Alva riparilla, eka päivä

Rakas päiväkirja. 

Jouduin riparille koska Mamma on täällä töissä. Tai siis ei leirillä vaan avustajana. Minä jouduin tai pääsin mukaan, vielä ei tiedä kumpaa.

Alkumatka oli aika outo. Mammalla oli rinkka ja siellä olisin litistyny ihan littaan, joten minä jouduin pieneen  reppuun. Mamma kantoi minut autoon ja sillä ajettiin satamaan. Satamassa mentiin laivaan. Oli vähän pelottavaa kun reppu heilui enkä nähnyt mitään. Olin tyynyliinan sisällä hyvin käärittynä jottei minua satu matkalla. Eikä sattunut!

Jouduin venematkan jälkeen keikkumaan vielä pari tuntia Mamman selässä. Mutta näin pääsin salamatkustajana saaren ympärikierrokselle! Olin kappelissakin mutta tänään siellä ei puhuttu Jeesuksesta vaan siitä mitä saa ja ei saa tehdä. Hanhia ei saa ärsyttää koska ne hyökkää eikä nurmikolla saa kävellä tai se ei ehkä kasva. Mutta vettä saakin kaikista hanoista! Kukaan muu kuin minä ja Mamma ja se jolle Mamma on töissä ei tiedä, että mä oon täällä. Mamma sano, että me ollaan vähän agentteja ja mä olen agentin agentti. En kyllä tiedä mikä se on ja miksi pitää olla nolla seitsemän. Mitään en muuten tietysti saarikierroksella kierroksella nähnyt Mutta kuulin kaikenlaista. Tosin ruotsiksi. Sitä en vielä osaa kovin hyvin ja siksi en tajua täällä kaikkea. Mökeillä oli kyllä hassuja nimiä.

Meidän mökin nimi on vähän kuin mustasukkainen juusto. Tai jotain sellaista. Meillä on ihan oma huone ja kerrossänky. Minä nukun Mamman kanssa alasängyssä. Ehkä uskallan loppuviikosta nukkua ylhäälläkin. Mamma laittoi meidän sängyn. Se otti kotoa lakanat mukaan, niin ne on tutut. Minulla on oma peitto mukana ja vaatteita ja mun lempipeikko. 

Kuvateksti: Mamma käski testaamaan sängyn. Sen osaan! Aika kiva sänky, varmaan 4/5 ainakin. Tai 4 ja puoli.

Me otetaan lisää kuvia joku toinen päivä! Musta on pari myös Mamman Instassa. Voi olla, että Mamma vie mut ulos, kun sillä on vapaata. Se löysi ainakin kukkia ja kallioita, se kerto mulle. Ja purjelaiva näky myös. Mamman pitäis varmaan perustaa niille kukille oma paikka sinne Instaan.

P.s. rakas päiväkirja, minä en osaa vielä kirjoittaa. Siksi Mamma joutuu auttamaan. Mutta päiväkirja on ihan minun oma! Ja mä valkkaan kuvat ettei tule tyhmiä.

P.p.s mentiin kumminkin pienelle kävelylle. Menin sinne päin repussa ja tulin takaisin hupparin sisällä, hihi.

Kuvateksti: rannan kaunein kukkanen 💜