai sen puoleen alla olevaa vaatettakaan, joten vetoketju saa olla tyylittömästi auki. Onneksi tämä toisaalta tuo elämänmakuisuutta kuviin, harvan lapsen vaatteet ovat yhtä ryhdikkäästi päällä tilanteesta toiseen kuin meidän tenavilla.
Tässä yllä olevassa kuvassa taas näkyy tollanen "lepuke" (aika hyvä sana vaikka itse keksin, saa käyttää ja ilmiantaa Kotukselle kuukauden sanana...), joka estää sekä vetoketjua haukkaamasta palaa oikean lapsen leuasta, että (meidän tapauksessa) naarmuttamasta ja hankaamasta maaleja. Sen puuttuminen ei varsinaisesti estä käyttämästä vaatetta mutta kuvissa uskaltaa vetää vetoketjun perille asti, kun sellainen on. Nämä samat ohjesäännöt pätee myös sisävaatteissa oleviin vetoketjuihin, lähinnä siis huppareihin, joita meillä käytetään jonkun verran. Olen itse hupparifriikki joten en jaksa saada niistä tarpeekseni. Hupparit ovat toki myös käytännöllisiä pukea, ei tarvita pään yli vetämistä ja alla olevaa vaatetta voi esitellä jättämällä vetoketjun auki puoliksi tai kokonaan.
Kengät ovat aina olleet murheenkryyni. Toisaalta vetoketjut ovat käteviä mutta nauhoilla saa kengät kiristettyä paremmin oikean kokoisiksi. Kenkiä on todella vaikea ostaa reborneille. Kengissä on myös se hankaluus, että ne helposti oikean kokoisina ja tietysti myös liian pieninä hankaavat maalia. Liian suurina ne eivät välttämättä mahdollista esimerkiksi Avelinan seisomista tai photoshooteissa ne putoilevat kanniskeltaessa (muutenkin kuvaaminen ulkona saattaa olla hankalaa, siihen ei hyppiviä popoja kaivata). Ostan kuitenkin mieluummin liian suuria kenkiä ihan siksi että kengät saa jalkaan nukkea vaurioittamatta. Päädyn usein ostamaan kenkiä käytettynä mitä ei pitäisi tehdä koska mikään mittanauha kuvassa ei kerro kengän todellista kokoa (tässä minulla on harjaantunut silmä, joka kertoisi livetilanteessa kohtalaisen hyvin kenelle kengät sopii ja mitkä kengät eivät käy kenellekään). Ilsen jalkaan esimerkiksi pitää olla melko tilavat kengät.
Kuvateksti: Nämä sandaalit ovat olleet oikea löytö! Ne saa kiristettyä hyvin ja ovat olleet riittävän tilavat. Ja maksoivat vain muutaman euron. |
Kaikista helpoimmat kengät ovat tossumaiset Stonzit. Niillä voi myös kävellä mutta ne ovat enemmän tossut kuin kengät, pussimaiset suojukset, jotka on mahdollista kiristää kuminauhoilla nilkan kohdalta sekä ylempää tossun suulta. Stonzit ovat myös liikuntavammaisten keskuudessa (eniten heidän, jotka eivät kävele) suosittuja pitkälle kouluikään, samat menee säällä kuin säällä, tukikengillä ja ortooseilla sekä ilman. Stonzeihin saa myös sisälle toppaukset eli käyttää voi vuoden ympäri! Stonzeissa ainut ongelma on hinta, ne eivät ole ihan halpoja. Meillä on yhdet, ei toppauksia.
Kuvateksti: tämän näköiset on meidän Stonzit. Menee kenelle vaan! Ei haittaa vaikka menisi toisella polviin saakka ja toisilla varsi jää alemmas, tyylikkyys on silti taattu. |
Sitten se vedenpitävyysasia: Antonilla on sadevaatteet, kurahousut ja saappaat. Ihan siitä syystä, että Antonia olen kuvannut useita kertoja maassa istuen ja saanut jonkun haalarin takamuksen märäksi. Mielestäni Antonin ikäinen on myös juuri siinä iässä, missä maassa kuuluukin istua ja möyriä. Vaikkei Ilsen ja Antonin kokoero ole huikea, koen heidän ikänsä ihan eri tavoin. Anton on myös kasvoiltaan enemmän ison pojan näköinen kun Ilse taas on vauvamaisempi. Voi olla että myöhemmin pitää ostaa Ilsellekin haalari, jossa ei pelota liata polvia. Juuri nyt Ilse kantaa valitettavasti söpön tytön raskasta roolia, jossa vaatteiden pitää pysyä siisteinä ja ulkokäytössä on paljon epäkäytännöllistä vaatetta, kuten vaaleaa Newbietä.
Koskaan ei ole meillä reborn kastunut ihan kunnolla. Vaatteet ovat olleet ne, jotka ovat olleet märät, ei koskaan itse nukke. Pisaroita on voinut olla naamalla ja olen putsannut nukkejani myös hellästi vedellä ja pumpulilla.
Kuvateksti: tätä Instagramissa julkaistua kuvaa varten Anton oli istutettu muovipussin päälle istumaan varmuuden vuoksi jotta takamus ei kastu. |
Sisävaatteet
Bodyissa kietaisubody olisi muuten varmasti kätevämpi, niitä ei tarvitse kiskoa pään yli niin, että ripset ja hiukset lähtee päästä. Henkilökohtaisesti en vain pidä niistä kauheasti ja onneksi voin ottaa kaiken tarvitsemani ajan nukkea pukiessa, ei tarvitse kiirehtiä, koska puettava ei hermostu. En pidä kietäisumalleista yhtä paljon myöskään siksi, että ne myös jättävät usein eteen kaistaleen paljasta ja se ei taas kangasvartalon kanssa toimi. Meidän nukeista kangasvartalo on siis kaikilla muilla paitsi Siljalla ja Hiippiksellä. Siljallakin pään raja kulkee kaulalla, joten kietaisubody ei ole hyvä hänellekään, raja jäisi näkyviin. Yleensä suosin Siljalla bodeja tai t-paitoja, jotka nousevat riittävän ylös kaulalle. Ehdottomasti pukemista helpottavat rehelliset napit tai nepparit joko olkapäällä tai selässä.
Housuosastossa vastaavia pulmia ei niin ole joskin venyvyys helpottaa. Jäykät farkut eivät oikein istu rebornien taipuneisiin jalkoihin. Toisaalta olen huomannut, että osa legginsseistä venyy tosi paljon osan päällä. Siljalla on muutamat legginssit venyneet kovasti jalassa olosta, koska polvet ovat sen verran koukussa ja venytys ei lopu ikinä. Jos siis olet ostanut rebornin vain siksi, että vaatteet eivät kulu päällä koskaan, joudun toteamaan että kyllä ne kuluvat, toki paljon vähemmän ja eri tavoin.
Kuvateksti: Siljan pään raja kaulalla näkyy tosi selkeästi kun siihen kiinnittää huomiota... en tiedä olenko ainoa, jolle tämmöinen voi pilata koko kuvaussession kuvat 🙈 |
Jarrusukat ovat joskus tarpeen! Lähinnä nämä ovat meillä tarpeen Avelinalla, joka toisinaan seisoo kuvissa. Meillä kun on parketti niin siinä iloisesti pienet jalat luistaa... Jarruista on muuten melko paljon haittaa, koska ne eivät välttämättä mene esimerkiksi kenkiin yhtä helposti pujottaen.
T-paidat ja lyhythihaiset bodyt voivat olla käytännöllisiä. Niillä saa peitettyä kangasvartaloa esimerkiksi hihattoman mekon alla ja silloin voi ostaa erilaisia hihattomia mekkoja ja pitää kuitenkin samaa yksiväristä alla.
Kuvateksti: ilman t-paitaa tämäkään kukkaromper ei pääsisi oikeuksiinsa ja hienot käsivarret päättyisivät kankaaseen. Itse en tykkää näyttää nukkejen "nukkemaisia osia" kuvissa. |
Yksi erittäin käytännöllinen juttu olisi, jos meillä olisi myös jotain kuosittomia vaatteita, erityisesti kuosittomia yläosia. En yleensä pue päästä varpaisiin samaa ja kahta eri kuosia en kärsi yhdistää. Tai siis Jos yhdistän, kärsin. Esteettinen sieluni ei sitä kestä. Siksi olisi ihan fiksua olla yksivärisiä yläosia tai alaosia. Mutta... niin käytännöllinen en ole osannut olla. Rakastan niin paljon erilaisia kuoseja, varsinkin luontokuoseja, että yksivärisiä ei ole niin tullut ostettua. Ilsen kohdalla olen onnistunut ostamaan melkoisen valikoiman yksivärisiä legginssejä jolloin kuosilliset paidat ovat päässeet enemmän oikeuksiinsa.
Kuvateksti: väriä on paljon ja niin on kuosejakin |
Millaisia vaatteita teidän reborneilla on? Ostatteko käytännöllisiä vaatteita vai onko ulkonäkö tärkein? Jäikö jotain vaatteita puuttumaan tai tuliko jatkokysymyksiä mieleen? Jätä kysymyksesi kommentteihin alle!
Kiitos, kun luit!
Tosi hyödyllinen postaus, koska nämä kysymykset tulevat varmasti kaikilla harrastajilla vastaan jossakin vaiheessa. Ostelen usein söpöjä vaatteita vain huomatakseni, että kaula-aukko on liian laaja tai kangasosat näkyvät hihansuista. Kuvissa onneksi pystyy säätämään, vaikka ei ihan sopiva olisikaan. Jokin vaatekappale voi myös olla vaikea pukea ylle, kun nukke ei kuitenkaan liiku ihan yhtä joustavasti kuin oikea vauva. Puen aina mieluummin alakautta kuin pään yli, jos se vain suinkin onnistuu.
VastaaPoistaSanna
Kiitos kommentistasi Sanna! Muutkin harrastajat ovat tulleet kehumaan erityisesti tätä postausta. Vastaavanlaisia saa toivoa jos jokin tietty juttu mietityttää mutta monta kirjoitusta on tässä jo syntymässä kun ehtisi kirjoittaa, että voi päätyä jonon hännille 😆
Poista