Ilse reissussa - eli miten matkustaa reborn mukanaan osa 2

Heti ensimmäisen tekstin jälkeen sain viestiä kaverilta, että eikö siellä kukaan ihmettele, miten se vaan nukkuu niin rauhassa. Oikean vauvan vaunut myös heiluvat liikkuvan pienen mukana yleensä jonkin verran. 

Kuvateksti: Näin mä olen näitä tänään pitänyt. Vaunuverho estää näkemästä itse vaunuihin ja hyttysverkko pitää verkon paikoillaan tuulesta huolimatta. Samalla näkyvyys estyy vielä vähän lisää. Hyttysverkon taika on myös siinä, että kauempaa näkyvyys estyy vielä enemmän kuin läheltä.

Vastaus: Eipä kukaan oikeastaan ihmettele, suurimmalla osalla on muuta puuhaa. Pikkulasten vanhemmat, jotka istuvat lähellä ovat tässä ehkä pahin riski, heillä on "syy" kommentoida toisia pieniä matkalaisia ja he tietävät vauvoista yhtä ja toista tuoreesta omasta kokemuksesta. Mutta, kaikella toinen puolensa, pienen vauvan vanhempi uskaltautui pyytää meitä tavaroiden vahdiksi juuri siksi, että me ollaan "samaa joukkoa". Heidän joukkoonsa kuulumisesta ja niin sanotusta niputtamisesta en siis suuttuisi.

Toisaalta juuri siksi ei ehkä puututa, että tiedetään miten vähän itse toivotaan muiden kysymyksiä ja kommentteja omasta vauvasta ja niiden tekemisistä. Positiivisetkin kommentit on moni opetellut pitämään omana tietonaan nykyään.  Ei enää kommentoida samalla tavalla asioita kuin ennen. Meillä myös toisaalta matka on niin lyhyt, että siksi kukaan ei tajua mitään ihmetellä. Niillä rajoilla ollaan kuitenkin, että pystyykö oikeasti lapsi olemaan noin kauan piipahtamatta kertaakaan, ainoastaan nukkuen. Mutta ei, tälläkään reissulla kukaan ei kysynyt. Ainoa "hiffaaja" oli mahdollisesti puistossa ollut pikkutyttö, hän teki mielestäni ylimääräisen roskisreissun katsoakseen, kuka vaunuissa on mutta pyrähti pakoon kun taktisella hetkellä käänsin kasvoni hänen suuntaansa. Hänen ilmeensä oli "en tuijota, enkä ole tässä!"

Kuvateksti: tällä lailla me käveltiin myöhemmin päivällä puistossa, osan aikaa verhon kanssa tai kuomu alhaalla 

Ollaan pyöritty monta tuntia kauppakeskuksessa ja rauhassa saatiin olla, joka paikassa. Toki olen pitänyt vaunuverhoa paikoillaan kaupoissa, oleskelualueella otettiin Ilse pois vaunuista syliinkin, eikä kukaan ainakaan tullut sanomaan mitään erikseen. En kyllä nähnyt tuijottelijoita. 

Kun jätimme kauppakeskuksen taaksemme, heitimme myös verhot ylös ja Ilse pääsi maisemia katselemaan. Tarpeen mukaan veivasin kuomua ja verhoa ylös ja alas sen mukaan, miten aurinko paistaa. Jos koin, että tulee liikaa silmiin, laitoin alas ja varjossa nostin taas ylös. Minun itseni tekee häijyä katsoa,  kun aurinko tulee suoraan silmiin. Tietysti pitkiä aikoja auringossa ollessa on hyvä suojella nukkea kuumenemasta, penkillä istuessa käänsin aina kasvot varjoon päin. Näin on minusta muutenkin luontevinta, yleensä penkit on aseteltu niin, että penkin viereen laitetut vaunut ovat poispäin hiekkatiellä kävelijöistä. Näin päin muutkin vanhemmat pitävät vaunujaan, jotta saavat vahtia ja ihailla jälkikasvuaan. 

Kuvateksti: Ilse ihailee jotain punaisia kukkasia (ihan en muistanut pitää samalla hortensiapäiväkirjaa ajan tasalla).

Etenen myös yleensä matkalla seuran ja kanssaihmisten mukaan. Pidän nukkea enemmän näkyvillä, kun seura on sellaista ettei se heitä häiritse. Kauppakeskuksessa ei olla vain omassa seurassa joten pidän yksityisyyttä yllä pitämällä nuken näkyvissä. Ei kaikkien tarvitse tietää kuka vaunuissa istuu. En vedä showta eikä siksi kenenkään tarvitse sitä nähdä. Esirippu eteen. Kavereiden kesken harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ja erityisesti valokuvaus ovat niitä yhteisiä juttuja joten "oman shown vetäminen" tuntuu luontevalta. Nukke herättää keskustelua tai on herättämättä. Minusta sitä on kiva katsella ja etsiä samalla sopivia kuvauspaikkoja. Samalla tavalla suhtaudun kavereiden mahdollisiin koiriin. Tulkoon mukaan vaan! Koirilla ja reborneilla on vähän sama rytmi, molempien kanssa pysähdytään hyviin paikkoihin ja matka katkeilee. Kierrellään ja kaarrellaan ja etsitään hyviä mestoja, edetään fiiliksen mukaan. 

Tämä on myös yksi rebornmatkustelun hyviä muistisääntöjä: älä kohkaa! Jos olet luonteeltasi kohkaaja, se on asia erikseen, osalle se sopii. Mutta itse olen luonteeltani kohkaaja eikä se minulle sovi rebornmatkailussa. Tykkään suunnitella ja varautua rebornien kanssa matkustaessa. Vaunujen hyvä puoli on siinä, että mukaan mahtuu tavaraa. Me tarkistettiin sää ja pakattiin silti mukaan sekä sontikka, sadetakki että vaunujen sadesuojus. Eikä kaduta. Jos olisi satanut, ei olisi haitannut. Mukana oli myös vaatteita Ilselle kahdesta syystä: voi kuvata eri vaatteissa jos huvittaa ja voi pukea vauvan "asiallisesti", jolloin herättää vähemmän huomiota. Ulkokuvista myös usein näkee tavalla tai toisella, vastaako vaatetus säätä vai ei. Kuvatkin saattavat onnistua siis paremmin kun hiukan pakkaat ja valmistaudut. 

Kuvateksti: Itse olen kiinnittänyt jo vaunuja ostaessa huomiota alakorin tilavuuteen. Meillä kun usein on käytössä ratasistuin niin mukaan mahtuu aikalailla kamaa (kuten kuvasta näkyy). Koppa syö tuota tilaa jonkin verran ja alatilaan ei ole yhtä helppo laittaa esimerkiksi reppua. 

Matkalla: Varaa "lapsivara". Eli se aika, joka menee vaunujen kanssa kulkemiseen ja puljaamiseen. Etsi hissi, äläkä yritä itkien raahautua portaita ylös, koska on kiire. Malta odottaa ruuhkassa äläkä tunge läpi. Jos rattaat oikuttelevat, ota aikaa katsoaksesi, mistä kiikastaa. Katsele paikkoja kulkiessasi sillä silmällä, että olet liikkeellä vaunujen kanssa. Opasteet auttavat todella paljon, mutta niiden ohi ei kannata juosta kuin viitapiru vaan pitää liikkumisen tahti sopivana, jotta ne ehtii huomata myös silloin, kun et niitä siinä hetkessä tarvitse. 10 minuuttia myöhemmin se tieto, että jossain on vessa, johon mahtuu vaunut voi olla kullanarvoinen. 

Kuvateksti: ai niin, unohtui kertoa: ostin vihdoin oman kameran! Minulla on ollut jo vuosia vanha digikamera joka kuitenkin on oikutellut latauksen kanssa ja siksi ostin pienen modernin järkkärin, johon säästin ahkerasti muutaman kuukauden. Tässä näkyy kalansilmä-filtteri käytössä. Se osaa leipoa "Ilse-pullia" 🤣

Takaisin tullessa muuten varattiin liput junaan 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Ja silti saatiin ihan hyvät paikat, seuran kanssa vierekkäin ja vaunut vaunupaikalle. Joskus siis näinkin.

Kiitos kun luit! Jätä ihmeessä kysymyksiä ja kommentteja, meidän reissuista saat lukea taas viikon päästä ja voin seuraavassa postauksessa vastata mahdollisiin kysymyksiin.

(Tämä ja edellinen postaus on luotu poikkeuksellisesti kokonaan älypuhelimella. Tämä saattaa aiheuttaa tietokoneella lukijoille yllätyksiä, joista voi huomauttaa jos sellaisia huomaa. Käytän aina esikatselua ja yritän puuttua pahimpiin pulmiin ennen julkaisemista.)