Kammottavat rebornit - vai osoitus "Outo laakso" -ilmiöstä

Osa ihmisistä pitää reborneja kammottavina. Kaikenlaiset pelot (joita minulla itselläni on ollut monta) ovat muuttuneet kiehtoviksi, kun olen alkanut tutkia fobioita ja pelkäämisen alkuperää. Tiedostamisen kautta olen oppinut paljon omista peloistani ja pärjäämisestä ylipäänsä (en siis väitä nauttivani pelkäämisestä, pelkään osaa asioista edelleen mutta myös tiedän, miten paljon pelkääminen voi estää minua nauttimasta elämästäni). Osa ihmisistä, joita rebornit kammottavat, eivät ole ollenkaan valmiita tutkimaan pelkoaan tai edes halua ajatella, että "vika" saattaa nuken sijasta olla heissä itsessään. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa edes jotakuta tunnistamaan ja kohtaamaan pelkonsa joko reborneja tai muita ihmistä muistuttavia nukkeja tai inhimillisiä robotteja. Osa pelkääjistä nimittäin saattaa kärsiä outo laakso -ilmiöstä. Mikä tämä ilmiö sitten on ja miten se ilmenee?

Wikipedia tietää kertoa asiasta seuraavaa (linkki wikipedian sivuille):

"Outo laakso (engl. uncanny valley, saks. das unheimliche Tal) on ihmisen mallintamiseen liittyvä hypoteesi, jonka esitti Masahiro Mori vuonna 1970. Alun perin hypoteesi on esitelty robotiikan yhteydessä, mutta se soveltuu myös esimerkiksi tietokoneanimaatioon. Sille ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimitystä, myös muun muassa epämukavaa, kammottavaa ja vierasta laaksoa on ehdotettu.

Morin hypoteesi väittää, että kun robotista tehdään vähitellen ulkonäöltään ja liikkeiltään enemmän ihmisen kaltainen, ihmisen suhtautuminen robottiin on myönteisempää ja empaattisempaa. Jossain vaiheessa saavutetaan piste, jossa suhtautuminen muuttuukin yllättäen jyrkän torjuvaksi. Siinä pisteessä robotit alkavat näyttää oudoilta ja mahdollisesti vaarallisilta ihmisiltä. Kuitenkin kun robotti muistuttaa aina vain enemmän normaalia ihmistä, ihminen alkaa lopulta tuntea sitä kohtaan samoin kuin tuntisi oikeaa ihmistä kohtaan.Tätä torjuvan suhtautumisen aluetta nimitetään oudoksi laaksoksi. 

Nimi kuvastaa ajatusta, jossa ”melkein ihmisenkaltainen” robotti vaikuttaa ihmisestä liian oudolta ja vieraalta herättääkseen empaattisia tunteita.Ilmiötä on käytetty hyväksi kauhuelokuvissa, joiden nuket, robotit ja elävät kuolleet ovat miltei-ihmisenkaltaisuudessaan pelottavia. Vahakabinetin nuket voivat myös olla samasta syystä häiritsevän näköisiä, vaikka tämä ei olisikaan niiden tarkoitus."

 

Hänen ekalla ulkoilullaan ei tullut ketään kysyjää vastaan

 ja kaveritkin ovat olleet pääasiassa asiaan vihkiytyneitä. Ketään ei siis tämä kuvan

tyyppi ole vielä pelottanut, vaikka häntä (Ilseä) kuvaa hyvin sana "ultrarealistinen"

 

Hassua  kyllä, olen joutunut itse outo laakso -ilmiön todistajaksi suunnilleen kaikkien muiden nukkejen paitsi juuri rebornien kanssa. Siksi ymmärrän hyvin ihmisiä, joita rebornit pelottavat ja kauhistuttavat. Minulla outo laakso -ilmiö kuitenkin herää nimenomaan kauhuelokuvissa eniten esitettyjen nukkejen kanssa, niiden ihan nukkejen näköisten nukkejen, jotka alkavat käyttäytyä kuin ihmiset. Kun nukke alkaa kävellä, puhua tai edes sulkee tai avaa silmänsä itsekseen, minussa herää kauhureaktio. Jopa itsekseen soiva lelu on kammottava. Se minkä ei kuuluisi liikkua ja elää, liikkuu. Ainut ääntelevä nukke josta olen lapsena pitänyt on ollut Annabella, joka ei sanonut yhtään sanaa, äänteli kyllä muuten. Sen sijaan toinen nukke, jonka sanavarastoon kuuluivat "I'm hungry", "I love you" ja "Can we play?" herätti minussa vuoroin kauhua ja vuoroin säälin nukkea ja hoidin sitä. Minua häiritsi myös se, että nuken silmät menivät auki ja kiinni. Pitelin nukkea usein niin, että silmät eivät liiku. Muissa nukeissa se ei häirinnyt, koska ne eivät puhuneet. Eli juurkin ns. inhimillisyyden lisääntyessä aloin vieroksua nukkea. 

Lapsuudessani en juurikaan piitannut nukeista, jos totta puhutaan. Nukkekausi kesti noin 6-8 v välillä ja hoidin pääasiassa vain Annabella-nukkea. Muuten äitini kyseli, miksen ikinä leiki nukeillani. Ne lähinnä lojuivat kaapissa ja otin niitä välillä ulos hoitaakseni niitä, harjatakseni hiuksia ja vaihtaakseni vaatteita. Nukkeja näkyy paljon lapsuuden kuvissa mutta ne kulkivat mukana, olivat kuin mini me, jolle kerroin ajatuksiani. 

 

Alva on eniten "mini me", hän on kulkenut monessa mukana

 

Kun ajatus nuken omistamisesta heräsi uudelleen, ajatukseni oli hankkia nukke, jota voisin kanniskella ympäriinsä, jälleen mini me. Hartsiset bjd-nuket kuitenkin herättivät usein "outo laakso" ilmiöstä tutun vieroksunnan. Pelkäsin, että nukke alkaisi liikkua yöllä, kauhuelokuvien tapaan. Reborneja en sen sijaan pelännyt. Vahvoihin ilmeisiin totuin, kun olin ostanut Siljan. Rakastuin Siljassa silmiin, jotka katsoivat takaisin, kuin Silja voisi melkein räpäyttää niitä. Yleensä Siljan aidot silmät herättävät eniten levottomuutta ja "outo laakso" -ilmiötä muissa ihmisissä. Minä sen sijaan rakastan nukkeja, joiden silmät ovat auki. Haluan saada ne katsomaan kameraan, näyttämään mahdollisimman aidoilta ja juuri siltä, että ne voisivat lähteä liikkumaan. Näyttäessäni nukkejeni kuvia valitsen usein ne, joista ei todellakaan arvaisi, että ne ovat nukkeja. Piilotan nk. nukkepiirteet eli kangasvartalon ja nivelet ja yritän varmistaa, että nukkejen vinyyli ei kiillä kuvissa. 

 

En ota ikinä tällaisia kuvia muuten, kuin näyttääkseni todellisuuden nukkeilun takana

 

Ja entäs ne kauhurebornit? Olen oppinut pitämään kauhunukeista rebornien kautta. Ehkä eniten pidän aaveiden näköisistä reborneista mutta olen oppinut myös pitämään zombie reborneista (huom. kummituksista olen aina pitänyt, zombiet taas... en suostu katsomaan zombie-elokuvia ikinä, käännän kanavaa jopa mainosten kohdalla, en suostunut katsinaan edes valokuvaa ystävästäni zombie walkilla ennenkuin pitkän suostuttelun jälkeen). Kauhureborneihin kestää aikaa tottua, pitää vähän kerrallaan siirtää outo laakso ilmiön pistettä mutta loppujen lopuksi ne ovat todella hienoa taidetta, joiden tekijät ovat todella lahjakkaita taiteilijoita. Kuten tavallistenkin rebornien tekijät.

No entäs sitten se "mutta ne näyttää ihan kuolleilta"? Siis nukkuvat rebornit. 

 

Minä en näe Alvaa kuolleen lapsen näköisenä mutta osa on nähnyt

Miettikääpä tätä: ihminen ei usein kestä katsoa kuollutta silmiin. Siksi ihminen on kehittänyt tavan sulkea kuolleen silmät. Voiko olla, että nukkuva levollinen ulkonäkö, suljetut silmät ja hengittämisen puuttuminen yhdessä muodostavat siis kammottavan vaikutelman ihmisten oman kuolemanpelon takia? Kuolema on meiltä nykyään siivottu niin pois elämistä, että kuinka moni voi edes kerskailla nähneensä kuolleen, saatika kuolleen vauvan? Itse olen nähnyt kuolleita enkä ole samaa yhdennäköisyyttä löytänyt kuin joidenkin kuvien kommentoijat.  

Täytyy varmaan hankkia se ensimmäinen kauhureborn ni nämä nykyiset eivät varmasti enää herätä pahennusta ;)