Ilse reissussa - eli miten matkustaa reborn mukanaan osa 3

Huom! Tämä postaus on osa 3 kirjoitussarjassa. Jos edelliset osat ovat lukematta ja haluat kaikki mahdolliset vinkit rebornin kanssa matkustamiseen, lue myös edeltävät osat parhaan mahdollisen lukukokemuksen takaamiseksi.

Kuvateksti: Tässä on meidän matkan päätähti

Valmistaudu matkaan ajoissa ja huolella, vähän nautiskellenkin. Pue reborn jo edellisenä päivänä tai jos olet aamuvirkku, herää ajoissa ja valitse vaatteet huolella samana aamuna. Kun käytät aikaa ja vietät mukavia hetkiä nuken kanssa jo matkaa suunnitellessa, rentoudut, ja myös matka menee paremmin. Jos juokset koko aamun stressaantuneena ympyrää pitkin asuntoa, muut ihmiset varmasti katsovat sinua oudosti heti kun suljettu kotioven takanasi: olethan paniikissa, silmät laajenneina, puuskutat, punastelet ja ehkä pälyilet hermostuneesti ympärillesi. Kuka tahansa tuijottaa! Älä myöskään kuvittele pitäväsi vaunuissa pommia joka koska tahansa räjäyttää keskustelupankin. Siellä on vain rakas muksusi, söpö palleroinen. Ei mitään vaarallista. Jos huomaat, että ihmiset katsovat ja se hermostuttaa, keskity vielä enemmän aamun rutiineihin, pakkaa mukaan jotain kivaa itsellesi ja yritä rauhoittaa mielesi. Jopa meditointi voi auttaa.

Kuvateksti: Muista pysähtyä ottamaan myös matkakuvia! Yritettiin saada Lahden hyppytornit näkyviin... No parempi onni ensi kerralla...

Rebornin voi jopa pukea ja pakata valmiiksi vaunuihin tai turvistuimeen jos sinulla on paikka, mistä saat vaunut näppärästi yksin tai avustuksella mukaan matkan aamuna. Talvella olen laittanut ulkovaatteetkin päälle ja jättänyt myötätunnosta vetoketjun auki 🙈 Meillä, kerrostalon ekassa kerroksessa (joskin yhdet portaat ylös) olen lastannut vaunut valmiiksi omassa eteisessä ja kantanut tai tiputellut yksi porras kerrallaan hallitusti vaunut katutasoon. Jos olet yksin, varaa tähän aikaa. Saatat joutua tyhjentämään vaunuja hiukan ja kantamaan erissä jos olet vahingossa lastannut mukaan enemmän kuin jaksat kantaa. Yksi mahdollisuus on pakata katutasossa ja nukke viimeisenä kyytiin. 

Kuvateksti: tämmöiset matkavaatteet valkattiin! Kaikki oli päällä jo edellisenä iltana, ainoastaan kengät napattiin eteisestä mukaan.

Kysymys lukijalta: Mitä jos matkalla käykin niin, että vaunut sanovat sopimuksensa irti? Jaa-a, näin ei ole vielä koskaan käynyt. LUOJAN KIITOS! Jos vaunun pyörä on tyhjä, apua tähän löytyy huoltoasemalta. Siellä on totuttu täyttelemään kaikenlaisia renkaita. Jos rengas puhkeaa... no aika pulassahan siinä ollaan! Luulen, että silloin joudutaan jatkamaan matkaa muilla keinoin. Pienet narinat ja ruksutukset pitää varmaan vaan kestää jos ei ole apuvoimia. Osa vaunuista menee kasaan joten ne voi olla mahdollista kantaa vaikka pyörät eivät veisikään kotiin saakka. Jos vaunut vain saa lykittyä kotiin ja vietyä huoltoon niin hyvä homma. 

Kuvateksti: nämäkin kiskot ovat olleet siunaus, kun niiden kanssa on harjoitellut vähän aikaa. Osa niistä on todella jyrkkiä ja hankalia mutta nämä oli hyvä mennä ainakin alas. Työntöaisaa pitää painaa alas niin, että etupyörät nousee ylös, vanhemmissa vaunuissa etupyörät ehkä mahtuvat kiskoille mutta modernimmissa malleissa etupyörät ovat liian lähellä toisiaan. Työntäjä oikeastaan jarruttaa menoa lähinnä, voimaa ei alas mennessä juuri tarvitse työntämiseen.

Toinen kysymys lukijalta: montako rebornia on matkustusraja? Montako voi kerrallaan ottaa mukaan? No, koska meillä vaunuissa voi istua vain yksi kerrallaan niin kyllä se on se yksi. Ethän ota lapsiasikaan mukaan useita ja pinoa heitä vaunuihin. Pitää olla jotain realistisuutta kuvissa. Määrä ei korvaa laatua tässäkään asiassa. Anton ja Alva ovat olleet yhdessä ulkona kuvaustarkoituksessa koska Alva on niin pieni. Tällöin menimme vain oman kaupungin sisällä retkelle, toiseen kaupunkiin en ottaisi useampaa rebornia mukaan ilman hyvää syytä. Kaksoisrattaita tai vaunuja en ole myöskään harkinnut hankkivani. Haluan, että kaikki reborntouhu pysyy erityisenä aikana minun ja yhden rebornin kesken. Kotona on ihan riittävän haastavaa yrittää jakaa aikansa kaikkien kesken, matkalla en enää sitä halua tehdä. Jos nämä olisivat mitä tahansa nukkeja, vastaisin ja ajattelisin ehkä toisin. Rebornit ovat kuitenkin aivan erityisiä ja sellaisina haluan heitä myös ajatella. En halua, että hänestä tulee ne. Toinen asia on myös rebornien vaaliminen. Sen estäminen ettei vaikka maalit hankaudu vaunuissa kaiken on hankalaa jo yhden kanssa. Vielä hankalampaa se olisi, jos nuket voisivat hankautua vielä tosiaankin vasten. 

Miksi muuten itse matkustan rebornien kanssa niin ahkerasti? Koska inhoan matkustamista! En pidä siitä miten paljon epävarmuutta matkustamiseen liittyy. En pidä asioiden järjestelemisestä enkä siitä, että kaikkea ei voi järjestää. Haluaisin aina tietää, mitä tapahtuu ja mitä minulta odotetaan ja se harvoin toteutuu matkustaessa. En pidä maiseman vaihtumisesta, haluan seikkailla kotinurkilla ja mennä tarvittaessa kotiin kahville. 

Kuvateksti: näihin ei ole tullut törmättyä kotinurkkamatkailussa mutta muuten kyllä. Rebornmatkailussa hissit tulevat tutuiksi ja tälläkin kertaa pääsimme useamman hissin kyytiin. Tässä hississä piti painaa nappia koko ajan sen aikaa, kun hissi nousi ylempään kerrokseen. Alaspäin emme jaksaneetkaan mennä enää vaan suoritimme "rappuset kantamalla" -yhteistyöhaasteen. Pyörätuolireitti harvemmin on lyhin reitti. Kuva ei ole imarteleva vaan hyvin keltainen ja Ilsekin on oudossa asennossa mutta kuva palveli kuvitusta.

Siksi rebornit ovat avanneet minulle ihan uudenlaisen tavan matkustaa. Kun keskityn nukkeen ja siihen, mihin voin vaikuttaa, en hermoile matkustamista sinänsä. Kumpikin näistä kirjoituksen kohteena olleista matkoista ovat olleet extempore matkoja, kohtalaisen suunnittelemattomia. Melko lyhyitä mutta minulle on todella harvinaista matkustaa peräkkäisinä viikonloppuina johonkin kaupungin ulkopuolelle. Elän melko hektistä arkea joten en yleensä jaksa lähteä. Nämä matkat oli alunperin suunniteltu samalle viikonlopulle mutta sairastumisen takia tämä toinen siirrettiin myöhemmäksi. Mutta tiedän, että itse olisin jaksanut ne molemmat tehdä. Jos siis sinäkin olet, kuten minä, vähän epävarma matkustaja, kokeile rebornin kanssa matkustamista! Aloita retkestä, merenrantaan, metsään, piknikille, leikkikentälle, museoon, kesäteatteriin, jonkun muun mökille tai omalle. Mene vaunuilla, rattailla, autolla tai kanna kopassa, sylissä tai rintarepussa. Etsi omia kipupisteitäsi matkustamisessa ja ratko niitä yksi kerrallaan. Jonain päivänä saatat ylittää itsesi, reborn käsivarrella tai jopa ilman. 

Viimeinen pöljä vinkki: palkitse itsesi onnistuneesta rebornmatkasta. Mene kahvilaan ja osta maukas erikoiskahvi, osta se hiukan kielletty suklaamuffinsi. Tai osta ihana jäätelö ja mene puistonpenkille syömään se ja paistattelemaan päivää. Tai katso etukäteen joku kiva lastentarvikekauppa, jonka kautta käyt hakemassa jotain mukavaa. Tai mene kirppikselle tekemään löytöjä. Älä budjetoi matkaa niin, että siinä ei ole yhtään joustonvaraa vaan säästä tarvittaessa se muutama euro ylimääräistä sinulle itsellesi. Seuraavan kerran matkalle lähtiessä, käytä ostostasi tai mene vaikka samaan kahvilaan niin voit muistella kuinka hyvin ja mukavasti viimeksi tekemäsi rebornmatka sujui. Näistä kokemuksista muodostuu ketju onnistumisia ja sinusta tulee yhä rohkeampi rebornmatkailija.

Kuvateksti: Uskallettiin pitää Ilseä esillä museossa ja vähän hassutellakin. Kuvassa Ilse kuuntelee vanhanaikaisesta puhelimenluurista, että mitä sille Marja-Leenalle nyt sitten oikein kuuluu... 😆

Ai ja miksi Ilse on koko ajan mukana? Ihan siksi, että Ilseä ei ole juuri kukaan livenä nähnyt, osin pandemian takia, osin muista syistä. Siksi Ilse käy nyt esittelemässä itseään. Jos sinua kiinnostaa tavata minut ja Ilse livenä tai jos kaipaat yksityisiä vinkkejä, ota yhteyttä niin koitetaan järjestää!

Kuvateksti: vaikeahan tämän ilopillerin seuraa on vastustaa.

Kiitos kun luit! Jätä ihmeessä kommenttisi kirjoituksen alle tai vaikka omat vinkkisi rebornmatkustamiseen! Omat tarinat omista matkoista olisivat myös kivoja 😊